Todellista apua köyhille

KUN Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli maan päällä, hän oli aidosti kiinnostunut köyhien auttamisesta. Silminnäkijät saattoivat sanoa Jeesuksen palveluksesta: ”Sokeat näkevät jälleen ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, ja kuolleita herätetään ja köyhille julistetaan hyvää uutista.” (Matteus 11:5.) Mutta miten on niiden miljoonien köyhien laita, jotka elävät nykyään? Onko heille tarjolla mitään hyvää uutista? Kyllä on: toivon sanoma!

Maailmassa köyhät jätetään yleensä huomiotta, mutta Jumalan sana, Raamattu, lupaa: ”Ei köyhä ole aina unohdettuna, eikä sävyisien toivo koskaan katoa.” (Psalmit 9:18.) Nämä lohduttavat sanat täyttyvät, kun Jumalan valtakunta, todellinen taivaallinen hallitus, korvaa ihmisten hallinnon (Daniel 2:44). Tuon taivaallisen hallituksen kuninkaana Jeesus ”säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:13, 14.)

Millaiset ovat elinolot, kun Kristus hallitsee maata? Ne jotka elävät Kristuksen maailmanhallinnon alaisuudessa, saavat nauttia työnsä hedelmistä. Raamattu sanoo Miikan 4:3, 4:ssä: ”He istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan, sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan suu.” Jumalan valtakunta poistaa jopa sairaudet ja kuoleman (Jesaja 25:8). Miten erilainen maailma tuleekaan olemaan! Me voimme uskoa näihin Raamatun lupauksiin, koska ne ovat itse Jumalan antamia.

Sen lisäksi, että Raamattu sisältää toivon sanoman, se auttaa meitä selviytymään arkisista ongelmistamme. Se voi muun muassa kohentaa huonoa itsetuntoa, jonka syynä saattaa olla köyhyys. Köyhä kristitty tietää Raamatun tutkimisen perusteella, että hän on Jumalan silmissä aivan yhtä kallisarvoinen kuin varakas kristitty. Jobin kirjassa todetaan, että Jumala ”ei ole – – osoittanut enemmän huomiota jalosukuiselle kuin alhaiselle, sillä he kaikki ovat hänen kättensä tekoa” (Job 34:19). Jumala rakastaa molempia yhtä paljon. (Apostolien teot 10:34, 35.)