Martti Luther ja hänen jättämänsä perintö

”KERROTAAN, että – – [Martti Lutherista] on kirjoitettu enemmän kirjoja kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä paitsi hänen omasta herrastaan Jeesuksesta Kristuksesta.” Näin kirjoitti Time-lehti. Lutherin sanat ja teot antoivat sysäyksen uskonpuhdistukselle, uskonnolliselle liikkeelle, jota on kuvailtu ”ihmiskunnan historian merkittävimmäksi vallankumoukseksi”. Näin hän muovasi osaltaan Euroopan uskonnollisia puitteita ja vaikutti keskiajan päättymiseen Euroopassa. Luther myös laski perustan saksan kirjakielelle. Hänen raamatunkäännöksensä on yhä ylivoimaisesti suosituin saksankielinen käännös.

Millainen mies Martti Luther oli? Miten hän saattoi vaikuttaa näin suuresti Euroopan tapahtumiin?

Luther opintiellä

Martti Luther syntyi Eislebenissä Saksassa marraskuussa 1483. Hänen isänsä oli kuparikaivostyöläinen, mutta ansaitsi sen verran, että kykeni takaamaan pojalleen hyvän koulutuksen. Vuonna 1501 Luther aloitti opintonsa Erfurtin yliopistossa. Sen kirjastossa hän luki Raamattua ensi kerran. ”Kirja miellytti minua tavattomasti”, hän sanoi, ”ja toivoin olevani niin onnekas, että kerran omistaisin sellaisen.”

22-vuotiaana Luther meni Erfurtin augustinolaisluostariin. Myöhemmin hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa ja valmistui teologian tohtoriksi. Luther ei pitänyt itseään Jumalan suosion arvoisena, ja toisinaan huono omatunto ajoi hänet epätoivon partaalle. Raamatun tutkiminen, rukoileminen ja mietiskely kuitenkin auttoivat häntä saamaan paremman käsityksen siitä, miten Jumala suhtautuu syntisiin ihmisiin. Luther tajusi, ettei Jumalan suosiota voinut ansaita vaan että hän suo sen ansaitsemattomassa hyvyydessään niille, jotka uskovat (Roomalaisille 1:16; 3:23, 24, 28).

Miten Luther tuli siihen tulokseen, että hänen uusi näkemyksensä piti paikkansa? Vanhan ajan kirkkohistorian ja Uuden testamentin tekstitutkimuksen professori Kurt Aland kirjoitti: ”Hän kävi mielessään läpi koko Raamatun nähdäkseen, kestäisikö tämä uusi käsitys vertailun muiden Raamatun lausuntojen kanssa, ja havaitsi saavansa tukea kaikkialta.” Oppi vanhurskauttamisesta, toisin sanoen pelastuksesta,  uskon eikä tekojen (hyvitystöiden) perusteella säilyi Lutherin opetusten peruspilarina.

Närkästyy anekaupasta

Lutherin käsitys Jumalan suhtautumisesta syntisiin ihmisiin johti hänet törmäyskurssille roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Tuolloin uskottiin laajalti, että synnintekijöiden täytyy kärsiä rangaistuksia jonkin aikaa kuoleman jälkeen. Väittämän mukaan tuota aikaa voitiin kuitenkin lyhentää aneilla, jotka myönnettiin paavin valtuutuksella vastineeksi rahasta. Anekauppiaat, kuten Mainzin arkkipiispan Albrektin palveluksessa oleva Johann Tetzel, harjoittivatkin kansan keskuudessa tuottoisaa liiketoimintaa. Monet pitivät aneita eräänlaisena vakuutuksena tulevien syntien varalta.

Luther närkästyi anekaupasta. Hän tiesi, ettei ihminen voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Vuoden 1517 syksyllä hän kirjoitti kuuluisat 95 teesiään, joissa hän syytti kirkkoa taloudellisesta riistosta ja opillisista ja uskonnollisista erheistä. Luther ei halunnut kapinaa vaan uudistuksia, ja lähetti teesinsä Mainzin arkkipiispalle Albrektille ja useille oppineille. Monet historioitsijat katsovat uskonpuhdistuksen alkaneen vuoden 1517 tienoilla.

