”Viisaan laki” – elämän lähde

”OI SITÄ Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” huudahti apostoli Paavali (Roomalaisille 11:33). Uskollinen patriarkka Job sanoi: ”[Jehova Jumala] on viisas sydämeltään.” (Job 9:4.) Taivaan ja maan Luojan viisaus on todella vailla vertaa. Mitä voidaan sanoa tällaisen Luojan laista eli kirjoitetusta Sanasta?

Psalmista lauloi: ”Jehovan laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Jehovan muistutus on luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan. Jehovan määräykset ovat oikeat, ne saavat sydämen iloitsemaan; Jehovan käsky on puhdas, se saa silmät loistamaan.” (Psalmit 19:7, 8.) Varmasti muinaisen Israelin kuningas Salomo ymmärsi näiden sanojen paikkansapitävyyden. Hän selitti: ”Viisaan laki on elämän lähde kuoleman ansojen väistämiseksi.” (Sananlaskut 13:14.) Sananlaskujen 13. luvun ensimmäisissä 13 jakeessa Salomo osoitti, miten Jumalan sanan neuvot voivat auttaa meitä parantamaan elämäämme ja varjelemaan sitä.

Ole opinhaluinen

”Poika on viisas, missä on isän kuria, mutta pilkkaaja ei ole kuullut nuhdetta”, todetaan Sananlaskujen 13:1:ssä. Isän kuri voi olla lempeää tai ankaraa. Se saattaa olla aluksi valmennusta, mutta jos se torjutaan, lopulta voi seurata rangaistus. Poika, joka ottaa vastaan isänsä kurin, on viisas.

”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan”, sanotaan Raamatussa (Heprealaisille 12:6). Yksi kanava, jonka välityksellä taivaallinen Isämme kurittaa meitä, on hänen kirjoitettu Sanansa Raamattu. Kun luemme Raamattua arvostavasti ja sovellamme oppimaamme, Jumalan sana kurittaa meitä. Se koituu meidän parhaaksemme, sillä kaikesta, mitä Jehova sanoo, on meille hyötyä (Jesaja 48:17).

Voimme saada kuria myös siten, että joku hengellisestä hyvinvoinnistamme kiinnostunut uskontoveri oikaisee meitä. Kaikkien Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa olevien hyvien neuvojen voidaan katsoa olevan lähtöisin, ei neuvoja antavalta henkilöltä, vaan suurelta totuuden Lähteeltä. Meidän on viisasta ottaa neuvot vastaan ikään kuin ne tulisivat Jehovalta. Kun toimimme näin ja annamme niiden muovata ajatteluamme, lisätä Raamatun ymmärrystämme ja oikaista menettelyjämme, hyödymme kurista. Sama pitää paikkansa neuvoista, joita saamme kristillisten kokousten ja Raamattuun perustuvien julkaisujen kautta. Meidän tulee ottaa sellaisten kirjoitettujen tai puhuttujen sanojen välittämä opetus halukkaasti vastaan, mikä onkin oivallinen tapa harjoittaa itsekuria.

Pilkkaaja puolestaan ei suhtaudu myönteisesti kuriin. ”Koska hän luulee tietävänsä, mikä on parasta, hän ei ole opinhaluinen”,  mainitaan eräässä hakuteoksessa. Hän ei ota vastaan edes nuhdetta, joka on voimakasta kuria. Mutta pystyykö hän milloinkaan todistamaan, että Isän kuri on pahasta? Jehova ei ole koskaan ollut väärässä, eikä hän tule koskaan olemaan. Hylkäämällä kurin pilkkaaja vain tekee itsensä naurunalaiseksi. Muutamalla hyvin valitulla sanalla Salomo tuo erittäin taitavasti esiin opinhaluisuuden arvon.

Vartioi kieltäsi!

Israelin kuningas vertaa suuta hedelmiä kantavaan puuhun osoittaakseen, että on tärkeää antaa Jumalan sanan ohjata puhettamme. Hän sanoo: ”Suunsa hedelmästä mies saa syödä hyvää, mutta väkivaltaa on petollisesti menettelevien sielu [”sielun halu”, engl. viitelaitoksen alaviite].” (Sananlaskut 13:2.) Puhutut sanat ovat suun hedelmiä. Ihminen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt sanoillaan. ”Jos hänen sanansa ovat ystävällismielisiä ja niiden tarkoitus on luoda hyvät välit lähimmäisiin, hän saa syödä hyvää, viettää onnellista ja rauhallista elämää”, sanoo muuan oppinut. Petollisen ihmisen tilanne on toisenlainen. Hän haluaa käyttää väkivaltaa ja vahingoittaa toisia. Väkivaltaa hän juonii, ja väkivaltaa hän saa osakseen. Kuoleman ansat vaanivat hänen kynnyksellään.

