Gilead-koulu – 60 vuotta valmennusta lähetystyöhön
Gilead-koulu – 60 vuotta valmennusta lähetystyöhön
”TIIVIS Raamatun tutkiminen lähensi meitä Jehovaan ja opetti lisää hänen järjestöstään. Tämä valmisti meitä elämään ulkomaisella määräalueella.” Näin eräs Vartiotornin raamattukoulun Gileadin ensimmäiseltä kurssilta valmistunut sisar kuvaili saamaansa valmennusta. Gilead-koulu on lähettänyt lähetystyöntekijöitä maailmalle siitä saakka, kun se perustettiin 60 vuotta sitten. Maaliskuun 8. päivänä 2003 pidettiin Vartiotornin koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa 114. kurssin päättäjäiset. Läsnäolijoita oli kaikkiaan 6404, osa juhlasalissa ja osa muissa paikoissa, jotka oli yhdistetty saliin television välityksellä. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti ohjelmaa, johon sisältyi puheita, haastatteluja ja paneelikeskustelu.
Puheenjohtajana toimi hallintoelimen jäsen Theodore Jaracz. Hän kiinnitti avaussanoissaan huomion kansainväliseen yleisöön, johon kuului vierailijoita Aasiasta, Karibialta, Keski- ja Etelä-Amerikasta sekä Euroopasta. Veli Jaracz perusti ajatuksensa 2. Timoteuksen kirjeen 4:5:een ja tähdensi sitä, että Gileadissa valmennetun lähetystyöntekijän päätehtävä on suorittaa ”evankelistan työ”. Lähetystyöntekijät todistavat totuudesta opettamalla ihmisiä tuntemaan Raamattua.
Viimeisiä neuvoja oppilaille
Yhdysvaltain haaratoimistokomiteaan kuuluva John Larson piti lyhyistä puheista koostuvan puhesarjan ensimmäisen puheen, jonka uskoa vahvistava aihe oli ”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?” (Roomalaisille 8:31). Hän perusteli Raamatun avulla, miksi oppilaat voivat luottaa ehdottomasti siihen, että Jehovalla on voimaa auttaa heitä selviytymään mistä tahansa esteistä, joita heidän eteensä saattaa määräalueella tulla. Veli Larson viittasi Roomalaiskirjeen 8:38, 39:ään ja kehotti oppilaita: ”Pysähtykää miettimään sitä voimaa, jota Jumala käyttää hyväksenne, ja muistakaa, ettei mikään voi murtaa Jehovan henkilökohtaista kiintymystä teihin.”
Seuraavaksi oli vuorossa hallintoelimen jäsen Guy Pierce. Hän puhui aiheesta ”Pitäkää silmänne onnellisina!” (Luukas 10:23). Hän selitti, että tosi onnellisuuteen sisältyy se, että saa tuntea Jehovan ja ymmärtää hänen ikuisen tarkoituksensa sekä nähdä Raamatun ennustusten täyttyvän. Menevätpä oppilaat minne hyvänsä, he voivat säilyttää aidon onnellisuuden pitämällä silmänsä onnellisina. Veli Pierce kehotti oppilaita mietiskelemään syvällisesti Jehovan hyvyyttä ja keskittämään mielensä ja sydämensä Hänen tahtonsa tekemiseen (Psalmit 77:12). He voivat voittaa mitkä tahansa eteensä tulevat ongelmat säilyttämällä myönteisen asenteen.
Tämän jälkeen oppilaat saivat kuulla kannustavat jäähyväissanat kahdelta heitä joka päivä opettaneelta opettajalta. ”Etsitkö kunniaa?” kysyi Psalmit 73:24, 25). Lähetystyöntekijöiksi valmistuvia oppilaita kannustettiin säilyttämään läheinen suhde Jehovaan jatkuvan, syvällisen Raamatun tutkimisen välityksellä. Enkelit ”haluavat kiinnittää katseensa” yksityiskohtiin, jotka koskevat Jehovan tarkoituksen toteutumista Kristuksen välityksellä (1. Pietarin kirje 1:12). He haluavat tietää Isästään mahdollisimman paljon, jotta he voisivat heijastaa hänen kunniaansa. Sitten puhuja kehotti oppilaita kirkastamaan Jehovaa lähetysalueellaan siten, että he auttavat muita löytämään saman korvaamattoman arvokkaan aarteen.
