Opi tyytyväisyyden salaisuus

Apostoli Paavali kirjoitti rohkaisevassa kirjeessään Filippin kristityille: ”Olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen. – – Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden.” (Filippiläisille 4:11, 12.)

Mikä oli Paavalin tyytyväisyyden salaisuus? Kun otetaan huomioon aikamme korkeat elinkustannukset ja taloudellinen epävakaisuus, tosi kristittyjen olisi varmasti hyödyllistä oppia olemaan tyytyväisiä, jotta he voisivat keskittyä Jumalan palvelemiseen.

AIEMMIN kirjeessään Paavali kertoi entisestä menestyksekkäästä urastaan. Hän sanoi: ”Jos joku toinen ajattelee, että hänellä on syytä luottaa lihaan, niin vielä enemmän minulla: ympärileikattu kahdeksantena päivänä, Israelin sukujuurta, Benjaminin heimoa, heprealaisista syntynyt heprealainen, lakiin nähden fariseus, palavaan intoon nähden seurakuntaa vainoava, lain kautta tulevaan vanhurskauteen nähden moitteettomaksi osoittautunut.” (Filippiläisille 3:4–6.) Innokkaana juutalaisena Paavalilla oli myös Jerusalemin ylipappien tuki ja hän oli saanut toiminnalleen heidän valtuutuksensa. Kaikki tämä tiesi hänelle poliittista, uskonnollista ja epäilemättä myös taloudellista vaikutusvaltaa juutalaisessa järjestelmässä. (Apostolien teot 26:10, 12.)

Tilanne kuitenkin muuttui perinpohjaisesti, kun Paavalista tuli innokas kristitty sananpalvelija. Hyvän uutisen tähden hän luopui halukkaasti menestyksekkäästä urastaan ja kaikesta, mitä tuolloin pidettiin tärkeänä (Filippiläisille 3:7, 8). Miten hän nyt elättäisi itsensä ja huolehtisi henkilökohtaisista tarpeistaan? Saisiko hän sananpalvelijana palkkaa?

Paavali suoritti palvelustaan maksutta. Jottei hän olisi ollut taakaksi niille, joita hän palveli, hän hankki tuloja muun muassa tekemällä Aquilan ja Priscillan kanssa telttoja Korintissa (Apostolien teot 18:1–3; 1. Tessalonikalaisille 2:9; 2. Tessalonikalaisille 3:8–10). Paavali teki kolme pitkää lähetysmatkaa, ja lisäksi hän matkusti seurakuntiin, jotka kaipasivat hänen käyntiään. Koska hän keskittyi täysin Jumalan palvelukseen, hänellä oli vain vähän aineellista omaisuutta. Tavallisesti veljet huolehtivat hänen tarpeistaan, mutta joskus hän kärsi vastoinkäymisten vuoksi puutetta (2. Korinttilaisille 11:27; Filippiläisille 4:15–18). Silti Paavali ei koskaan valittanut osaansa eikä himoinnut sitä, mitä muilla oli. Hän uurasti halukkaasti toisten  kristittyjen hyväksi. Itse asiassa juuri Paavali lainasi Jeesuksen tunnettuja sanoja ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”. Miten erinomainen esimerkki meille kaikille! (Apostolien teot 20:33–35.)

Mitä tyytyväisyys merkitsee

Tärkeä tekijä, joka edisti Paavalin onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, oli se, että hän tyytyi elämän välttämättömyyksiin. Paavali sanoi tästä palvelustoverilleen Timoteukselle: ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin keino suuren voiton saamiseksi. Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:6–8.)

Huomaa, että Paavali yhdisti tyytyväisyyden jumaliseen antaumukseen. Hän tajusi, että aito onnellisuus ei tule aineellisesta omaisuudesta tai rikkaudesta, vaan jumalisesta antaumuksesta eli siitä, että asettaa Jumalan palvelemisen ensimmäiselle sijalle elämässään. ”Elatus sekä vaatetus ja suoja” olivat pelkkiä keinoja, joiden avulla hän saattoi jatkuvasti pyrkiä jumaliseen antaumukseen. Paavalille tyytyväisyyden salaisuus oli siis: luota Jehovaan, olivatpa olosuhteet millaiset hyvänsä.

Monet ihmiset ovat nykyään hyvin ahdistuneita tai onnettomia, koska he eivät tiedä tätä salaisuutta tai jättävät sen huomiotta. Sen sijaan että he kehittäisivät tyytyväisyyttä, he luottavat mieluummin rahaan ja siihen, mitä rahalla saa. Mainosteollisuus ja media saavat ihmiset tuntemaan, etteivät he voi olla onnellisia, ellei heillä ole viimeisimpiä ja hienoimpia tuotteita ja laitteita – ja elleivät he saa niitä heti. Siksi monet alkavat kerätä itselleen rahaa ja aineellista  omaisuutta, mutta eivät löydäkään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, vaan ”joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon” (1. Timoteukselle 6:9, 10).