Luther ei ollut ainoa joka esitti vastalauseensa kirkon rikkomusten johdosta. Sata vuotta aiemmin tšekkiläinen uskonpuhdistaja Jan Hus oli tuominnut anekaupan. Jo ennen Husia oli John Wycliff osoittanut, että jotkin kirkon perinteet eivät olleet sopusoinnussa Raamatun kanssa. Myös Lutherin aikalaiset Erasmus Rotterdamilainen ja englantilainen Tyndale vaativat uudistuksia. Mutta koska Johannes Gutenberg oli keksinyt Saksassa irtokirjakkeilla painamisen, Lutherin ääni kuului voimakkaampana ja laajemmalle kuin muiden uskonpuhdistajien.

Mainzissa sijaitseva Gutenbergin paino oli toiminnassa vuonna 1455. Vuosisadan vaihteessa kirjapainoja oli 60:ssä Saksan kaupungissa ja 12 muussa Euroopan maassa. Ensimmäistä kertaa historiassa voitiin kiinnostavista asioista tiedottaa nopeasti. Lutherin 95:tä teesiä painettiin ja levitettiin – mahdollisesti ilman hänen omaa suostumustaan. Kysymys kirkon uudistamisesta ei ollut enää vain paikallinen asia. Siitä tuli yleinen kiistakysymys, ja Martti Lutherista tuli yhtäkkiä Saksan kuuluisin mies.

”Aurinko ja kuu” ottavat kantaa

Eurooppaa olivat hallinneet satoja vuosia kaksi voimakasta instituutiota: Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja roomalaiskatolinen kirkko. ”Keisari ja paavi kuuluivat yhteen kuin aurinko ja kuu”, selitti Hanns Lilje, Luterilaisen maailmanliiton entinen presidentti. Melkoisen epävarmaa oli kuitenkin se, kumpi oli aurinko ja kumpi kuu. 1500-luvun alussa kummankin instituution kukoistuskausi oli kääntynyt kohti loppuaan. Ilmassa oli muutoksen tuntua.

Paavi Leo X uhkasi julistaa Lutherin teesiensä vuoksi kirkonkiroukseen, ellei hän peruisi sanojaan. Luther uhmasi paavia polttamalla julkisesti bullan, jossa uhkaus esitettiin, ja julkaisemalla lisää kirjoituksia, joissa ruhtinaskuntia kehotettiin uudistamaan kirkkoa  ilman paavin suostumustakin. Vuonna 1521 paavi Leo X julisti Lutherin kirkonkiroukseen. Kun Luther protestoi, että hänet oli tuomittu ilman asian oikeudenmukaista käsittelyä, keisari Kaarle V kutsui hänet Wormsin valtiopäivien eteen. Lutherin 15 päivää kestänyt matka Wittenbergistä Wormsiin huhtikuussa 1521 oli kuin voittokulkue. Yleinen mielipide oli hänen puolellaan, ja ihmiset halusivat kaikkialla nähdä hänet.

Wormsissa Luther seisoi keisarin, ruhtinaiden ja paavin lähettilään edessä. Jan Hus oli joutunut samantapaiseen kuulusteluun Konstanzissa vuonna 1415, ja hänet oli poltettu roviolla. Nyt kirkon ja valtakunnan katseet kohdistuivat Lutheriin, mutta hän kieltäytyi perumasta sanojaan, elleivät hänen vastustajansa todistaisi Raamatun avulla, että hän oli väärässä. Hän muisti kuitenkin sellaisen määrän raamatunkohtia, ettei kukaan kyennyt vetämään hänelle vertoja. Valtiopäivien päätös annettiin Wormsin ediktiksi kutsutussa asiakirjassa. Siinä Luther julistettiin lainsuojattomaksi ja hänen kirjoituksensa kiellettiin. Kirkonkiroukseen julistettuna ja lainsuojattomana hän oli nyt hengenvaarassa.