”Joka vartioi suutaan, se varjelee sielunsa”, jatkaa Salomo. ”Joka avaa huulensa ammolleen, sille tulee turmio.” (Sananlaskut 13:3.) Ajattelematon, tyhmä puhe saattaa turmella ihmisen maineen, loukata tunteita, kiristää suhteita ja vahingoittaa jopa fyysisesti. Huulien avaaminen ammolleen voi lisäksi johtaa Jumalan epäsuosioon, sillä hän pitää kaikkia tilivelvollisina sanoistaan (Matteus 12:36, 37). Valvomalla tarkoin suutamme säästymme turmiolta. Miten sitten voimme oppia vartioimaan sitä?

Eräs yksinkertainen keino on olla puhumatta liikaa. ”Sanojen runsaudesta ei puutu rikkomusta”, sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 10:19). Lisäksi kannattaa ajatella ennen kuin puhuu. Henkeytetty kirjoittaja selittää: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin.” (Sananlaskut 12:18.) Jos puhuja ei lainkaan harkitse sanottavaansa etukäteen, siitä voi koitua vahinkoa sekä hänelle että hänen kuulijoilleen. Raamattu antaakin meille seuraavan käytännöllisen neuvon: ”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen.” (Sananlaskut 15:28.)

Ole ahkera

Salomo selittää: ”Laiska ilmaisee haluavansa, mutta hänen sielunsa ei saa mitään. Ahkerien sielu sen sijaan tehdään lihavaksi.” (Sananlaskut 13:4.) Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”[Tämän sananlaskun] ydin on siinä, että pelkkä halu on täysin hyödytön; ahkeruudella on merkitystä. Laiskat ovat heitä kuluttavien halujen – – uhreja, eivätkä he saa kerrassaan mitään näkyviä tuloksia.” Ahkerien sielu eli halu kuitenkin tyydytetään, tehdään lihavaksi.

Miten on niiden laita, jotka eivät vihkiydy Jehovalle, koska he haluavat karttaa vastuuta? He ehkä tahtoisivat elää Jumalan uudessa maailmassa, mutta ovatko he halukkaita tekemään jotain sen hyväksi? ”Niiden, jotka tulevat – – suuresta ahdistuksesta”, on täytynyt uskoa Jeesuksen lunastusuhriin, vihkiytyä Jehovalle ja käydä sen vertauskuvaksi vesikasteella (Ilmestys 7:14, 15).

Ajattelehan myös, mitä liittyy seurakunnan  valvojan viran tavoittelemiseen. On varmasti kiitettävää, että joku haluaa tavoitella tätä erinomaista työtä, ja siihen kannustetaankin Raamatussa. (1. Timoteukselle 3:1.) Pelkkä haluaminen ei kuitenkaan riitä. Jotta voisi pätevöityä tuohon asemaan, täytyy kehittää tarvittavia ominaisuuksia ja kykyjä. Ihmisen on ponnisteltava ahkerasti.

Vanhurskaus varjelee

Vanhurskas ihminen kehittää jumalisia ominaisuuksia ja puhuu totta. Hän tajuaa, että valehteleminen on vastoin Jehovan lakia. (Sananlaskut 6:16–19; Kolossalaisille 3:9.) Salomo mainitsee tässä yhteydessä: ”Valheellista sanaa vanhurskas vihaa, mutta jumalattomat toimivat häpeällisesti ja aiheuttavat itselleen häpeän.” (Sananlaskut 13:5.) Vanhurskas ei vain karta valehtelemista, vaan hän todella vihaa sitä. Hän tietää, että näyttivätpä valheet kuinka viattomilta tahansa, ne pilaavat hyvät ihmissuhteet. Lisäksi valheisiin turvautuvan uskottavuus horjuu. Jumalaton toimii häpeällisesti joko valehtelemalla tai jotenkin muuten ja aiheuttaa näin itselleen häpeän.

Viisas kuningas osoittaa, että on hyödyllistä tehdä sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä, ja sanoo: ”Vanhurskaus varjelee tiellään viattoman, mutta jumalattomuus syntisen kaataa kumoon.” (Sananlaskut 13:6.) Vanhurskaus suojelee ihmistä linnoituksen tavoin, kun taas jumalattomuus syöksee hänet perikatoon.

