Millaisina jotkut muistetaan

KOLMISENTUHATTA vuotta sitten Daavid pakeni Israelin kuningasta Saulia. Hän lähetti Nabalille, rikkaalle lampaiden ja vuohien kasvattajalle, viestin ja pyysi tältä ruokaa ja vettä. Nabal oli Daavidille ja hänen kannattajilleen oikeastaan palveluksen velkaa, koska he olivat suojelleet hänen laumojaan. Nabal kuitenkin kieltäytyi osoittamasta minkäänlaista vieraanvaraisuutta. Hän jopa sätti Daavidin miehiä. Nabal leikki tulella, sillä Daavidia ei voinut kohdella miten tahansa. (1. Samuelin kirja 25:5, 8, 10, 11, 14.)

Nabalin asenne ei ollut sopusoinnussa Lähi-idässä vallitsevan tavan kanssa osoittaa vieraanvaraisuutta myös muukalaisille. Millaisen nimen Nabal loi itselleen? Raamatussa sanotaan, että hän oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha” ja ”kelvoton”. Hänen nimensä merkitsee ’mieletöntä’, ja hän totisesti eli sen mukaisesti. (1. Samuelin kirja 25:3, 17, 25.) Haluaisitko sinä, että sinut muistettaisiin tällaisena? Oletko tyly ja peräänantamaton ollessasi tekemisissä toisten kanssa, varsinkin jos he näyttävät olevan sinua epäedullisemmassa asemassa? Vai oletko ystävällinen, vieraanvarainen ja huomaavainen?

Abigail – viisas nainen

Nabalin tylyys tiesi hänelle vaikeuksia. Daavid ja neljäsataa hänen miehistään sitoivat miekkansa vyölleen ja päättivät antaa Nabalille opetuksen. Nabalin vaimo Abigail sai kuulla, mitä oli tapahtunut, ja tajusi, että edessä oli yhteenotto. Mitä hän voisi tehdä? Hän kokosi äkkiä runsaasti elintarvikkeita ja lähti matkaan pysäyttääkseen Daavidin ja hänen miehensä. Tavatessaan Daavidin hän anoi, ettei tämä vuodattaisi verta syyttä. Daavidin sydän heltyi. Hän kuunteli Abigailia ja myöntyi hänen pyyntöihinsä. Pian näiden tapahtumien jälkeen Nabal kuoli. Sitten Daavid otti Abigailin vaimokseen, koska hän oli pannut merkille tämän hyvät ominaisuudet. (1. Samuelin kirja 25:14–42.)

Millaisen maineen Abigail hankki? Hän oli ”hyvin ymmärtäväinen” eli ”älykäs”, kuten alkuperäinen heprealainen teksti asian ilmaisee. Hän oli selvästikin järkevä ja käytännöllinen ja tiesi, miten ja milloin ryhtyä toimeen. Hän suojeli uskollisesti typerää aviomiestään ja tämän huonekuntaa onnettomuudelta. Lopulta hän kuoli, mutta viisaan naisen maineessa. (1. Samuelin kirja 25:3; New International Version.)

Millainen muisto Pietarista jäi?

Siirrytäänpä ajassa eteenpäin ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle ja luodaan silmäys Jeesuksen 12 apostoliin. Heistä ilmeikkäimpiä ja impulsiivisimpia oli epäilemättä Simon Pietari eli Keefas, entinen kalastaja Galileasta. Hän oli selvästi dynaaminen luonne, joka ei pelännyt ilmaista tunteitaan. Miten Pietari reagoi esimerkiksi silloin, kun  Jeesus pesi opetuslastensa jalkoja ja tuli hänen vuoronsa?

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Mitä minä teen, sitä sinä et ymmärrä nyt, mutta sinä ymmärrät tämän jälkeen.” ”Et ikinä pese minun jalkojani”, puuskahti Pietari painokkaaseen mutta impulsiiviseen tapaansa. Miten Jeesus vastasi?

