Muistatko?
Muistatko?
Oletko hyötynyt viimeaikaisten Vartiotornien lukemisesta? Kokeilepa, osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin.
• Missä piirteissä Ruut antoi erinomaisen esimerkin?
Hänen rakkautensa Jehovaa kohtaan, hänen uskollinen rakkautensa Noomia kohtaan sekä hänen ahkeruutensa ja nöyryytensä tekivät hänestä esimerkillisen. Täysin aiheellisesti ihmiset pitivät häntä ”oivallisena naisena” (Ruut 3:11). (15.4.2003 s. 23–26.)
• Mistä tiedämme, että Jehova välittää tavallisista ihmisistä?
Jumala kielsi israelilaisia, joita oli kohdeltu julmasti Egyptissä, kohtelemasta huonosti vähäosaisia (2. Mooseksen kirja 22:21–24). Jeesus, joka jäljitteli Isäänsä, osoitti aitoa kiinnostusta tavallisia ihmisiä kohtaan ja valitsi apostoleikseen ”koulunkäymättömiä ja tavallisia” miehiä (Apostolien teot 4:13; Matteus 9:36). Me voimme jäljitellä Jumalaa olemalla kiinnostuneita toisista ihmisistä, esimerkiksi nuorista. (15.4.2003 s. 28–31.)
• Mistä tiedämme, että Jehova panee merkille, mitä me teemme?
Raamatussa osoitetaan, että Jehova panee merkille ihmisten teot. Hän pani merkille uhrin, jonka Abel uhrasi, ja hän panee merkille meidän ’ylistysuhrimme, huulten hedelmän’ (Heprealaisille 13:15). Jehova oli selvillä siitä, että Hanok pyrki miellyttämään häntä viettämällä puhdasta, moraalista elämää. Jumala näki, miten ei-israelilainen Sarpatin leski jakoi profeetta Elian kanssa sen vähän, mitä hänellä oli. Jehova panee merkille myös meidän uskontekomme. (1.5.2003 s. 28–31.)
• Miksi voidaan sanoa, että vuoden 33 helluntain jälkeen niiden juutalaisten, joista tuli kristittyjä, täytyi vihkiytyä henkilökohtaisesti Jumalalle?
Muinaiset israelilaiset vihkiytyivät Jehovalle vuonna 1513 eaa. (2. Mooseksen kirja 19:3–8). Siitä pitäen juutalaiset syntyivät tuohon vihkiytyneeseen kansakuntaan lakiliiton alaisuuteen. Jehova poisti kuitenkin lakiliiton Kristuksen kuoleman välityksellä vuonna 33 (Kolossalaisille 2:14). Sen jälkeen juutalaisten, jotka halusivat palvella Jumalaa otollisesti, täytyi vihkiytyä hänelle ja heidät piti kastaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. (15.5.2003 s. 30, 31.)
• Sopiiko suitsukkeiden käyttö tosi palvontaan nykyään?
Suitsukkeen käyttö kuului tosi palvontaan muinaisessa Israelissa (2. Mooseksen kirja 30:37, 38; 3. Mooseksen kirja 16:12, 13). Lakiliitto, johon sisältyi suitsukkeen käyttö, päättyi kuitenkin Kristuksen kuollessa. Kristityt voivat itse päättää, käyttävätkö he suitsukkeita ei-uskonnollisiin tarkoituksiin, mutta niiden käyttö ei nykyään kuulu tosi palvontaan. Toisten tunteet tulisi myös ottaa huomioon, jottei kompastuttaisi heitä. (1.6.2003 s. 28–30.)
• Mikä viimeaikainen uutinen on saanut monet suhtautumaan entistä vakavammin siihen, että Jeesus tosiaan eli maan päällä?
Muuan Israelista löydetty arkku eli ossuarium on saanut paljon julkisuutta. Se on nähtävästi peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta, ja siinä olevassa piirtokirjoituksessa lukee: ”Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”. Jotkut pitävät tätä ”vanhimpana Raamatun ulkopuolisena arkeologisena todisteena” Jeesuksen olemassaolosta. (15.6.2003 s. 3, 4.)
• Miten ihminen oppii rakastamaan?
Ihmiset oppivat alun pitäen rakastamaan vanhempiensa antaman esimerkin ja valmennuksen ansiosta. Kun mies ja vaimo ilmaisevat rakkautta ja kunnioitusta toisiaan kohtaan, lapset voivat oppia rakastamaan (Efesolaisille 5:28; Titukselle 2:4). Vaikka ihminen ei olisikaan kasvanut rakkaudellisessa perheessä, hän voi oppia rakastamaan ottamalla vastaan Jehovan isällisen ohjauksen, turvautumalla pyhän hengen apuun ja käyttämällä hyödykseen kristillisen veljesseuran lämmintä tukea. (1.7.2003 s. 4–7.)
• Kuka oli Eusebios, ja mitä voimme oppia hänen elämästään?
Eusebios oli varhainen historioitsija, joka sai vuonna 324 valmiiksi kymmenosaisen kirkkohistoriansa. Vaikka hän uskoi, että Isä oli olemassa ennen Poikaa, Nikean kirkolliskokouksessa hän hyväksyi erilaisen näkemyksen. Eusebios jätti nähtävästi huomiotta sen Jeesuksen vaatimuksen, että hänen seuraajansa ”eivät ole osa maailmasta” (Johannes 17:16). (15.7.2003 s. 29–31.)
• Onko Jehovan näkemys moniavioisuudesta muuttunut?
Ei, Jehovan näkemys moniavioisuudesta ei ole muuttunut (Malakia 3:6). Jumalan järjestelyn mukaan ensimmäisen miehen piti ’liittyä vaimoonsa’ ja tulla yhdeksi lihaksi hänen kanssaan (1. Mooseksen kirja 2:24). Jeesus sanoi, että jos joku ottaa avioeron muun kuin haureuden perusteella ja menee sitten uudelleen naimisiin, hän syyllistyy aviorikokseen (Matteus 19:4–6, 9). Jehova lakkasi suvaitsemasta moniavioisuutta, kun kristillinen seurakunta perustettiin. (1.8.2003 s. 28.)