Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten voitte lujittaa avioliittoanne

Miten voitte lujittaa avioliittoanne

Miten voitte lujittaa avioliittoanne

KUVITTELE mielessäsi ränsistynyttä taloa. Maali karisee, katto on rikki, ja nurmikkokin on hoitamatta. Talo on selvästi joutunut kestämään kovia myrskyjä, ja sitä on lyöty laimin. Pitäisikö se purkaa? Ei välttämättä. Jos perustus on luja ja rakenteet ovat vahvat, talo voidaan todennäköisesti korjata.

Muistuttaako tällaisessa kunnossa oleva talo teidän avioliittoanne? Kenties sitä ovat vuosien mittaan verottaneet ”kovat myrskyt”. Saattaa olla, että jompikumpi tai kumpikin teistä on jossain määrin laiminlyönyt liittoanne. Teistä voi tuntua samalta kuin Sandysta. Oltuaan naimisissa 15 vuotta hän sanoi: ”Meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin se, että olimme naimisissa keskenämme. Eikä se ollut tarpeeksi.”

Vaikka avioliittonne olisi tässä pisteessä, älkää päätelkö hätäisesti, että se tulisi purkaa. Todennäköisesti se voidaan korjata. Paljon riippuu siitä, miten sitoutuneita olette toisiinne. Sitoutuminen voi antaa liitollenne vakautta koettelevina aikoina. Mutta mitä sitoutuminen merkitsee? Ja miten Raamattu voi auttaa teitä vahvistamaan sitoutumistanne?

Sitoutumiseen liittyy velvollisuudentunne

Sitoutuminen merkitsee sitä, että lupautuu velvoittavasti toimimaan sovitulla tavalla tai että itse päättää toimia tietyllä tavalla, koska tuntee sen velvollisuudekseen. Sitoutumisesta voidaan puhua muidenkin kuin itselle läheisten asioiden, muun muassa liikesopimusten, yhteydessä. Esimerkiksi rakennusurakoitsija pitää velvollisuutenaan noudattaa sopimusta, jonka hän on tehnyt talon rakentamisesta, tunsipa hän rakennuttajan henkilökohtaisesti tai ei.

Avioliitossa ei ole kyse kylmästä liiketoiminnasta, mutta siinäkin sitoutumiseen liittyy velvollisuudentunne. Olette todennäköisesti tehneet juhlallisen lupauksen Jumalan ja ihmisten edessä pysyä yhdessä, tapahtuipa mitä tahansa. Jeesus sanoi: ”Hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa.’” Jeesus lisäsi: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:4–6.) Kun siis kohtaatte ongelmia, teillä pitäisi olla selvänä mielessänne, että aiotte kunnioittaa sitoumustanne. * Eräs vaimo sanoo: ”Tilanne alkoi parantua vasta, kun lakkasimme pitämästä avioeroa vaihtoehtona.”

Avioliittoon sitoutumiseen liittyy kuitenkin muutakin kuin velvollisuudentunne. Mitä muuta?

Yhteistyö vahvistaa sitoutumista

Avioliittoon sitoutuminen ei merkitse sitä, etteivät puolisot ole koskaan eri mieltä. Ristiriitatilanteessa molempien tulisi vilpittömästi haluta selvittää asia paitsi siksi, että he ovat antaneet velvoittavan lupauksen, myös siksi, että heidän välillään vallitsee tunneside. Jeesus sanoi miehestä ja vaimosta, että he ”tulevat olemaan yhtä lihaa”.

Mitä ”yhtä lihaa” oleminen puolisosi kanssa merkitsee? Apostoli Paavali kirjoitti, että ”miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan” (Efesolaisille 5:28, 29). ”Yhtä lihaa” oleminen merkitsee siis osaltaan sitä, että olet yhtä kiinnostunut puolisosi hyvinvoinnista kuin omastasi. Naimisissa olevien täytyy muuttaa ajatteluaan niin, että ”minä” onkin ”me” ja ”minun” on ”meidän”. Eräs avioliittoneuvoja kirjoitti: ”Kummankaan puolison ei pidä enää olla sydämessään naimaton, vaan heidän täytyy olla sydämestään naimisissa.”

