Kestävyys koettelemuksissa tuottaa ylistystä Jehovalle

”Jos kestätte, kun teette hyvää ja kärsitte, niin se on mieluista Jumalan edessä.” (1. PIETARIN KIRJE 2:20)

1. Mikä kysymys herää siksi, että tosi kristityt haluavat elää vihkiytymisensä mukaisesti?

KRISTITYT ovat vihkiytyneet Jehovalle ja haluavat tehdä hänen tahtonsa. Eläminen tuon vihkiytymisen mukaan vaatii sitä, että he tekevät kaikkensa seuratakseen Esimerkkinsä Jeesuksen Kristuksen askeleita ja todistaakseen totuudesta (Matteus 16:24; Johannes 18:37; 1. Pietarin kirje 2:21). Jeesus ja jotkut muut uskolliset kuitenkin antoivat elämänsä ja kuolivat marttyyreina uskonsa vuoksi. Merkitseekö tämä sitä, että kaikki kristityt voivat odottaa kuolevansa uskonsa vuoksi?

2. Miten kristityt suhtautuvat koettelemuksiin ja kärsimykseen?

² Meitä kristittyjä kehotetaan olemaan uskollisia kuolemaan saakka, mutta meitä ei välttämättä vaadita kuolemaan uskomme vuoksi (2. Timoteukselle 4:7; Ilmestys 2:10). Tämä merkitsee sitä, että vaikka olemme valmiita kärsimään – ja tarvittaessa kuolemaan – uskomme vuoksi, emme pidä sitä suinkaan toivottavana. Emme nauti kärsimyksestä emmekä saa mielihyvää tuskasta emmekä nöyryytyksestä. Mutta koska koettelemuksia ja vainoa on odotettavissa, meidän täytyy pohtia huolellisesti, miten voisimme toimia kohdatessamme niitä.

Uskollisia koetuksessa

3. Millaisia esimerkkejä vainoon suhtautumisesta Raamattu sisältää? (Ks. seuraavan sivun tekstiruutua ”Miten he suhtautuivat vainoon?”.)

³ Raamatussa on lukuisia kertomuksia siitä, miten Jumalan palvelijat entisaikoina toimivat tilanteissa, joissa heidän henkensä oli vaarassa. Nykyajan kristityt voivat vastaavia haasteita kohdatessaan ottaa oppia heidän erilaisista menettelytavoistaan. Mieti tekstiruudussa ”Miten he suhtautuivat vainoon?” olevia kertomuksia ja pohdi, mitä voit niistä oppia.

4. Mitä voidaan sanoa tavasta, jolla Jeesus ja muut uskolliset palvelijat menettelivät kohdatessaan koettelemuksia?

⁴ On selvää, että vaikka Jeesus ja jotkut muut Jumalan uskolliset palvelijat suhtautuivat vainoon eri tavoin, olosuhteiden mukaan, he eivät vaarantaneet elämäänsä tarpeettomasti. Joutuessaan vaarallisiin tilanteisiin he olivat rohkeita mutta varovaisia (Matteus 10:16, 23). He pitivät tavoitteenaan edistää saarnaamistyötä ja säilyttää nuhteettomuutensa Jehovan edessä. Ne kristityt, jotka kohtaavat koettelemuksia ja vainoa nykyään, voivat ottaa oppia heidän suhtautumisestaan eri tilanteisiin.

5. Millainen vaino puhkesi Malawissa 1960-luvulla, ja miten todistajat reagoivat?

⁵ Jehovan palvelijat ovat omana aikanamme kokeneet usein äärimmäisiä vaikeuksia ja puutetta sotien, kieltojen tai suoranaisen vainon vuoksi. Esimerkiksi 1960-luvulla Malawin Jehovan todistajia vainottiin katkerasti. Heidän valtakunnansalinsa, kotinsa, ruokatarvikkeensa ja työtilansa – käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa – tuhottiin. Heitä piestiin ja kiusattiin julmasti. Miten veljet reagoivat? Tuhannet joutuivat pakenemaan kylistään. Monet löysivät turvapaikan syrjäseuduilta, kun taas toiset menivät tilapäisesti maanpakoon naapurimaahan Mosambikiin. Paljon uskollisia veljiä kuoli, mutta toiset päättivät paeta vaaravyöhykkeeltä, ja siinä tilanteessa se ilmeisesti olikin järkevää. Näin tehdessään veljet noudattivat Jeesuksen ja Paavalin mallia.