Jeesus totesi: ”Ellen pese sinua, sinulla ei ole mitään osuutta minun kanssani.” Siihen Pietari sanoi: ”Herra, ei vain minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää.” Nyt Pietari menee toiseen äärimmäisyyteen! Mutta toiset tiesivät aina, mitä mieltä Pietari oli. Vilpillisyydestä ei ollut tietoakaan. (Johannes 13:6–9.)

Pietari muistetaan myös erittäin inhimillisistä heikkouksistaan. Esimerkiksi kun häntä syytettiin tuomitun Jeesus Nasaretilaisen seuraajaksi, hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Tajuttuaan virheensä hän itki katkerasti. Hän ei arkaillut osoittaa suruaan ja katumustaan. Huomattavaa on myös se, että evankeliumien kirjoittajat merkitsivät tämän kertomuksen muistiin todennäköisesti Pietarin itsensä antamien tietojen perusteella. Hän oli riittävän nöyrä myöntääkseen erehdyksensä. Onko sinulla tällainen hyve? (Matteus 26:69–75; Markus 14:66–72; Luukas 22:54–62; Johannes 18:15–18, 25–27.)

Helluntaina, vain muutaman viikon kuluttua siitä, kun Pietari oli kieltänyt Jeesuksen, hän saarnasi rohkeasti täynnä pyhää henkeä suurelle joukolle juutalaisia. Tämä oli varma merkki siitä, että kuolleista herätetty  Jeesus luotti häneen. (Apostolien teot 2:14–21.)

Myöhemmin Pietari lankesi toisenlaiseen ansaan. Apostoli Paavali selitti, että ennen kuin eräitä juutalaisia veljiä saapui Antiokiaan, Pietari oli ollut vapaasti tekemisissä pakanauskovien kanssa. Hän kuitenkin lakkasi olemasta heidän seurassaan, ”koska hän pelkäsi [Jerusalemista tulleita] ympärileikattujen luokkaan kuuluvia”. Paavali paljasti Pietarin kaksinaismoraalin. (Galatalaisille 2:11–14.)

Mutta kuka opetuslapsista avasikaan suunsa sillä kriittisellä hetkellä, kun näytti siltä, että monet Jeesuksen seuraajista aikoivat jättää hänet? Jeesus oli juuri kertonut jotakin uutta, mikä liittyi hänen lihansa syömisen ja hänen verensä juomisen merkitykseen. Hän sanoi: ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne.” Useimmat Jeesuksen juutalaisista seuraajista kompastuivat ja sanoivat: ”Tämä puhe on järkyttävää; kuka voi kuunnella sitä?” Mitä sitten tapahtui? ”Tämän johdosta monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois taakse jääneisiin asioihin eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.” (Johannes 6:50–66.)

Tässä ratkaisevassa tilanteessa Jeesus kääntyi 12 apostolinsa puoleen ja esitti riipaisevan kysymyksen: ”Ette kai tekin tahdo mennä?” Pietari vastasi: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat, ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Johannes 6:67–69.)

Millaisen maineen Pietari hankki? Häntä koskevia kertomuksia lukiessaan ei voi kuin hämmästellä hänen rehellistä ja avointa luonnettaan, hänen uskollisuuttaan ja halukkuuttaan tunnustaa omat heikkoutensa. Hän loi itselleen erinomaisen nimen.

Mitä Jeesuksesta muistettiin?

Jeesuksen maanpäällinen palvelus kesti vain kolme ja puoli vuotta, mutta millaisena hänen seuraajansa muistavat hänet? Hän oli täydellinen, mutta oliko hän sen vuoksi etäinen? Tärkeilikö hän, koska hän tiesi olevansa Jumalan Poika? Pelotteliko tai pakottiko hän seuraajansa tottelemaan? Suhtautuiko hän itseensä niin vakavasti, ettei hänellä ollut huumorintajua? Oliko hän niin kiireinen, ettei hänellä ollut aikaa heikoille ja sairaille tai lapsille? Halveksiko hän naisia ja toisenrotuisia ihmisiä kuten miehet tuolloin yleensä? Mitä hänestä kerrotaan?