Oletteko te naimisissa ”sydämestänne”? Ihmiset saattavat olla naimisissa vuosikausia olematta silti ”yhtä lihaa” tässä mielessä. Eräässä parisuhdeoppaassa kuitenkin sanotaan: ”Avioliitto merkitsee elämän jakamista, ja mitä enemmän kaksi ihmistä jakaa, sitä enemmän heidän liittonsa kukoistaa.” (Giving Time a Chance.)

Jotkin onnettomat parit pysyvät naimisissa lastensa tai taloudellisen turvallisuuden vuoksi. Toiset pysyvät yhdessä, koska he uskovat avioeron olevan moraalisesti väärin tai koska he pelkäävät, mitä muut ajattelisivat, jos he eroaisivat. Vaikka onkin kiitettävää, että nämä avioliitot kestävät, muistakaa, että teidän tavoitteenanne ei pitäisi olla pelkästään kestävä suhde vaan rakkauteen perustuva suhde.

Epäitsekkäät teot vahvistavat sitoutumista

Raamatussa ennustetaan, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”itserakkaita” (2. Timoteukselle 3:1, 2). Tämän ennustuksen mukaisesti ihmiset tuntuvat nykyään keskittyvän pääasiassa omaan itseensä. Aivan liian monissa avioliitoissa uhrautuvuutta ilman takeita vastapalveluksesta pidetään heikkouden merkkinä. Terveessä avioliitossa kuitenkin molemmat puolisot osoittavat uhrautuvaa henkeä. Miten sitä voi osoittaa?

Sen sijaan, että pohtisit, mitä sinä saat suhteeltanne, kysy itseltäsi, mitä itse teet lujittaaksesi avioliittoanne. Raamattu sanoo, ettei kristittyjen tulisi ”[pitää] silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia – – [asioitaan], vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita” (Filippiläisille 2:4). Pidähän nyt tämä Raamatun periaate mielessäsi ja erittele, mitä olet tehnyt kuluneen viikon aikana. Kuinka usein teit jotakin huomaavaista vain puolisosi vuoksi? Kun puolisosi halusi puhua, kuuntelitko – vaikkei erityisesti olisi tehnyt mieli? Miten monta kertaa teit puolisosi kanssa jotakin sellaista, mikä kiinnosti häntä enemmän kuin sinua?

Kun mietit tällaisia kysymyksiä, älä pelkää, että hyvät tekosi jäävät huomaamatta ja palkitsematta. Kirjassa Riitele rakentavasti – parisuhde paremmaksi sanotaan: ”Useimmissa parisuhteissa toisen osapuolen myönteiset käyttäytymismallit tarttuvat toiseenkin. Kannattaa panostaa omaan kehitykseensä!” Uhrautuvat teot lujittavat avioliittoanne, koska ne osoittavat, että arvostat sitä ja haluat vaalia sitä.

Pitkän aikavälin näkökulma välttämätön

Jehova Jumala arvostaa uskollisuutta. Raamatussa hänestä sanotaankin: ”Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti.” (2. Samuelin kirja 22:26.) Jumalalle uskollisena pysymiseen sisältyy uskollisuus avioliittojärjestelylle, jonka hän on pannut alulle (1. Mooseksen kirja 2:24).

Jos sinä ja puolisosi olette uskollisia toisillenne, nautitte liitossanne pysyvyyden tunteesta. Kun ajattelette tulevia kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä, näette toisenne yhdessä. Ajatus, ettette olisi naimisissa, tuntuu täysin vieraalta, ja tällainen asenne tuo turvallisuutta suhteeseenne. Eräs vaimo sanoo: ”Silloinkin, kun olen todella vihainen – – [miehelleni] ja aivan tuohduksissa tapahtuneesta, en pelkää, että avioliittomme päättyy. Olen huolissani siitä, miten ihmeessä pääsemme takaisin siihen pisteeseen, missä olimme. En yhtään epäile, etteikö se onnistuisi – en vain juuri silloin tajua, miten se onnistuu.”