Sitten tapahtui jotakin dramaattista ja odottamatonta. Paluumatkallaan Wittenbergiin Luther siepattiin. Välikohtaus oli kuitenkin pelkkä Saksin hyväntahtoisen hallitsijan Fredrikin järjestämä näytös. Näin Luther saatiin vihollistensa ulottumattomiin. Hänet salakuljetettiin syrjäiseen Wartburgin linnaan, missä hän kasvatti parran ja vaihtoi henkilöllisyyttä: hänestä tuli ritari, Yrjö-herra.

”Syyskuun Raamatulla” suuri kysyntä

Seuraavat kymmenen kuukautta Luther asui Wartburgin linnassa paossa sekä keisaria että paavia. Kirjassa Welterbe Wartburg selitetään, että ”Wartburgin-aika kuului hänen elämänsä tuottoisimpiin luomiskausiin”. Linnassa Luther käänsi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset saksaksi Erasmuksen tekstistä, mikä oli yksi hänen suurimmista saavutuksistaan. Käännös julkaistiin vuoden 1522 syyskuussa, minkä vuoksi se tunnettiin ”Syyskuun Raamattuna”. Lutheria ei ilmoitettu kääntäjäksi. Vaikka ”Syyskuun Raamatun” hinta oli 1 1/2 guldenia eli palvelustytön vuoden palkka, sen kysyntä oli päätä huimaava. Vuoden kuluessa sitä painettiin 6000 kappaletta kahtena painoksena, ja seuraavien 12 vuoden aikana siitä otettiin peräti 69 painosta.

Vuonna 1525 Martti Luther meni naimisiin Katharina von Boran, entisen nunnan, kanssa. Katharina hoiti taloutta taitavasti ja kykeni vastaamaan miehensä anteliaisuuden asettamiin haasteisiin. Lutherin talouteen kuului aikanaan vaimon ja kuuden lapsen lisäksi myös ystäviä, oppineita ja turvapaikan tarvitsijoita. Elämänsä ehtoopuolella Luther nautti sellaista arvostusta neuvonantajana, että oppineet, jotka olivat vieraina hänen talossaan, varustautuivat kynällä ja paperilla voidakseen kirjoittaa hänen huomioitaan muistiin. Nämä muistiinmerkinnät koottiin kirjaksi nimeltä  Pöytäpuheita. Jonkin aikaa sen painosmäärät hävisivät Saksassa ainoastaan Raamatulle.

Lahjakas kääntäjä ja tuottelias kirjailija

Vuoteen 1534 mennessä Luther oli saanut valmiiksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten käännöksensä. Hänellä oli kyky luoda tyyliltään, rytmiltään ja sanastoltaan sopusointuinen kokonaisuus. Tuloksena oli Raamattu, jota tavalliset ihmiset saattoivat ymmärtää. Luther kirjoitti käännösmenetelmästään: ”Meidän täytyy esittää kysymyksiä kotona olevalle äidille, kadulla oleville lapsille ja torilla olevalle kansanmiehelle ja sitten tarkkailla heidän suutaan havaitaksemme, miten he puhuvat, ja sitten kääntää sen mukaisesti.” Lutherin Raamattu auttoi luomaan pohjan kirjakielelle, joka hyväksyttiin myöhemmin kaikkialla Saksassa.

Luther oli paitsi taitava kääntäjä myös kyvykäs kirjailija. Hänen sanotaan laatineen kirjoitelman aina kahden viikon välein koko uransa ajan. Jotkin niistä olivat yhtä riitaisia kuin kirjoittajansakin. Jos Lutherin varhaisten kirjoitusten tyyli oli terävää, niin ikä ei millään tavoin tylsyttänyt hänen kynäänsä. Hänen kirjoituksensa muuttuivat ajan myötä entistä purevammiksi. Teoksen Lexikon für Theologie und Kirche mukaan Lutherin teokset paljastavat ”hänen ylettömän suuttumuksensa” ja ”nöyryyden ja rakkauden puutteensa” samoin kuin hänen ”voimakkaan kutsumuksensa”.