Jeesus oli kiinnostunut ihmisistä. Hänen palvelustaan tarkastellessaan voi havaita, että hän paransi rampoja ja sairaita useita kertoja. Hän näki vaivaa auttaakseen niitä, jotka olivat avun tarpeessa. Hän osoitti kiinnostusta lapsia kohtaan ja käski opetuslapsiaan: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” Sitten Jeesus ”otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä, samalla kun hän pani kätensä heidän päälleen”. Varaatko sinä aikaa lapsille vai oletko liian kiireinen edes huomataksesi heitä? (Markus 10:13–16; Matteus 19:13–15.)

Jeesuksen ollessa maan päällä juutalaisia kuormittivat uskonnolliset säännöt ja määräykset, jotka menivät yli sen, mitä Laki vaati. Uskonnolliset johtajat sälyttivät kansalle raskaita kuormia, vaikka he itse eivät liikauttaneet niitä sormellaankaan. (Matteus 23:4; Luukas 11:46.) Millainen vastakohta Jeesus oli heille! Hän sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28–30.)

Ihmiset saivat virvoitusta Jeesuksen seurassa. Hän ei herättänyt opetuslapsissaan pelkoa, niin etteivät he olisi uskaltaneet ilmaista itseään. Sitä vastoin hän esitti kysymyksiä saadakseen heidät kertomaan ajatuksiaan (Markus 8:27–29). Kristittyjen valvojien on hyvä kysyä itseltään: Onko minulla samanlainen vaikutus toisiin uskoviin? Kertovatko toiset vanhimmat minulle todella, mitä he ajattelevat, vai epäröivätkö he esittää  ajatuksiaan? Kuinka virkistäviä sellaiset vanhimmat ovatkaan, jotka ovat helposti lähestyttäviä, kuuntelevat toisia ja pysyvät joustavina! Kireys ainoastaan tyrehdyttää rehellisen ja välittömän keskustelun.

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, hän ei koskaan käyttänyt valtaansa väärin. Sen sijaan hän vetosi kuulijoittensa järkeen. Hän teki niin muun muassa, kun fariseukset yrittivät saada hänet ansaan kysymällä ovelasti: ”Onko luvallista maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?” Jeesus pyysi heitä näyttämään kolikkoa ja esitti heille kysymyksen: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” He vastasivat: ”Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:15–21.) Yksinkertainen, johdonmukainen perustelu riitti.

Oliko Jeesuksella huumorintajua? Jotkut lukijat voivat aistia ripauksen huumoria kohdassa, jossa Jeesus sanoi, että kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Matteus 19:23, 24). Kameli ahtautumassa ompeluneulan silmän läpi – melkoista liioittelua! Toinen esimerkki Jeesuksen käyttämästä liioittelusta on kuvaus miehestä, joka näkee oljenkorren veljensä silmässä muttei huomaa hirttä omassa silmässään (Luukas 6:41, 42). Jeesus ei siis ollut mikään tiukkailmeinen kurinpitäjä. Hän oli lämmin ja ystävällinen. Nykyäänkin kristityn huumorintaju voi tuoda valon pilkahduksen vaikeiden aikojen synkkyyteen.

Jeesuksen myötätunto naisia kohtaan

Miltä naisista tuntui Jeesuksen seurassa? Jeesuksella oli monia uskollisia naispuolisia seuraajia, hänen oma äitinsä Maria mukaan luettuna (Luukas 8:1–3; 23:55, 56; 24:9, 10). Naisista tuntui niin helpolta lähestyä Jeesusta, että kerran eräs nainen, ”joka tunnettiin – – syntiseksi”, kasteli hänen jalkansa kyynelillään ja siveli niihin hyvänhajuista öljyä (Luukas 7:37, 38). Muuan toinen nainen, joka oli kärsinyt vuosikausia verenvuodosta, työntyi ihmisjoukon läpi koskettaakseen Jeesuksen vaatetta, jotta hän parantuisi. Jeesus ylisti hänen uskoaan. (Matteus 9:20–22.) Naiset tosiaan pitivät Jeesusta helposti lähestyttävänä.

