Yksi tosi kristillinen usko todellisuutta

JEESUS KRISTUS perusti vain yhden kirkon eli seurakunnan. Tuo seurakunta oli hengellinen ruumis, hengellinen perhe. Tarkoitamme tällä sitä, että se oli sellaisten ihmisten joukko, jotka Jumalan pyhä henki oli valinnut ja jotka kaikki Jumala hyväksyi ’lapsikseen’ (Roomalaisille 8:16, 17; Galatalaisille 3:26).

Jeesus opetti, että Jumala käytti vain yhtä tietä ihmisten ohjaamiseksi totuuteen ja elämään. Valaistakseen tätä tärkeää totuutta Jeesus vertasi ikuiseen elämään johtavaa tietä kirjaimelliseen tiehen. Hän sanoi: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14; Johannes 14:6; Apostolien teot 4:11, 12.)

Yhtenäinen seurakunta

Meidän ei tulisi pitää ensimmäisen vuosisadan seurakuntaa ”maailmanlaajuisena, universaalina, järjestäytyneenä yhteisönä, jollaista tarkoitamme nykyään puhuessamme katolisesta kirkosta”, sanotaan eräässä teologisessa tietosanakirjassa. Miksi ei? Teoksessa jatketaan: ”Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaista järjestäytynyttä, universaalia yhteisöä ei ollut olemassa.” (The New Dictionary of Theology.)

Kukaan ei voi aiheellisesti kiistää sitä, että varhaiskristillinen seurakunta oli hyvin erilainen kuin nykyiset instituutioiksi muodostuneet kirkot. Se oli kuitenkin järjestäytynyt. Yksittäiset seurakunnat eivät toimineet toisistaan riippumattomina, vaan ne kaikki tunnustivat Jerusalemissa olevan hallintoelimen johdon. Tuo elin, joka koostui apostoleista ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmista,  auttoi säilyttämään seurakunnan, Kristuksen ”yhden ruumiin”, ykseyden. (Efesolaisille 4:4, 11–16; Apostolien teot 15:22–31; 16:4, 5.)

Mitä tuolle yhdelle tosi seurakunnalle tapahtui? Tuliko siitä mahtava katolinen kirkko? Kehittyikö siitä se lahkoiksi pirstoutunut protestanttinen kirkko, jonka näemme nykyään? Vai tapahtuiko jotakin muuta?

”Vehnä” ja ”rikkakasvit”

Löytääksemme vastaukset näihin kysymyksiin tarkastellaanpa huolellisesti, mitä Jeesus Kristus itse sanoi tapahtuvan. Saatat yllättyä saadessasi tietää, että Jeesus odotti seurakuntansa katoavan näkyvistä ja että hän sallisi tuon surullisen tilanteen jatkua satoja vuosia.

Jeesus yhdisti seurakuntansa ”taivasten valtakuntaan” sanoessaan: ”Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa. Ihmisten nukkuessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi vehnän sekaan rikkakasveja ja meni pois. Kun oras nousi ja tuotti hedelmää, silloin rikkakasvitkin ilmaantuivat. Niinpä talonisännän orjat tulivat paikalle ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Mistä siihen sitten on tullut rikkakasveja?’ Hän sanoi heille: ’Joku vihamies on tämän tehnyt.’ He sanoivat hänelle: ’Tahdotko sitten, että menemme ja keräämme ne?’ Hän sanoi: ’En, jottette vain sattuisi rikkakasveja kerätessänne nyhtämään vehnää niiden mukana. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun varastohuoneeseeni.’” (Matteus 13:24–30.)

Jeesus selitti, että hän oli ”kylväjä”. ”Hyvä siemen” kuvasi hänen aitoja opetuslapsiaan. Hänen ”vihollisensa” oli Saatana Panettelija. ”Rikkakasvit” olivat valekristittyjä, jotka soluttautuivat varhaiskristilliseen seurakuntaan. Jeesus sanoi, että hän antaisi ”vehnän” ja ”rikkakasvien” kasvaa yhdessä ”elonkorjuuseen” eli ”asiainjärjestelmän päättymiseen” asti. (Matteus 13:37–43.) Mitä tämä kaikki tarkoitti?

Kristillinen seurakunta turmeltuu

Pian apostolien kuoleman jälkeen seurakunta alkoi joutua siinä olevien luopio-opettajien valtaan. Nämä puhuivat ”vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. (Apostolien teot 20:29, 30.) Tästä syystä monet kristityt ’luopuivat uskosta’.  He ’kääntyivät syrjään valheellisiin kertomuksiin’. (1. Timoteukselle 4:1–3; 2. Timoteukselle 4:3, 4.)

Edellä lainattu teologinen tietosanakirja kertoo, että 300-luvulla ”katolisesta kristillisyydestä oli tullut Rooman imperiumin virallinen – – uskonto”. Tapahtui ”kirkollisen järjestelmän ja siviiliyhteiskunnan yhteen sulautuminen”, kirkon ja valtion yhdistyminen, mikä oli suoranaisessa ristiriidassa varhaiskristittyjen vakaumuksen kanssa (Johannes 17:16; Jaakobin kirje 4:4). Samassa tietosanakirjassa todetaan, että aikanaan koko kirkon rakenne ja luonne, samoin kuin monet sen keskeisistä uskonkäsityksistä, muuttuivat radikaalisti ”VT:n [Vanhan testamentin] ja uusplatonilaisten mallien omituisen ja kauttaaltaan epäterveen yhdistelmän vaikutuksesta”. Kuten Jeesus Kristus ennusti, hänen aidot opetuslapsensa katosivat näkyvistä valekristittyjen kukoistaessa.