Älä teeskentele

Israelin kuningas ilmaisee tuntevansa ihmisluonnon, kun hän huomauttaa: ”Joku on olevinaan rikas, eikä hänellä kuitenkaan ole yhtään mitään; toinen on olevinaan vähävarainen, ja kuitenkin hänellä on monia kalleuksia.” (Sananlaskut 13:7.) Ihminen ei välttämättä ole sellainen, miltä hän näyttää. Jotkut köyhät voivat teeskennellä olevansa rikkaita – ehkä komeilevan näyttämisen halusta, vaikuttaakseen menestyviltä tai vain pelastaakseen kasvonsa. Rikas voi olla olevinaan köyhä pelkästään salatakseen varallisuutensa.

Varallisuuden vilpillinen näyttäminen sen enempää kuin sen salaaminenkaan ei ole viisasta. Jos meillä on vähän aineellista omaisuutta ja käytämme rahaa ylellisyyksiin vain näyttääksemme varakkailta, voimme perheinemme jäädä ilman elämän välttämättömyyksiä. Jos taas joku on olevinaan köyhä, vaikka hänellä on rikkauksia, hänestä voi tulla kitsas, mikä riistää häneltä itsekunnioituksen sekä anteliaisuuden tuoman  onnellisuuden (Apostolien teot 20:35). Rehellisyys johtaa tyydyttävämpään elämään.

Pidä elämäsi yksinkertaisena

”Miehen sielun lunnaat ovat hänen rikkautensa”, sanoo Salomo, ”mutta vähävarainen ei ole nuhdetta kuullut.” (Sananlaskut 13:8.) Minkä opetuksen nämä viisaat sanat välittävät?

Varakkuudesta on etua, mutta aina se ei takaa onnellisuutta. Näinä nykyisinä vaikeina aikoina rikkaat ja heidän perheenjäsenensä ovat usein vaarassa joutua kidnapatuiksi ja vangituiksi lunnaiden toivossa. Rikas ihminen voi joskus maksaa lunnaat pelastaakseen henkensä tai jonkun perheenjäsenensä hengen. Usein kidnapattu kuitenkin murhataan. Tämä uhka leijuu kaiken aikaa rikkaiden yllä.

Vähävaraisella ei ole tällaisia murheita. Vaikkei hänellä ehkä ole yhtä paljon aineellista eikä niitä monia mukavuuksia, joita rikkailla on, hän ei myöskään ole niin suuressa vaarassa joutua kidnappaajien uhriksi. Tämä on yksi hyöty siitä, että pidämme elämämme yksinkertaisena emmekä kuluta aikaamme ja voimiamme rikkauksien tavoittelemiseen (2. Timoteukselle 2:4).

Iloitse ”valossa”

Seuraavaksi Salomo osoittaa, että toimiminen Jehovaa miellyttävällä tavalla hyödyttää meitä eniten. Hän sanoo: ”Vanhurskaiden valo tulee iloitsemaan, mutta jumalattomien lamppu sammuu.” (Sananlaskut 13:9.)

Lamppu kuvaa sitä, mitä tarvitsemme elämän tiemme valaisemiseksi. ’Jumalan sana on kuin lamppu vanhurskaan jalalle ja valo hänen tielleen.’ (Psalmit 119:105.) Se sisältää loputtomasti Luojaa koskevaa tietoa ja viisautta. Mitä paremmin opimme ymmärtämään Jumalan tahtoa ja tarkoitusta, sitä kirkkaammaksi tulee meitä opastava hengellinen valo. Tämä tuottaa todella paljon iloa. Miksi antaisimmekaan maailmallisen viisauden tai ’valheellisesti ”tiedoksi” nimitettävän’ johtaa meidät harhaan? (1. Timoteukselle 6:20; 1. Korinttilaisille 1:20; Kolossalaisille 2:8.)

Näyttääpä jumalattoman lamppu loistavan kuinka kirkkaasti tahansa ja vaikuttaapa hän miten menestyksekkäältä hyvänsä, hänen lamppunsa sammuu. Hän päätyy pimeyteen, jossa hänen jalkansa varmasti kompastuu. Sitä paitsi hänellä ”ei ole tulevaisuutta” (Sananlaskut 24:20).