Lawrence Bowen puheensa teemassa. Useimmat ihmiset ajattelevat kunnian merkitsevän sitä, että saa osakseen ylistystä, arvonantoa ja mainetta. Psalmista Asaf kuitenkin oppi tajuamaan, että todellinen kunnia merkitsee siunauksellista suhdetta Jehovaan, mittaamattoman arvokkaan aarteen omistamista (Koulun rehtori Wallace Liverance käsitteli ensimmäisen puhesarjan lopuksi aihetta ”Puhu pyhässä salaisuudessa olevaa Jumalan viisautta” (1. Korinttilaisille 2:7). Mikä on tämä jumalinen viisaus, josta apostoli Paavali puhui ollessaan lähetyspalveluksessa? Se on Jehovan viisas ja voimallinen keino saada aikaan rauha ja ykseys maailmankaikkeuteen. Tämä viisaus keskittyy Jeesukseen. Paavali ei saarnannut sosiaalista evankeliumia, vaan hän auttoi ihmisiä näkemään, miten Jumala poistaisi Aadamin synnin seuraukset. (Efesolaisille 3:8, 9.) Puhuja kehotti kuulijoita: ”Käyttäkää palvelusetuanne samoin kuin Paavali, joka piti lähetystehtäväänsä tilaisuutena auttaa ihmisiä näkemään, miten Jehova toteuttaa tarkoituksensa.”
Sitten toinen Gilead-koulun opettaja, Mark Noumair, johti eloisaa keskustelua, johon osallistui useita kurssin oppilaita. Teema ”Jumalan sanan tutkiminen tuottaa innokkaita sananpalvelijoita” kohdisti huomion Roomalaiskirjeen 10:10:ssä oleviin Paavalin sanoihin. Luokka kertoi useita kenttäpalveluskokemuksia koulun ajalta. Kokemukset osoittivat, että kun tutkimme ja mietiskelemme Jumalan sanaa, niin Jehova Jumalaa ja hänen Valtakuntaansa koskevat hyvät asiat täyttävät sydämemme ja tulevat ulos huuliltamme. Niiden viiden kuukauden aikana, jotka oppilaat viipyivät Vartiotornin koulutuskeskuksessa, he aloittivat kiinnostuneille yli 30 raamatuntutkistelua lähiseurakuntien hyvin käydyillä alueilla.
Kypsien ääni
Oppilaat hyötyivät koulussa myös Yhdysvaltain Betel-perheen jäsenten seurasta. Beteliläiset Robert Ciranko ja Robert P. Johnson haastattelivat pitkäaikaisia, uskollisia Jehovan palvelijoita, muiden muassa matkavalvojia, jotka saivat parhaillaan erikoisvalmennusta Vartiotornin koulutuskeskuksessa. Kaikki haastatellut olivat käyneet Gileadin ja palvelleet lähetystyöntekijöinä. Näiden kokeneiden hengellisten miesten viisaat ajatukset rohkaisivat oppilaita ja heidän perheitään sekä ystäviään.
Tässä muutamia heidän neuvojaan: ”Osallistu sananpalvelukseen ja seurakunnan toimintaan mahdollisimman ahkerasti.” ”Älä suhtaudu itseesi liian vakavasti. Keskity lähetystehtävääsi ja tee lähetysalueesta kotisi.” Lisäksi esitettiin hyödyllisiä ajatuksia siitä, miten Gilead-valmennus varustaa sananpalvelijan hyvään työhön, olipa hänen määräalueensa mikä tahansa. Tässä joitakin ajatuksia: ”Opimme toimimaan yhdessä.” ”Koulu auttoi meitä mukautumaan uusiin kulttuureihin.” ”Meitä opetettiin käyttämään Raamattua aivan uudella tavalla.”