6. Mitä Malawin todistajat eivät lyöneet laimin huolimatta ankarasta vainosta?

 ⁶ Vaikka Malawin veljien piti muuttaa pois tai piiloutua, he pyrkivät saamaan ja noudattamaan teokraattista ohjausta ja jatkoivat parhaansa mukaan kristillisiä toimiaan maan alla. Mikä oli tulos? Vuonna 1967, juuri ennen kieltoa, oli saatu 18519 Valtakunnan julistajan huippu. Vaikka kielto oli vuonna 1972 yhä voimassa ja monet olivat paenneet Mosambikiin, tuona vuonna raportoitiin uusi 23398 julistajan huippu. He tekivät sananpalvelusta keskimäärin yli 16 tuntia kuussa. Epäilemättä nämä uskolliset veljet tuottivat ylistystä Jehovalle, ja Jehova siunasi heitä läpi tuon äärimmäisen vaikean ajan. *

7, 8. Mistä syistä jotkut päättävät olla pakenematta, vaikka vastustus aiheuttaa ongelmia?

⁷ Toisaalta maissa, joissa vastustus aiheuttaa  ongelmia, jotkut veljet saattavat päättää olla lähtemättä pois, vaikka he pystyisivätkin lähtemään. Pois muuttaminen saattaa ratkaista joitakin ongelmia, mutta se aiheuttaisi luultavasti muita vaikeuksia. Pystyisivätkö he esimerkiksi säilyttämään yhteyden kristittyihin veljiinsä joutumatta hengellisesti eristyksiin? Onnistuisivatko he pitämään yllä hengellistä ohjelmaansa samalla kun he yrittävät vakiinnuttaa elämäänsä maassa, joka on kenties vauraampi tai jossa heillä on paremmat mahdollisuudet kohentaa elintasoaan? (1. Timoteukselle 6:9.)

⁸ Jotkut muut päättävät olla muuttamatta pois, koska he ovat huolissaan veljiensä hengellisestä hyvinvoinnista. He päättävät jäädä ja kohdata tilanteen voidakseen saarnata edelleen kotialueellaan ja rohkaista uskonveljiään (Filippiläisille 1:14). Jotkut tällaisen ratkaisun tehneet ovat jopa voineet myötävaikuttaa siihen, että heidän maassaan on saatu voittoja oikeudenkäynneissä. *

9. Mitä seikkoja täytyy harkita ratkaistaessa, jäädäkö vai muuttaako vainon takia?

⁹ Jokaisen on itse päätettävä, jäädäkö vai muuttaako pois. Tällaiset ratkaisut meidän tulee tietysti tehdä vasta, kun olemme pyytäneet rukouksessa Jehovan ohjausta. Onpa päätöksemme mikä hyvänsä, meidän täytyy kuitenkin muistaa apostoli Paavalin sanat: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.” (Roomalaisille 14:12.) Kuten aiemmin totesimme, Jehova odottaa jokaisen palvelijansa pysyvän uskollisena kaikissa olosuhteissa. Jotkut heistä kohtaavat koettelemuksia ja vainoa tänä aikana; toisilla se saattaa olla edessä myöhemmin. Kaikki koetellaan tavalla tai toisella, eikä kenenkään pitäisi odottaa olevansa poikkeus (Johannes 15:19, 20). Jehovan vihkiytyneinä palvelijoina emme voi väistää koko kaikkeutta koskevaa kysymystä, johon sisältyy Jehovan nimen pyhittäminen ja hänen suvereeniutensa saattaminen kunniaan (Hesekiel 38:23; Matteus 6:9, 10).

 ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään”

10. Minkä huomattavan mallin Jeesus ja apostolit antoivat meille siitä, miten suhtautua painostukseen ja vastustukseen?

¹⁰ Toinen tärkeä periaate, jonka voimme oppia Jeesuksen ja apostolien suhtautumisesta painostukseen, on se, että vainoojillemme ei tule koskaan maksaa samalla mitalla takaisin. Raamatussa ei missään viitata siihen, että Jeesus tai hänen seuraajansa olisivat järjestäytyneet jonkinlaiseksi vastarintaliikkeeksi tai taistelleet voimakeinoin vainoojiaan vastaan. Päinvastoin apostoli Paavali neuvoi kristittyjä: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’” Edelleen hän sanoi: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:17–21; Psalmit 37:1–4; Sananlaskut 20:22.)

11. Mitä eräs historioitsija sanoo varhaiskristittyjen suhtautumisesta valtioon?

¹¹ Varhaiskristityt suhtautuivat tuohon neuvoon vakavasti. Historioitsija Cecil J. Cadoux kuvailee varhaiskristillisyydestä kertovassa kirjassaan kristittyjen asennetta valtioon vuosina 30–70: ”Mikään ei todista suoranaisesti, että tämän aikakauden kristityt olisivat koskaan yrittäneet voimakeinoin pitää puoliaan vainoa vastaan. Enintään he suomivat hallitsijoitaan arvostelemalla heitä rohkeasti tai harhauttivat heidät pakenemalla paikalta. Yleensä kristityt kuitenkin vastasivat vainoon kieltäytymällä asiallisesti mutta päättäväisesti noudattamasta sellaisia hallituksen määräyksiä, jotka olivat heidän mielestään ristiriidassa Kristuksen tottelemisen kanssa.” (The Early Church and the World.)

12. Miksi on parempi kestää kärsimystä kuin maksaa takaisin?

¹² Onko tällainen näennäisesti passiivinen menettely todella käytännöllistä? Eikö se tekisi heistä helpon saaliin niille, jotka ovat päättäneet tehdä heistä lopun? Eikö olisi järkevää puolustautua? Inhimilliseltä kannalta katsottuna se saattaisi näyttää järkevältä. Jehovan palvelijoina luotamme kuitenkin siihen, että on parasta noudattaa kaikessa Jehovan ohjausta. Muistamme Pietarin sanat: ”Jos kestätte, kun teette hyvää ja kärsitte, niin se on mieluista Jumalan edessä.” (1. Pietarin kirje 2:20.) Luotamme siihen, että Jehova tuntee tilanteen eikä anna sen jatkua loputtomasti. Miksi voimme olla siitä varmoja? Jehova sanoi kansalleen, kun se oli vankina Babylonissa: ”Joka koskee teihin, se koskee silmäterääni.” (Sakarja 2:8.) Miten pitkään ihminen antaa koskea silmäteräänsä? Jehova saa aikaan vapautuksen omana aikanaan. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. (2. Tessalonikalaisille 1:5–8.)

13. Miksi Jeesus alistui vihollisen pidätettäväksi?

¹³ Voimme pitää mallinamme Jeesusta. Kun hän antoi vihollistensa pidättää hänet  Getsemanen puutarhassa, se ei johtunut siitä, ettei hän olisi pystynyt puolustautumaan. Hän sanoikin yhdelle opetuslapsistaan: ”Luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Matteus 26:53, 54.) Jehovan tahdon toteutuminen oli Jeesukselle ensiarvoisen tärkeää, vaikka se merkitsi sitä, että hänen piti kärsiä. Jeesus luotti täydellisesti Daavidin profeetallisen psalmin sanoihin: ”Sinä et jätä sieluani Šeoliin. Sinä et salli uskollisesi nähdä hautakuoppaa.” (Psalmit 16:10.) Vuosia myöhemmin apostoli Paavali sanoi Jeesuksesta: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Heprealaisille 12:2.)