Mitä meidän tulisi tehdä, jos emme tiedä, miten meidän tulee menetellä jossakin nimenomaisessa tilanteessa? Entä jos emme ole varmoja, onko meillä lupa tehdä mitään? Sananlaskujen 13:10:ssä varoitetaan: ”Julkeudella aiheutetaan vain kamppailua.” On julkeaa toimia riittämättömin tiedoin tai ylittää valtuutensa. Sellainen menettely aiheuttaa väistämättä hankausta. Eikö olisi parempi neuvotella toisten kanssa, joilla on tietoa ja tarkkanäköisyyttä?  ”Keskenään neuvottelevilla on viisaus”, sanoo viisas kuningas.

Varo turhia odotuksia

Rahasta voi olla hyötyä. On parempi omistaa riittävästi rahaa kuin joutua elämään niukkuudessa tai köyhyydessä. (Saarnaaja 7:11, 12.) Vääryydellä hankittujen rikkauksien näennäinen hyöty voi kuitenkin olla petollista. Salomo varoittaa: ”Turhuudesta saadut kalleudet vähenevät, mutta joka kädellä kokoaa, se saa karttumaan.” (Sananlaskut 13:11.)

Mietihän esimerkiksi houkutusta pelata rahapelejä. Suuren voittosumman toivossa pelaaja voi tuhlata vaivalla ansaitsemansa rahat. Mutta miten usein hän tekeekään tämän perheensä kustannuksella! Entä mitä tapahtuu, jos uhkapeluri voittaa? Koska raha on tullut helposti, hän ei ehkä pidä sitä juuri minkään arvoisena. Sitä paitsi voi olla, ettei hän osaa käsitellä vasta saamiaan voittorahoja. Eikö ole todennäköistä, että hänen rikkautensa hupenevat yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin? Toisaalta omaisuus, jota kootaan vähitellen, pikkuhiljaa tekemällä ahkerasti työtä, karttuu kaiken aikaa, ja sitä voidaan käyttää hyödyllisesti.

Salomo sanoo: ”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta se, mitä halutaan, on elämän puu, kun se todella tulee.” (Sananlaskut 13:12.) Täyttymättä jääneet odotukset johtavat varmasti pettymyksiin, jotka tekevät sydämen sairaaksi. Näin käy arkielämässä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa niistä odotuksista, jotka perustuvat lujasti Jumalan sanaan. Voimme täysin luottaa niiden toteutumiseen. Eivät edes näennäiset viivytykset kovin todennäköisesti tuota pettymystä.

Tiedämme esimerkiksi, että Jumalan uusi maailma on aivan lähellä (2. Pietarin kirje 3:13). Iloisina odotamme innokkaasti Jumalan lupausten täyttymistä. Mitä tapahtuu, kun käytämme odotusajan siihen, että ahkeroimme ”Herran työssä”, kannustamme toisia uskovia ja kehitämme entistä läheisemmän suhteen Jehovaan? Sen sijaan että ’sydämemme tulisi sairaaksi’, täytymme ilolla. (1. Korinttilaisille 15:58; Heprealaisille 10:24, 25; Jaakobin kirje 4:8.) Kun halu sitten pitkän odotuksen jälkeen täyttyy, se on elämän puu – todellinen virvoitus.

Jumalan laki – elämän lähde

Sananlaskujen 13:13:ssa valaistaan Jumalan tottelemisen tärkeyttä: ”Sanaa halveksineelta otetaan pantti, mutta joka käskyä pelkää, se palkitaan.” Jos velallinen halveksisi sanaa jättämällä lainan maksamatta, hän menettäisi panttinsa. Samoin me, jos emme tottelisi Jumalan käskyjä, kärsisimme menetyksen. Millaisen menetyksen?

”Viisaan laki on elämän lähde kuoleman ansojen väistämiseksi.” (Sananlaskut 13:14.) Eläminen ilman kaikkiviisaan Jumalan, Jehovan, lakia riistää meiltä sen ohjauksen, joka voisi auttaa meitä saavuttamaan paremman ja pitemmän elämän. Mikä valtava menetys se olisikaan! Meidän on siksi viisasta kiinnittää tarkasti huomiota Jumalan sanaan ja antaa sen vaikuttaa ajatuksiimme, puheeseemme ja toimintaamme (2. Korinttilaisille 10:5; Kolossalaisille 1:10).

[Kuvat s. 23]

Raamatun neuvojen vastaanottaminen on oivallinen tapa harjoittaa itsekuria

[Kuvat s. 24, 25]

”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen”

[Kuvat s. 24, 25]

Ahkeroiminen ”Herran työssä” täyttää meidät ilolla