Todisteita siitä että Jeesus Kristus on elänyt maan päällä

USKOTKO, että Albert Einstein on ollut olemassa? Vastaat ehkä suoralta kädeltä, että uskot. Mutta miksi? Useimmat eivät ole tavanneet häntä henkilökohtaisesti. Luotettavat tiedot hänen saavutuksistaan kuitenkin todistavat, että hän on ollut olemassa. Hänen vaikutuksensa näkyy hänen keksintöjensä tieteellisissä sovelluksissa. Esimerkiksi monet hyötyvät ydinenergian avulla tuotetusta sähköstä, ja ydinenergian tuotannossa hyödynnetään Einsteinin kuuluisaa yhtälöä E=mc² (energia on massa kerrottuna valon nopeuden neliöllä).

Samanlainen todistelu pätee Jeesukseen Kristukseen, joka on tunnustetusti vaikuttanut ihmiskunnan historiaan enemmän kuin kukaan muu. Se mitä hänestä on kirjoitettu, ja näkyvät todisteet hänen vaikutuksestaan todistavat kiistatta, että hän on ollut olemassa. Niin kiinnostava kuin edellisessä kirjoituksessa mainittu tuore arkeologinen löytö, Jaakobia koskeva piirtokirjoitus, onkin, Jeesuksen historiallisuus ei riipu siitä eikä  liioin mistään muustakaan esineestä. Tosiasiassa voimme löytää todisteita Jeesuksen olemassaolosta siitä, mitä maalliset historioitsijat ovat kirjoittaneet hänestä ja hänen seuraajistaan.

Historioitsijoiden todistus

Tarkastellaanpa esimerkiksi, mitä kirjoitti Flavius Josefus, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija, joka oli fariseus. Hän viittasi Jeesukseen Kristukseen juutalaisten historiaa käsittelevässä teoksessaan. Jotkut epäilevät, ettei ensimmäinen maininta, jossa Josefus sanoi Jeesusta Messiaaksi, ole aito, mutta juutalaisessa Yeshiva Universityssä toimivan professori Louis Feldmanin mukaan harva epäilee toisen maininnan aitoutta. Siinä Josefus sanoi: ”[Ylimmäinen pappi Ananus] kutsui koolle sanhedrinin tuomarit ja toi heidän eteensä Jaakob-nimisen miehen, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen.” (Jewish Antiquities, XX, 200.) Todellakin fariseus – sellaisen lahkon edustaja, jonka monet jäsenet olivat Jeesuksen vannoutuneita vihollisia – tunnusti ”Jaakob-nimisen – – Jeesuksen veljen” olemassaolon.

Jeesuksen olemassaolon vaikutus näkyi hänen seuraajiensa toiminnassa. Kun apostoli Paavali vangittiin Roomassa noin vuonna 59, juutalaisten huomattavimmat miehet sanoivat hänelle: ”Tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apostolien teot 28:17–22.) He käyttivät Jeesuksen opetuslapsista ilmausta ”tämä lahko”. Jos heitä vastaan kerran puhuttiin kaikkialla, niin eivätkö maalliset historioitsijat todennäköisesti kirjoittaisi heistä?

Tacitus, joka syntyi vuoden 55 tienoilla ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista historioitsijoista, mainitsi kristityt teoksessaan Keisarillisen Rooman historia. Kertoessaan siitä, miten Nero syytti heitä suuresta tulipalosta, joka hävitti Roomaa vuonna 64, hän kirjoitti: ”Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana.” Tämän kertomuksen yksityiskohdat ovat sopusoinnussa niiden tietojen kanssa, jotka koskevat Raamatun Jeesusta.

Toinen kirjailija, joka mainitsi Jeesuksen seuraajat, oli Bithynian maaherra Plinius nuorempi. Plinius kirjoitti keisari Trajanukselle noin vuonna 111 kysyäkseen, miten hänen tulisi menetellä kristittyjen suhteen. Hänen mukaansa henkilöt, joita syytettiin väärin kristityiksi, kutsuivat hänen sanelunsa mukaisesti avukseen jumalia ja palvoivat Trajanuksen patsasta todistaakseen, etteivät he olleet kristittyjä. Plinius jatkoi: ”Kaikki [tämä on] sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa.” (Kirjeitä keisariajan Roomasta.) Tämä todistaa, että Kristus todella oli olemassa, sillä hänen seuraajansa olivat valmiita uhraamaan henkensä häneen kohdistuvan uskonsa vuoksi.