Erään kerran Jeesus puhui samarialaiselle naiselle kaivolla. Nainen oli niin yllättynyt, että sanoi: ”Kuinka sinä, vaikka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, kun olen samarialainen nainen?” Juutalaiset eivät nimittäin olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus jatkoi keskustelua ja opetti hänelle suurenmoisen totuuden  ”vedestä, – – joka pulppuaa välittämään ikuista elämää”. Jeesus oli naisten seurassa levollisella mielellä. Hän ei tuntenut asemansa olevan uhattuna. (Johannes 4:7–15.)

Jeesus muistetaan monista ihmisystävällisistä ominaisuuksistaan, kuten uhrautuvuudestaan. Hän oli jumalisen rakkauden ruumiillistuma. Jeesus on mallina kaikille, jotka haluavat olla hänen seuraajiaan. Kuinka tarkasti sinä noudatat hänen esimerkkiään? (1. Korinttilaisille 13:4–8; 1. Pietarin kirje 2:21.)

Millaisina nykyajan kristityt muistetaan?

Nykyaikana on kuollut tuhansia uskollisia kristittyjä niin vanhoina kuin suhteellisen nuorinakin. Mutta heistä on jäänyt hyvä muisto. Jotkut, kuten iäkkäänä kuollut Crystal, muistetaan lämminsydämisyydestään ja seurallisuudestaan. Toiset, kuten Dirk, joka kuoli ollessaan nelissäkymmenissä, muistetaan iloisuudestaan ja alttiista hengestään.

Myös espanjalaisen Josén tarina on kertomisen arvoinen. 1960-luvulla, jolloin Jehovan todistajien saarnaamistyö oli Espanjassa kielletty, José oli naimisissa ja hänellä oli kolme nuorta tytärtä. Hänellä oli myös varma työpaikka Barcelonassa. Tuolloin kuitenkin Etelä-Espanjassa tarvittiin kypsiä kristittyjä vanhimpia, joten José luopui turvatusta toimeentulostaan ja muutti perheineen Málagaan. Heidän täytyi selviytyä taloudellisesti vaikeina aikoina usein ilman työtä.

Silti José tunnettiin uskollisuudestaan ja luotettavuudestaan palveluksessa sekä tyttäriensä esimerkillisestä kasvatuksesta, jossa hän onnistui vaimonsa Carmelan tuella. Aina kun kristillisten konventtien järjestämiseen tuolle alueelle tarvittiin jonkun apua, José tarjoutui työhön. Valitettavasti käydessään kuudetta kymmentä hän sairastui vakavasti, mikä johti hänen kuolemaansa. Hänet muistetaan kuitenkin luotettavana ja ahkerana vanhimpana sekä rakastavana aviomiehenä ja isänä.

Entä millaisena sinut tullaan muistamaan? Jos olisit kuollut eilen, mitä sinusta sanottaisiin tänään? Tämä on kysymys, joka voi kannustaa meitä kaikkia hiomaan käytöstämme.

Mitä voimme tehdä hankkiaksemme hyvän maineen? Voimme aina edistyä hengen hedelmän – muun muassa rakkauden, pitkämielisyyden, huomaavaisuuden, lempeyden ja itsehillinnän – osoittamisessa (Galatalaisille 5:22, 23). Tosiaankin ”[hyvä] nimi on parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä”. (Saarnaaja 7:1; Matteus 7:12.)

[Kuva s. 5]

Abigail muistetaan viisaana naisena

[Kuva s. 7]

Pietari muistetaan impulsiivisena mutta rehellisenä ihmisenä

[Kuva s. 8]

Jeesuksella oli aikaa lapsille