Mitä on tapahtunut hyväntekeväisyydelle?

NEW YORKISSA ja Washingtonissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden iskujen jälkeen suuri yleisö antoi alttiisti tukensa tragedian uhreille. Hyväntekeväisyysjärjestöille tulvi lahjoituksina 2,7 miljardia dollaria uhrien perheiden avustamiseksi. Järkyttyneinä tuhon laajuudesta ihmiset kaikkialla halusivat auttaa.

Monien mieli kuitenkin synkkeni nopeasti, kun julkisuudessa väitettiin, että huomattavat hyväntekeväisyysjärjestöt käyttivät varoja väärin. Uutinen, jonka mukaan eräs suuri hyväntekeväisyysjärjestö aikoi pitää itsellään lähes puolet saamistaan 546 miljoonasta dollarista ja käyttää nuo rahat muihin tarkoituksiin, sai aikaan varsinaisen vastalauseiden ryöpyn. Vaikka tuo järjestö myöhemmin peruikin päätöksensä ja esitti anteeksipyynnön, muuan toimittaja totesi, että kriitikkojen mielestä tämä uusi käänne ei riittänyt palauttamaan sitä luottamusta, jota se nautti ennen iskuja. Miten on sinun laitasi? Onko sinun luottamuksesi hyväntekeväisyyteen horjunut viime aikoina?

Hyödyllistä vai hyödytöntä?

Hyväntekeväisyyteen antamista pidetään yleensä kiitettävänä. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele siten. Yli 200 vuotta sitten englantilainen esseekirjailija Samuel Johnson kirjoitti: ”Teet paljon varmemmin hyvää, kun maksat rahaa niille, jotka tekevät työtä, korvaukseksi heidän vaivannäöstään, kuin silloin kun annat rahaa pelkästään hyväntekeväisyyteen.” Joillakuilla on nykyään samansuuntaisia epäilyksiä, eivätkä uutiset varojen huonosta hoidosta tai väärinkäytöstä juuri vahvista ihmisten luottamusta. Seuraavassa kaksi esimerkkiä viime ajoilta.

Erään Yhdysvalloissa San Franciscossa toimivan uskonnollisen hyväntekeväisyysjärjestön johtaja erotettiin virastaan, kun hän oli kertoman mukaan maksattanut järjestöllä kauneusleikkauksensa sekä 500 dollarin viikoittaiset ravintolalaskunsa yli kahden vuoden ajan. Britanniassa erään suuren televisioidun hyväntekeväisyystapahtuman järjestäjät joutuivat kiusalliseen tilanteeseen, kun kävi ilmi, että niillä noin 6,5 miljoonalla punnalla (9,6 miljoonalla eurolla), jotka ihmiset olivat lähettäneet uusien orpokotien rakentamiseksi Romaniaan, oli rakennettu vain 12 kehnoa taloa ja satojatuhansia puntia oli kadonnut teille  tietymättömille. Jotkut lahjoittajat ovat tällaisten ikävien uutisten vuoksi tulleet aivan syystäkin varovaisemmiksi sen suhteen, miten paljon he lahjoittavat ja kenelle.

Antaako vai eikö antaa?

Olisi kuitenkin sääli antaa joidenkin yksilöiden tai järjestöjen toiminnan tukahduttaa aito kiinnostuksemme ja myötätuntomme toisia kohtaan. Raamatussa sanotaan: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan.” (Jaakobin kirje 1:27.) Köyhien ja vähäosaisten auttaminen on tosiaankin olennainen osa kristillisyyttä.

Saatat silti pohtia, pitäisikö sinun edelleenkin antaa hyväntekeväisyyteen vai yksinkertaisesti yrittää auttaa joitakuita henkilökohtaisten lahjojen välityksellä. Millä tavoin Jumala odottaa meidän antavan? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.