Kerrottuaan lyhyesti kahdella ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden historioitsijoiden viittauksista Jeesukseen Kristukseen ja hänen seuraajiinsa tietosanakirja Encyclopædia Britannica (vuoden 2002 laitos) toteaa: ”Nämä  toisistaan riippumattomat kertomukset osoittavat, etteivät muinoin edes kristillisyyden vastustajat epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensi kerran ja riittämättömin perustein 1700-luvun lopulla, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”

Jeesuksen seuraajien todistus

”Uusi testamentti tarjoaa lähes kaiken, mitä tarvitaan Jeesuksen elämän ja kohtalon historialliseen rekonstruoimiseen ja varhaisimpien hänen merkitystään koskevien kristillisten tulkintojen ymmärtämiseen”, sanoo tietosanakirja Encyclopedia Americana. Skeptikot eivät kenties hyväksy Raamattua todisteeksi Jeesuksen olemassaolosta. Kaksi Raamatun kertomuksiin perustuvaa todisteluketjua kuitenkin nimenomaisesti osoittavat, että Jeesus on todella elänyt maan päällä.

Kuten aiemmin todettiin, Einsteinin merkittävät teoriat todistavat hänen olleen olemassa. Samoin Jeesuksen opetukset todistavat, että hän on todella ollut olemassa. Otetaanpa esimerkiksi Jeesuksen kuuluisa vuorisaarna (Matteus, luvut 5–7). Apostoli Matteus kirjoitti tuon saarnan vaikutuksesta: ”Ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hän opetti heitä niin kuin sellainen, jolla on valta.” (Matteus 7:28, 29.) Professori Hans Dieter Betz kommentoi puolestaan sitä, millainen vaikutus vuorisaarnalla on ollut ihmisiin kautta vuosisatojen: ”Vuorisaarnan vaikutukset ulottuvat yleisesti kauas juutalaisuuden, kristillisyyden ja jopa länsimaisen kulttuurin rajojen ulkopuolelle.” Hän lisäsi, että sillä on ”erityinen yleismaailmallinen vetovoima”.

Ajattelehan seuraavia vuorisaarnan ytimekkäitä ja käytännöllisiä viisauksia: ”Jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” ”Varokaa tarkoin harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten edessä.” ”Älkää – – olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa.” ”Älkää – – heittäkö helmiänne sikojen eteen.” ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan.” ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” ”Menkää sisään ahtaasta portista.” ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää.” (Matteus 5:39; 6:1, 34; 7:6, 7, 12, 13, 16, 17.)

Olet epäilemättä kuullut joitakin näistä lausumista tai ainakin niiden ydinajatuksia. Kenties niistä on muodostunut kieleesi sananlaskuja. Ne ovat kaikki peräisin vuorisaarnasta. Se millainen vaikutus tällä saarnalla on moniin ihmisiin ja kulttuureihin, on selkeä todiste tuon ”suuren opettajan” olemassaolosta.

Kuvitellaanpa, että joku olisi luonut hahmon nimeltä Jeesus Kristus ja että hän olisi ollut niin älykäs, että hän olisi kyennyt keksimään kaikki ne opetukset, joita pidetään Raamatun Jeesuksen opetuksina. Eikö tällainen henkilö yrittäisi tehdä Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan niin yleisesti vetoavia kuin mahdollista? Apostoli Paavali kuitenkin kirjoitti: ”Juutalaiset pyytävät tunnusmerkkejä ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme paaluun pantua Kristusta, joka on juutalaisille kompastumisen aihe, mutta kansakunnille tyhmyyttä.” (1. Korinttilaisille 1:22, 23.) Sanoma paaluun pannusta Kristuksesta ei vedonnut sen enempää juutalaisiin kuin muidenkaan kansojen ihmisiin. Mutta tällaista Kristusta ensimmäisen vuosisadan kristityt saarnasivat. Ainoa tyydyttävä selitys tähän on se, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat merkitsivät muistiin totuuden Jeesuksen elämästä ja kuolemasta.