Hallintoelimen pitkäaikainen jäsen John E. Barr piti ohjelman pääpuheen. Hänen raamatullinen teemansa oli ”Heidän äänensä kulkeutui kaikkeen maahan” (Roomalaisille 10:18). Hän esitti kysymyksen: onko Jumalan kansa onnistunut vastaamaan tähän haasteeseen nykyään? On tosiaankin! Jo vuonna 1881 Vartiotornin lukijoilta kysyttiin: ”Saarnaatko sinä?” Sitten puhuja muistutti kaikkia siitä historiallisesta kehotuksesta, joka esitettiin Cedar Pointin konventissa Ohiossa vuonna 1922: ”Julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” Aikojen kuluessa Jumalan uskollisten palvelijoiden into on saanut heidät julistamaan Valtakunnan suurenmoisia totuuksia kaikille kansoille. Hyvä uutinen on saavuttanut painotuotteiden avulla ja suusanallisesti asutun maan syrjäisimmätkin kolkat – Jehovan kunniaksi ja ylistykseksi. Innostavissa loppusanoissaan veli Barr kehotti koulusta valmistuneita miettimään saamiaan siunauksia: ”Kun rukoilette päivittäin Jehovaa määräalueellanne, kiittäkää häntä sydämenne pohjasta siitä, että saatte osaltanne toteuttaa sanoja: ’Heidän äänensä kulkeutui kaikkeen maahan’.”
Tämän puheen jälkeen luettiin tervehdyksiä, ja puheenjohtaja ojensi kullekin oppilaalle diplomin. Sitten ilon ja surun sekaisin tuntein yksi tämän rakkaaksi käyneen koulun oppilaista luki hallintoelimelle ja Betel-perheelle koko luokan puolesta sydämestä lähtevän päätöksen, jossa uudet lähetystyöntekijät ilmaisivat päättäneensä siunata Jehovaa ”tästä lähtien ja ajan hämärään asti” (Psalmit 115:18).
Rukoilemme, että nämä vasta valmistuneet lähetystyöntekijät sopeutuvat uuteen kotiinsa ja edistävät voimakkaasti maailmanlaajuista saarnaamistyötä, aivan kuten heidän edeltäjänsä ovat tehneet kuluneina 60 vuotena.
[Tekstiruutu s. 23]
TILASTOTIETOJA KURSSISTA
Edustettuina olleita maita: 12
Määrämaita: 16
Oppilaita: 48
Keski-ikä: 34,4
Keskimäärin vuosia totuudessa: 17,6
Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 13,5
[Kuva s. 24]
Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 114. kurssilta valmistuneet
Alla olevassa luettelossa rivit on numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Rosa, D.; Garrigolas, J.; Lindström, R.; Pavanello, P.; Tait, N. 2) Van Hout, M.; Donabauer, C.; Martínez, L.; Millar, D.; Festré, Y.; Nutter, S. 3) Martínez, P.; Clarke, L.; Maughan, B.; Fischer, L.; Romo, G. 4) Romo, R.; Eadie, S.; Tuynman, C.; Campbell, P.; Millar, D.; Rosa, W. 5) Lindström, C.; Garrigolas, J.; Markevich, N.; Lindala, K.; van den Heuvel, J.; Tait, S.; Nutter, P. 6) Maughan, P.; Pavanello, V.; Eadie, N.; West, A.; Clarke, D.; Markevich, J. 7) Fischer, D.; Donabauer, R.; Curry, P.; Curry, Y.; Carfagno, W.; West, M.; Tuynman, A. 8) Van Hout, M.; Campbell, C.; Festré, Y.; Carfagno, C.; van den Heuvel, K.; Lindala, D.