Kun Saksassa puhkesi talonpoikaissota ja ruhtinaskunnat kylpivät veressä, kapinaan kysyttiin Lutherin mielipidettä. Oliko talonpojilla oikeus valittaa lääninherroistaan? Luther ei yrittänyt taata kansansuosiotaan enemmistöä miellyttävällä vastauksella. Hän uskoi, että Jumalan palvelijoiden tulisi totella vallanpitäjiä (Roomalaisille 13:1). Suorasukaisesti Luther kehotti tukahduttamaan kapinan voimakeinoin. ”Pistäköön, lyököön, tappakoon, ken voi”, hän sanoi. Hanns Lilje totesi, että tämä vastaus maksoi Lutherille ”hänen siihenastisen ainutlaatuisen kansansuosionsa”. Lisäksi Lutherin myöhemmät kirjoitukset juutalaisista, jotka kieltäytyivät kääntymästä kristillisyyteen, varsinkin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan, ovat saaneet monet luokittelemaan Lutherin juutalaisvastaiseksi.

Lutherin jättämä perintö

Uskonpuhdistus, jota muun muassa Luther, Calvin ja Zwingli vauhdittivat, johti uuden uskonnollisen suuntauksen, protestanttisuuden, syntyyn. Lutherin merkittävin protestanttisuudelle jättämä perintö oli hänen keskeinen opetuksensa vanhurskauttamisesta uskon perusteella. Jokainen Saksan ruhtinaskunta asettui joko protestanttisen tai katolisen uskon puolelle. Protestanttisuus levisi ja sai kannatusta Skandinaviassa, Sveitsissä, Englannissa ja Alankomaissa. Nykyään sillä on miljoonia kannattajia.

Monet, jotka eivät hyväksy kaikkia  Lutherin uskonkäsityksiä, pitävät häntä silti suuressa arvossa. Entinen Saksan demokraattinen tasavalta, jonka alueella Eisleben, Erfurt, Wittenberg ja Wartburg sijaitsivat, juhli vuonna 1983 Lutherin 500-vuotissyntymäpäivää. Tämä sosialistinen valtio tunnusti hänet Saksan historian ja kulttuurin merkkihenkilöksi. Lisäksi eräs 1980-luvun katolinen teologi totesi Lutherin vaikutuksesta: ”Kukaan Lutherin jälkeen tulleista ei ole vetänyt hänelle vertoja.” Professori Aland kirjoitti: ”Joka vuosi Martti Lutherista ja uskonpuhdistuksesta ilmestyy ainakin 500 uutta julkaisua – ja melkein kaikilla maailmankielillä.”

Martti Luther oli työteliäs mies ja terävä-älyinen sanankäytön mestari, jolla oli hämmästyttävä muisti. Hän oli myös malttamaton ja ylenkatseellinen ja hyökkäsi kiivaasti kaikkea ulkokultaisena pitämäänsä vastaan. Lutherin ollessa kuolinvuoteellaan Eislebenissä helmikuussa 1546 hänen ystävänsä kysyivät, uskoiko hän yhä vankkumatta niihin oppeihin, joita hän oli opettanut. ”Kyllä”, hän vastasi. Luther nukkui pois, mutta monet pitävät edelleen kiinni hänen uskonkäsityksistään.

[Kuva s. 27]

Luther vastusti anekauppaa

[Lähdemerkintä]

Mit freundlicher Genehmigung: Wartburg-Stiftung

[Kuva s. 28]

Luther kieltäytyi perumasta sanojaan, elleivät hänen vastustajansa todistaisi Raamatun avulla, että hän oli väärässä

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Story of Liberty, 1878

[Kuvat s. 29]

Lutherin huone Wartburgin linnassa, missä hän käänsi Raamattua

[Lähdemerkintä]

Molemmat kuvat: Mit freundlicher Genehmigung: Wartburg-Stiftung

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Kirjasta Martin Luther The Reformer, 3. painos, Toronto Willard Tract Depository, Toronto, Ontario

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

Kirjasta The History of Protestantism (1. osa)