Pitkän aikavälin näkökulma on välttämätön osa puolisoon sitoutumista, mutta surullista kyllä se puuttuu monista avioliitoista. Kiivaan sananvaihdon aikana toinen saattaa tokaista: ”Minä lähden!” tai: ”Etsin jonkun, joka todella arvostaa minua!” Useimmiten tätä ei tietenkään tarkoiteta kirjaimellisesti. Raamatussa kuitenkin todetaan, että kieli voi olla ”täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä” (Jaakobin kirje 3:8). Uhkaukset ja uhkavaatimukset välittävät sellaisen viestin, ettet pidä avioliittoanne pysyvänä ja että voit lähteä, milloin huvittaa. Tällaiset vihjaukset voivat olla avioliiton kannalta tuhoisia.

Kun teillä on pitkän aikavälin näkökulma, ajattelette olevanne yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Sen ansiosta teidän on myös helpompi hyväksyä toistenne puutteet ja virheet sekä kestää toisianne jatkuvasti ja antaa toisillenne auliisti anteeksi (Kolossalaisille 3:13). Eräässä parisuhdeoppaassa sanotaan: ”Hyvässä avioliitossa on tilaa teidän molempien tehdä virheitä liiton hajoamatta.”

Hääpäivänänne sitouduit, et avioliittoinstituutioon, vaan elävään ihmiseen – puolisoosi. Tällä tulisi olla syvällinen vaikutus siihen, miten nyt ajattelet ja toimit ollessasi naimisissa. Etkö olekin samaa mieltä siitä, että sinun pitäisi pysyä yhdessä puolisosi kanssa paitsi siksi, että uskot lujasti avioliiton pyhyyteen, myös siksi, että rakastat sitä ihmistä, jonka kanssa menit naimisiin?

[Alaviite]

^ kpl 7 Äärimmäisissä tapauksissa puolisoiden erilleen muuttamiseen voi olla päteviä syitä (1. Korinttilaisille 7:10, 11; ks. Perheonnen salaisuus s. 159–161, julkaissut Jehovan todistajat). Lisäksi Raamattu sallii avioeron ottamisen haureuden (sukupuolisen moraalittomuuden) perusteella (Matteus 19:9).

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Mitä sinä voit tehdä

Miten sitoutuneita sinä ja puolisosi olette avioliittoonne? Kenties näet parantamisen varaa. Vahvistaaksesi sitoutumistanne, kokeile seuraavaa:

● Tutki itseäsi. Kysy itseltäsi: ”Olenko todella sydämestäni naimisissa, vai ajattelenko ja toiminko niin kuin olisin yhä naimaton?” Kysy, mitä puolisosi ajattelee asenteestasi.

● Lue tämä kirjoitus puolisosi kanssa. Keskustelkaa sitten rauhallisesti, miten voitte vahvistaa sitoutumistanne.

● Tee puolisosi kanssa jotakin sellaista, mikä vahvistaa sitoutumistanne. Katselkaa esimerkiksi valokuvia häistänne tai muista mieliinpainuvista tapahtumista. Tehkää sellaista, mistä piditte seurusteluaikananne tai avioliittonne alkuaikoina. Tutkikaa yhdessä raamatullisia avioliittoa käsitteleviä kirjoituksia Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Avioliittoon sitoutumiseen liittyy...

Velvollisuudentunne. ”Täytä, mitä juhlallisesti lupaat. Parempi on, ettet juhlallisesti lupaa, kuin että juhlallisesti lupaat etkä täytä.” (Saarnaaja 5:4, 5.)

Yhteistyö. ”Kaksi on parempi kuin yksi – –. Sillä jos toinen heistä lankeaa, toinen voi nostaa kumppaninsa ylös.” (Saarnaaja 4:9, 10.)

Uhrautuvuus. ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Pitkän aikavälin näkökulma. ”Kaikki se [rakkaus] kestää.” (1. Korinttilaisille 13:4, 7.)

[Kuvat s. 7]

Kun puolisosi haluaa puhua, kuunteletko?