He ovat oppineet tyytyväisyyden salaisuuden

Onko tänä aikana todella mahdollista elää onnellisena ja tyytyväisenä jumalista antaumusta noudattaen? Kyllä on. Miljoonat ihmiset elävät juuri niin. He ovat oppineet olemaan tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. He ovat Jehovan todistajia, jotka ovat vihkiytyneet Jumalalle, tekevät hänen tahtonsa ja kertovat ihmisille kaikkialla hänen tarkoituksestaan.

Ajattelehan esimerkiksi niitä, jotka ovat halunneet valmistua lähetystyöntekijöiksi ja lähteä vieraisiin maihin saarnaamaan  Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Useinkaan elinolot eivät ole heidän määrämaissaan yhtä hyvät kuin ne, mihin he ovat tottuneet. Esimerkiksi kun lähetystyöntekijöitä saapui erääseen Aasian maahan alkuvuodesta 1947, sodan vaikutukset olivat vielä ilmeiset ja vain harvassa talossa oli sähkövalot. Monissa maissa lähetystyöntekijät ovat havainneet, että pyykkiä ei pestä sähköllä toimivalla pesukoneella vaan jokainen vaatekappale pestään erikseen pyykkilaudalla tai kivien päällä jokivarressa. Mutta koska he ovat tulleet opettamaan ihmisille Raamatun totuutta, he ovat sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja ryhtyneet ahkeroimaan sananpalveluksessa.

Toiset ovat aloittaneet kokoaikaisen palveluksen tai muuttaneet alueille, joilla hyvää uutista ei vielä ole saarnattu. Adulfo on toiminut kokoaikaisena sananpalvelijana yli 50 vuotta eri puolilla Meksikoa. Hän sanoo: ”Vaimoni ja minä olemme apostoli Paavalin tavoin oppineet sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Esimerkiksi yksi seurakunta, jossa vierailimme, oli kaukana kaupungeista ja kaupoista. Joka aterialla veljet tyytyivät yhteen tortillaan, jonka sisään laitettiin vähän silavaa ja suolaa, ja kupilliseen kahvia. Siinä oli kaikki heidän ruokansa: kolme tortillaa päivässä. Niinpä me opimme elämään aivan niin kuin nuo veljet. Minulla on ollut monta tällaista kokemusta niiden 54 vuoden aikana, jotka olen palvellut Jehovaa kokoaikaisesti.”

Florentino muistaa, kuinka hänen ja hänen perheensä piti sopeutua vaikeisiin olosuhteisiin. Hän muistelee lapsuuttaan: ”Isä oli menestyvä kauppias. Hän omisti monta maapalstaa. Muistan vieläkin, millainen kassakone ruokakaupassamme oli. Siinä oli nelilokeroinen laatikko, joka oli noin 50 senttimetriä leveä ja 20 senttimetriä syvä. Sinne laitettiin päivän aikana saadut rahat. Päivän päättyessä se oli aina ääriään myöten täynnä kolikoita ja seteleitä.

Sitten koimme taloudellisen takaiskun ja runsaus vaihtui puutteeseen. Menetimme kaiken muun paitsi kotimme. Lisäksi yksi veljistäni joutui onnettomuuteen ja hänen alaruumiinsa halvautui. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Jonkin aikaa myin hedelmiä ja lihaa. Korjasin myös puuvillaa, rypäleitä ja sinimailasta ja olin mukana kastelemassa peltoja. Jotkut ihmiset sanoivat, että minulla oli viisi virkaa ja kuusi nälkää. Äiti lohdutti meitä usein sanomalla, että meillä oli totuus, hengellinen rikkaus, jota monella ei ole. Opin siis, miten elää, kun omistaa joko paljon tai ei juuri mitään. Nyt kun olen palvellut Jehovaa kokoaikaisesti suunnilleen 25 vuotta, voin sanoa, että olen tuntenut joka päivä iloa siitä, että tiedän valinneeni parhaan elämäntavan, Jehovan kokoaikaisen palvelemisen.”

Raamattu sanoo painokkaasti, että ”tämän maailman näyttämö vaihtuu”. Tästä syystä se myös kehottaa: ”Olkoot tästä lähtien ne, – – jotka iloitsevat, kuin ne, jotka eivät iloitse, ja ne, jotka ostavat, kuin ne, jotka eivät omista, ja ne, jotka käyttävät maailmaa hyväkseen, kuin ne, jotka eivät käytä sitä täysin hyväkseen.” (1. Korinttilaisille 7:29–31.)

Nyt on siis itse kunkin aika tarkastella elämäntapaansa. Jos elät niukkuudessa, varo ettet harmistu tai tule jopa katkeraksi ja kateelliseksi. Olipa sinulla toisaalta miten paljon omaisuutta tahansa, olisi viisasta asettaa se sille kuuluvalle paikalle, jottei se ala hallita sinua. Kuten apostoli Paavali neuvoi, älä ”pane toivoa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme”. Silloin sinäkin voit sanoa, että olet oppinut tyytyväisyyden salaisuuden. (1. Timoteukselle 6:17–19.)

[Kuva s. 9]

Paavali teki työtä käsillään, jottei olisi ollut taakaksi muille

[Kuvat s. 10]

Tuhannet saavat iloa ”jumalisesta antaumuksesta tyytyväisyyden ohella”