Sopiiko suitsukkeiden käyttö tosi palvontaan?

”JUMALAT rakastavat tuoksuja.” Tämä oli yleinen sanonta muinaisessa Egyptissä. Olennaisena osana egyptiläisten palvontaan kuuluikin suitsukkeen polttaminen. Koska he uskoivat jumalten olevan lähettyvillä, he polttivat suitsuketta joka päivä temppeleissään ja kotialttareillaan ja jopa hoitaessaan liikeasioita. Muilla kansoilla oli samankaltaisia tapoja.

Suitsuketta valmistetaan hyväntuoksuisista pihkoista ja hartseista, kuten olibaanihartsista ja palsamista. Ne hienonnetaan jauheeksi, ja mukaan sekoitetaan usein esimerkiksi mausteita, puunkuorta ja kukkia, joiden avulla luodaan erilaisia tuoksuja nimenomaisiin käyttötarkoituksiin.

Suitsukkeet olivat muinoin niin haluttuja ja arvokkaita hyödykkeitä, että niiden ainesosista tuli tärkeää kauppatavaraa. Karavaanit kuljettivat niitä kaukaisista maista kauppareittejä pitkin. Saatat muistaa, että Jaakobin nuori poika Joosef myytiin ismaelilaisille kauppiaille, jotka olivat ”tulossa Gileadista, ja heidän kamelinsa kuljettivat matkassaan ladaania ja palsamia ja hartsipitoista kuorta viedäkseen ne Egyptiin” (1. Mooseksen kirja 37:25). Epäilemättä juuri suitsukekauppiaat perustivat kauppareitin, jota pitkin eräitä hartseja kuljetettiin myyntiin, ja mitä suuremmaksi suitsukkeen kysyntä kasvoi, sitä suuremmaksi kasvoi myös Aasian ja Euroopan välinen liikenne.

Suitsukkeita poltetaan vielä nykyäänkin monien uskontojen seremonioissa ja rituaaleissa. Lisäksi yhä useammat ihmiset polttavat niitä kotonaan yksinkertaisesti niiden miellyttävän tuoksun vuoksi. Miten kristittyjen pitäisi suhtautua suitsukkeisiin? Hyväksyykö Jumala niiden käytön palvonnassa? Tarkastellaanpa, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta.

”Jehovalle kuuluva pyhä”

Muinaisten israelilaisten keskuudessa suitsukkeen polttamisella oli merkittävä osa palveluksessa, jota papit suorittivat tabernaakkelissa. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan: ”Heprealaisten keskuudessa suitsukkeen polttaminen miellettiin nähtävästi niin täysin palvontateoksi tai pyhäksi uhrilahjaksi, ettei heidän kerrota käyttäneen suitsuketta missään muussa yhteydessä.”

Jehova Jumala käski polttaa tabernaakkelissa neljän aineen seosta: ”Ota itsellesi hajusteita: hajupihkapisaroita ja suitsutuskynttä ja hyvänhajuista galbaanihartsia ja puhdasta suitsutuspihkaa. Kutakin tulee olla yhtä paljon. Ja sinun on tehtävä siitä suitsuketta, tuoksuseosta, voiteentekijän työnä, suolattua, puhdasta, pyhää. Ja sinun on survottava sitä hienoksi jauheeksi ja pantava sitä Todistuksen eteen kohtaamistelttaan.” (2. Mooseksen kirja 30:34–36.) Oppineet arvelevat, että rabbiinisen juutalaisuuden edustajat lisäsivät temppelissä käytettyyn seokseen myöhemmin muita aineksia.

 Tabernaakkelissa poltettava suitsuke oli pyhää, ja sitä sai käyttää vain Jumalan palvonnassa. Jehova määräsi: ”Suitsuketta, jota teet tämän koostumuksen mukaan, ette saa tehdä itsellenne. Sinulle sen pitää pysyä Jehovalle kuuluvana pyhänä. Jokainen, joka tekee senkaltaista nauttiakseen sen tuoksusta, on karsittava pois kansastaan.” (2. Mooseksen kirja 30:37, 38.) Papit polttivat suitsuketta kahdesti päivässä alttarilla, joka oli varattu erityisesti tuohon tarkoitukseen (2. Aikakirja 13:11). Sovituspäivänä ylimmäinen pappi suitsutti myös kaikkeinpyhimmässä (3. Mooseksen kirja 16:12, 13).

Kaikki suitsuttaminen ei ollut Jumalalle mieluisaa. Hän rankaisi miehiä, jotka suitsuttivat julkeasti pappien tavoin, vaikkeivät olleet pappeja (4. Mooseksen kirja 16:16–18, 35–40; 2. Aikakirja 26:16–20). Juutalaisten suitsutus loukkasi Jehovaa, kun he samaan aikaan syyllistyivät väärään palvontaan ja verenvuodatukseen. Heidän ulkokultaisuutensa sai Jehovan julistamaan: ”Suitsutus – se on minusta inhottavaa.” (Jesaja 1:13, 15.) Israelilaiset laiminlöivät Jehovan palvontamääräykset niin tyystin, että he sulkivat temppelin ja polttivat suitsuketta muilla alttareilla (2. Aikakirja 28:24, 25). Vuosia myöhemmin pyhää suitsuketta käytettiin jopa väärien jumalien turmeltuneessa palvonnassa. Tällainen oli Jehovasta inhottavaa. (Hesekiel 16:2, 17, 18.)