Jehovan nimen pyhittämisestä tuleva ilo

14. Mikä ilo auttoi Jeesusta kestämään kaikki koettelemuksensa?

¹⁴ Mikä oli se ilo, joka piti yllä Jeesusta läpi ankarimman koetuksen, mitä kuvitella saattaa? Kaikista Jehovan palvelijoista Jeesus, Hänen rakas Poikansa, oli varmasti Saatanan ensisijainen maalitaulu. Siksi se, että Jeesus säilytti nuhteettomuutensa koetuksessa, olisi paras mahdollinen vastaus pilkkaan, jonka Saatana kohdisti Jehovaan (Sananlaskut 27:11). Osaatko kuvitella, millaista iloa ja tyydytystä Jeesuksen on täytynyt tuntea, kun hänet herätettiin kuolleista? Miten onnellinen hänen onkaan täytynyt olla, kun hän tajusi täyttäneensä sen tehtävän, joka hänen oli ollut määrä hoitaa täydellisenä ihmisenä Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamiseksi ja Hänen  nimensä pyhittämiseksi! Sitä paitsi se, että Jeesus saa istua ”Jumalan valtaistuimen oikealla puolella”, on epäilemättä suurenmoinen kunnia ja paras ilon aihe Jeesukselle (Psalmit 110:1, 2; 1. Timoteukselle 6:15, 16).

15, 16. Millaista pirullista vainoa todistajat kokivat Sachsenhausenissa, ja mistä he saivat voimaa kestää?

¹⁵ Kristityille tuottaa samoin iloa se, että he saavat osaltaan pyhittää Jehovan nimeä kestämällä Jeesuksen esimerkin mukaisesti koettelemuksia ja vainoa. Kuvaava oli niiden todistajien kokemus, jotka joutuivat virumaan pahamaineisessa Sachsenhausenin keskitysleirissä ja selviytyivät uuvuttavalta kuolemanmarssilta toisen maailmansodan lopussa. Tuolla marssilla kuoli tuhansia vankeja kylmyyteen, sairauksiin tai nälkään tai siksi, että SS:n vartijat teloittivat heidät julmasti tienvarressa. Todistajat, joita oli kaikkiaan 230 henkeä, selvisivät sen ansiosta, että he pysyivät tiukasti yhdessä ja auttoivat toisiaan oman elämänsäkin vaarantaen.

¹⁶ Mistä nämä todistajat saivat voimaa kestää tällaista pirullista vainoa? Heti päästyään turvaan he ilmaisivat ilonsa ja kiitollisuutensa Jehovalle dokumentissa nimeltä ”Kuudesta kansakunnasta olevien 230 Jehovan todistajan päätös, kun he olivat kokoontuneet metsään lähelle Schweriniä Mecklenburgissa”. He sanoivat siinä: ”Pitkä, ankara koetuksen aika on takanamme ja niillä, jotka ovat säilyneet hengissä siepattuina ikään kuin tulisesta pätsistä, ei ole edes tulen hajua itsessään. (Ks. Daniel 3:27.) Päinvastoin, he ovat täynnä tarmoa ja Jehovalta tullutta voimaa sekä odottavat innokkaasti uusia käskyjä Kuninkaalta lisätäkseen teokraattisia etuja.” *

17. Millaisia koetuksia Jumalan palvelijat kohtaavat nykyään?

¹⁷ Noiden 230 uskollisen todistajan tavoin mekin olemme saattaneet kohdata uskon koetuksia, vaikkakaan emme ole vielä ”tehneet vastarintaa verille asti” (Heprealaisille 12:4). Koetus voi kuitenkin tulla monessa muodossa. Luokkatoverit voivat pilkata, tai ikätoverit saattavat painostaa harjoittamaan moraalittomuutta tai jotain muuta väärää. Lisäksi päätös karttaa verta, mennä naimisiin vain Herrassa tai kasvattaa jakautuneessa huonekunnassa lapset uskossa voi joskus aiheuttaa ankaraa painetta ja koettelemuksia (Apostolien teot 15:29; 1. Korinttilaisille 7:39; Efesolaisille 6:4; 1. Pietarin kirje 3:1, 2).