Toinen todisteluketju, joka tukee Jeesuksen historiallisuutta, liittyy hänen seuraajiinsa, jotka saarnasivat hänen opetuksiaan väsymättä. Vain 30 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus aloitti palveluksensa, Paavali saattoi sanoa, että hyvää uutista oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23). Jeesuksen opetukset tosiaan levisivät vastustuksesta huolimatta kautta muinaisen maailman. Paavali, jota itseään vainottiin kristittynä, kirjoitti: ”Ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa.” (1. Korinttilaisille  15:12–17.) Jos saarnaaminen olisi ollut turhaa, ellei Kristusta olisi herätetty, niin se olisi ollut vieläkin turhempaa, ellei häntä olisi koskaan ollut olemassakaan. Kuten Plinius nuoremman selostuksesta kävi ilmi, ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat valmiita kuolemaan Kristukseen Jeesukseen kohdistuvan uskonsa vuoksi. He vaaransivat henkensä Kristuksen takia, koska hän oli todellinen; hän oli elänyt maan päällä, niin kuin evankeliumeissa kerrotaan.

Sinä olet nähnyt todisteita

Usko Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen oli edellytys kristittyjen saarnaamiselle. Sinäkin voit ikään kuin nähdä kuolleista herätetyn Jeesuksen, kun näet, miten hän vaikuttaa asioihin nykyään.

Juuri ennen kuin Jeesus pantiin paaluun, hän esitti laajan profetian tulevasta läsnäolostaan. Hän osoitti myös, että hänet herätettäisiin kuolleista ja hän istuisi Jumalan oikealla puolella odottamassa aikaa, jolloin hän kohdistaisi huomionsa vihollisiinsa (Psalmit 110:1; Johannes 6:62; Apostolien teot 2:34, 35; Roomalaisille 8:34). Sitten hän ryhtyisi toimiin ja karkottaisi Saatanan demoneineen taivaasta (Ilmestys 12:7–9).

Milloin kaikki tämä tapahtuisi? Jeesus antoi opetuslapsilleen ”[läsnäolonsa] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkin”. Tunnusmerkkiin, jonka perusteella hänen näkymätön läsnäolonsa voitaisiin havaita, sisältyi suuria sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, väärien profeettojen ilmaantuminen, laittomuuden lisääntyminen ja vaikeita ruttotauteja. Tällaisia tuhoisia kehitysvaiheita olisi odotettavissa, koska Saatana Panettelijan karkottaminen taivaasta johtaisi vaikeuksiin maan päällä. Saatana on tullut maan läheisyyteen ”suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt”. Lisäksi tunnusmerkkiin sisältyy Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille”. (Matteus 24:3–14; Ilmestys 12:12; Luukas 21:7–19.)

Aivan niin kuin palapelin osaset sopivat toisiinsa, kaikki ne asiat, jotka Jeesus ennusti, ovat tapahtuneet. Siitä lähtien kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, olemme nähneet useista todisteista koostuvan merkin Jeesuksen Kristuksen näkymättömästä läsnäolosta. Hän hallitsee Jumalan valtakunnan kuninkaana ja käyttää suunnatonta valtaansa. Se että sinulla on tämä lehti kädessäsi, on todiste siitä, että Valtakuntaa saarnataan nykyään.

Voidaksesi ymmärtää tarkemmin, millainen vaikutus Jeesuksen olemassaololla on, sinun täytyy tutkia Raamattua. Mikset pyytäisi Jehovan todistajia kertomaan yksityiskohtia Jeesuksen läsnäolosta?

[Kuvat s. 5]

Josefus, Tacitus ja Plinius nuorempi viittasivat Jeesukseen Kristukseen ja hänen seuraajiinsa

[Lähdemerkintä]

Kaikki kolme kuvaa: © Bettmann/CORBIS

[Kuva s. 7]

Varhaiskristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli todellinen