Suitsuttaminen ja varhaiskristityt

Kun Kristus saattoi voimaan uuden liiton vuonna 33, lakiliitto raukesi ja sen myötä myös papillinen säädös polttaa pyhää suitsuketta (Kolossalaisille 2:14). Kristittyjen ei kerrota polttaneen suitsukkeita uskonnollisessa tarkoituksessa. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan tästä: ”On varmaa, että suitsuketta ei käytetty – – [varhaiskristittyjen keskuudessa]. Itse asiassa sen käyttäminen oli merkki pakanuudesta – – Muutaman suitsukejyväsen heittäminen pakana-alttarille oli palvojalta palvontateko.”

Varhaiskristityt myös kieltäytyivät polttamasta suitsuketta Rooman keisarin ”jumaluuden” tunnustamiseksi, vaikka se saattoi maksaa heidän henkensä (Luukas 4:8; 1. Korinttilaisille 10:14, 20). Kun otetaan huomioon suitsukkeen silloinen käyttö epäjumalanpalveluksessa, ei ole yllättävää, että varhaiskristityt eivät harjoittaneet edes suitsukekauppaa.

Suitsukkeiden käyttö nykyään

Nykyään monissa kristikunnan kirkoissa suitsutetaan seremonioiden ja liturgioiden aikana. Monet aasialaiset perheet polttavat suitsuketta temppeleissä tai kotialttareiden edessä kunnioittaakseen jumaliaan ja suojellakseen kuolleita. Uskonnollisissa toimituksissa suitsuketta on käytetty milloin tuoksun levittämiseksi, milloin parantamiseksi, puhdistamiseksi tai suojelemiseksi.

Suitsukkeet ovat viime aikoina kokeneet uuden tulemisen sellaistenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa.  Jotkut polttavat suitsuketta mietiskellessään. Eräässä opaskirjassa kehotetaan käyttämään suitsukkeita, jotta pääsisi ”hienovireisille tajunnan tasoille” ja yhteyteen fyysisen maailman ulkopuolella olevien ”energioiden” kanssa. Avuksi elämän ongelmiin siinä suositellaan myös suitsukkeenpolttorituaaleja, joiden avulla voi saada yhteyden ”yliluonnollisiin olentoihin”. Sopivatko tällaiset tavat kristityille?

Jehova tuomitsee jyrkästi kaikki, jotka yrittävät sekoittaa puhtaaseen palvontaan väärästä uskonnosta peräisin olevia tapoja. Apostoli Paavali kehotti kristittyjä pysymään puhtaina väärän uskonnon epäpuhtaasta vaikutuksesta lainaten Jesajan profetiaa: ”’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’” (2. Korinttilaisille 6:17; Jesaja 52:11.) Tosi kristityt välttävät huolellisesti kaikkea, mikä liittyy väärään palvontaan tai okkultismiin. (Johannes 4:24.)

Merkitseekö se, että suitsukkeita käytetään uskonnollisissa seremonioissa ja spiritismissä, sitä, että suitsukkeiden polttaminen on aina väärin? Ei välttämättä. Joku saattaa haluta polttaa suitsukkeita kotonaan yksinkertaisesti voidakseen nauttia niiden miellyttävästä tuoksusta (Sananlaskut 27:9). Kristityn tulisi kuitenkin harkita joitain näkökohtia. Liittäisivätkö muut paikalliset ihmiset suitsukkeiden käytön väärään uskontoon? Liitetäänkö suitsukkeet asuinseudullasi usein spiritistisiin rituaaleihin? Vai käytetäänkö niitä yleisesti ei-uskonnollisiin tarkoituksiin?

Jos joku päättää polttaa suitsukkeita, hänen tulisi ottaa huomioon sekä oma omatuntonsa että toisten tunteet (1. Korinttilaisille 10:29). Tähän soveltuu se, mitä apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme. Lakkaa repimästä maahan Jumalan työtä vain ruoan tähden. Tosin kaikki on puhdasta, mutta se on vahingollista ihmiselle, joka syö antaen aihetta kompastumiseen. On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” (Roomalaisille 14:19–21.)

Rukoukset jotka on ”valmistettu kuin suitsutus”

Israelilaisten keskuudessa harjoitettu suitsuttaminen oli sopiva vertauskuva rukouksista, jotka Jumala kuulee. Psalmista Daavid lauloikin Jehovalle: ”Olkoon rukoukseni valmistettu kuin suitsutus edessäsi.” (Psalmit 141:2.)

Uskolliset israelilaiset eivät pitäneet suitsuttamista sisällyksettömänä rituaalina. He pitivät tarkasti huolen siitä, että he valmistivat ja polttivat suitsukkeen Jehovan määräämällä tavalla. Nykyään kristityt eivät käytä palvonnassa kirjaimellista suitsuketta, vaan he esittävät rukouksia, jotka heijastavat syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta taivaallista Isäämme kohtaan. Aivan niin kuin Jumalaa miellytti se suloiselta tuoksuva suitsuke, jota papit polttivat temppelissä, myös ”oikeamielisten rukous on hänelle mieleen”, kuten hänen Sanassaan vakuutetaan (Sananlaskut 15:8).

[Kuvat s. 29]

Tabernaakkelissa ja temppelissä poltettu suitsuke oli pyhää

[Kuva s. 30]

Sopiiko suitsukkeen polttaminen mietiskelyn yhteydessä kristityille?