18. Miksi voimme luottaa siihen, että pystymme kestämään poikkeuksellisimmissakin koettelemuksissa?

¹⁸ Millaisia koetuksia sitten kohtaammekin, niin joka tapauksessa tiedämme kärsimystemme johtuvan siitä, että panemme Jehovan ja hänen Valtakuntansa ensi sijalle. Pidämme todellisena kunniana ja ilona toimia näin. Saamme rohkeutta Pietarin rauhoittavista sanoista: ”Jos teitä häväistään Kristuksen nimen vuoksi, niin olette onnellisia, koska kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepää teidän päällänne.” (1. Pietarin kirje 4:14.) Jehovan hengen avulla meillä on voimaa kestää vaikeimmatkin koettelemukset, mikä koituu hänelle kunniaksi ja ylistykseksi (2. Korinttilaisille 4:7; Efesolaisille 3:16; Filippiläisille 4:13).

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

• Miten kristityt suhtautuvat kärsimykseen ja vainoon?

• Mitä voimme oppia tavasta, jolla Jeesus ja muut uskolliset toimivat kohdatessaan koettelemuksia?

• Miksi on viisasta olla maksamatta samalla mitalla takaisin, kun meitä vainotaan?

• Mikä ilo auttoi Jeesusta kestämään koettelemuksissa, ja mitä voimme oppia tästä?

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 15]

Miten he suhtautuivat vainoon?

• Ennen kuin Herodeksen sotilaat tulivat Betlehemiin surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, Joosef ja Maria pakenivat enkelin neuvosta Jeesus-lapsen kanssa Egyptiin (Matteus 2:13–16).

• Jeesuksen viholliset yrittivät monta kertaa hänen palveluksensa aikana tappaa hänet hänen voimallisen todistamisensa vuoksi. Joka kerta Jeesus pakeni heidän käsistään. (Matteus 21:45, 46; Luukas 4:28–30; Johannes 8:57–59.)

• Kun sotilaat ja virkailijat tulivat Getsemanen puutarhaan pidättämään Jeesusta, hän ilmaisi avoimesti itsensä sanoessaan heille kahdesti: ”Minä se olen.” Hän jopa esti seuraajiaan ryhtymästä vastarintaan ja antoi väkijoukon viedä hänet pois. (Johannes 18:3–12.)

• Jerusalemissa Pietari ja eräät muut pidätettiin, heitä piestiin ja käskettiin lakata puhumasta Jeesuksesta. Päästyään vapaaksi he kuitenkin ”lähtivät – – ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta”. (Apostolien teot 5:40–42.)

• Kun Saul, josta tuli myöhemmin apostoli Paavali, sai tietää Damaskoksen juutalaisten suunnitelmasta surmata hänet, veljet panivat hänet koriin ja laskivat hänet yöllä kaupungin muurin aukosta, ja hän pakeni (Apostolien teot 9:22–25).

• Vuosia myöhemmin Paavali päätti vedota keisariin, vaikka käskynhaltija Festus enempää kuin kuningas Agrippakaan eivät saaneet hänestä selville ”mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet” (Apostolien teot 25:10–12, 24–27; 26:30–32).

[Kuvat s. 16, 17]

Vaikka ankara vaino pakotti tuhansia uskollisia malawilaistodistajia pakenemaan, he jatkoivat Valtakunnan palvelusta iloiten

[Kuvat s. 17]

Jehovan nimen pyhittämisestä tuleva ilo piti yllä näitä uskollisia läpi natsien kuolemanmarssin ja keskitysleirien

[Lähdemerkintä]

Kuolemanmarssi: KZ-Gedenkstätte Dachau, USHMM Photo Archives

[Kuvat s. 18]

Koettelemukset ja painostus voivat saada monenlaisia muotoja