Jeesuksen kuulijat tiesivät, miten vaikeaa on erottaa aitoa vehnää rikkakasveista, kuten myrkkylusteesta, joka on kasvukaudella hyvin paljon vehnän näköinen. Jeesus siis selitti esimerkin avulla, että jonkin aikaa olisi vaikeaa erottaa tosi kristittyjä valekristityistä. Tämä ei merkitse sitä, että kristillinen seurakunta olisi hävinnyt olemassaolosta, sillä Jeesus lupasi ohjata hengellisiä veljiään ”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti” (Matteus 28:20). Jeesus sanoi, että vehnä jatkaisi kasvuaan. Kautta aikojen aidot kristityt – joko yksilöinä tai ryhminä – yrittivät epäilemättä parhaansa mukaan pitää kiinni Kristuksen opetuksista, mutta he eivät enää muodostaneet selvästi tunnistettavaa, näkyvää joukkoa tai järjestöä. Silti he varmasti poikkesivat siitä näkyvästä uskonnollisesta luopiojärjestelmästä, joka on kautta historian tuonut Jeesuksen Kristuksen nimelle pelkkää häpeää (2. Pietarin kirje 2:1, 2).

”Laittomuuden ihminen” ilmestyy

Apostoli Paavali ennusti jotakin muuta, mikä olisi tunnusmerkillistä tälle väärälle uskonnolliselle järjestelmälle. Hän kirjoitti: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä – – [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty.” (2. Tessalonikalaisille 2:2–4.) Tämä ”laittomuuden ihminen” ei ole mikään muu kuin pappisluokka, joka korotti itsensä ”kristillisen” seurakunnan johtoon. *

Luopumus alkoi apostoli Paavalin päivinä. Se kiihtyi, kun apostolit kuolivat eivätkä olleet enää pidättämässä sitä. Paavali sanoi, että siihen liittyisi ”Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä ja kaikkea epävanhurskasta petosta”. (2. Tessalonikalaisille 2:6–12.) Kuinka osuvasti tämä kuvaileekaan sitä, miten monet uskonnolliset johtajat ovat toimineet kautta historian!

Sen väitteen tueksi, että roomalaiskatolinen kirkko on ainoa tosi kirkko, katoliset johtajat sanovat, että heidän piispoillaan on ”yhtäjaksoisen perimyksen perusteella alusta asti – – ollut hallussaan apostolisen istutuksen köynnöshaarat” (De ecclesia). Tosiasiassa tällä väitteellä apostolisesta seuraannosta ei ole historiallista eikä raamatullista pohjaa. Ei ole olemassa luotettavia todisteita siitä, että Jumalan pyhä henki olisi koskaan ohjannut sitä kirkkoa, joka sai alkunsa Jeesuksen apostolien kuoltua. (Roomalaisille 8:9; Galatalaisille 5:19–21.)

Entä miten on niiden muiden kirkkojen laita, jotka ilmaantuivat niin sanotun uskonpuhdistuksen jälkeen? Palasivatko ne noudattamaan varhaiskristillisen seurakunnan mallia? Palauttivatko ne keskuuteensa alkuperäisen kristillisen seurakunnan puhtauden? On totta, että uskonpuhdistuksen jälkeen monet tavalliseen kansaan kuuluvat saattoivat hankkia Raamatun omalla kielellään. Kaikesta huolimatta historia osoittaa, että nämä kirkot jatkoivat erheellisten oppien opettamista (Matteus 15:7–9). *

 Huomaa kuitenkin tämä. Jeesus Kristus ennusti selvästi, että hänen ainoa tosi seurakuntansa ennallistettaisiin aikana, jota hän sanoi asiainjärjestelmän päättymiseksi (Matteus 13:30, 39). Raamatun ennustusten täyttymys osoittaa, että me elämme nyt tuota aikaa (Matteus 24:3–35). Tämän vuoksi jokaisen meistä täytyy kysyä, missä tuo ainoa tosi kirkko on. Sen pitäisi olla aina vain helpommin tunnistettavissa.

Kenties sinusta tuntuu, että olet jo löytänyt tuon kirkon eli seurakunnan. On tärkeää varmistautua siitä. Miksi? Koska niin kuin ensimmäisellä vuosisadalla nytkin voi olla olemassa vain yksi tosi kirkko. Oletko sinä varannut aikaa sen selvittämiseen, noudattaako kirkkosi tarkasti ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan mallia ja pitääkö se uskollisesti kiinni Jeesuksen Kristuksen opetuksista? Kannustamme sinua ottamaan siitä selvää. Jehovan todistajat auttavat sinua siinä mielellään. (Apostolien teot 17:11.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 5]

Mitä Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkakasveista kertoo tosi seurakunnasta?

[Kuvat s. 7]

Noudattaako kirkkosi mallia, jonka ensimmäisen vuosisadan kristityt antoivat saarnaamisesta ja tutkimisesta?