Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Paljon kysymyksiä, vähän tyydyttäviä vastauksia

Paljon kysymyksiä, vähän tyydyttäviä vastauksia

Paljon kysymyksiä, vähän tyydyttäviä vastauksia

PYHÄINPÄIVÄN aamuna, 1. marraskuuta 1755, voimakas maanjäristys vavisutti Lissabonia, kun useimmat kaupungin asukkaista olivat kirkossa. Tuhansia rakennuksia sortui, ja kymmenettuhannet ihmiset saivat surmansa.

Pian tuon tragedian jälkeen ranskalainen kirjailija Voltaire julkaisi ”Runon Lissabonin tuhosta” (Poème sur le désastre de Lisbonne), jossa hän kiisti väitteen, että kyseessä olisi ollut Jumalan rangaistus ihmisten synneistä. Hän väitti, ettei ihminen voi ymmärtää eikä selittää, miksi moisia onnettomuuksia tapahtuu, ja kirjoitti:

Luonto on mykkä, siltä kyseleminen on turhaa;

tarvitsemme Jumalaa, joka puhuttelee ihmiskuntaa.

Voltaire ei tietenkään ollut ensimmäinen, joka on esittänyt Jumalaa koskevia kysymyksiä. Tragediat ja katastrofit ovat herättäneet ihmisten mielissä kysymyksiä kautta historian. Tuhansia vuosia sitten patriarkka Job, joka oli juuri menettänyt kaikki lapsensa ja kärsi hirvittävästä sairaudesta, kysyi: ”Miksi – – [Jumala] antaa valoa sille, jolla on vaikeuksia, ja elämän katkerasieluisille?” (Job 3:20.) Nykyäänkin monet ihmettelevät, miten hyvä ja rakkaudellinen Jumala voi kaikesta päätellen vain seurata passiivisena sivusta tällaista suunnatonta kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Nähdessään ympärillään nälänhätää, sotia, sairauksia ja kuolemaa monet hylkäävät suoralta kädeltä ajatuksen Luojasta, joka välittää ihmisistä. Eräs ateistinen filosofi sanoi: ”Mikään ei oikeuta Jumalaa sallimaan lapsen kärsimystä, ei mikään – paitsi se, ettei häntä ole olemassakaan.” Suuret tragediat, kuten juutalaisten joukkotuho toisen maailmansodan aikana, saavat ihmiset tekemään samankaltaisia päätelmiä. Muuan juutalainen kirjoittaja kommentoi eräässä uutislehdessä: ”Kaikkein yksinkertaisin selitys Auschwitzin tapahtumiin on, ettei ole olemassa Jumalaa, joka puuttuisi ihmisten asioihin.” Vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen perusteella ranskalaisista – joista valtaosa on katolilaisia – noin 40 prosenttia epäilee Jumalan olemassaoloa kansanmurhien, muun muassa Ruandassa vuonna 1994 tapahtuneen kansanmurhan, vuoksi.

Este uskolle?

Miksei Jumala puutu asioihin ja estä kärsimyksiä? Erään katolisen kronikoitsijan mukaan tämä ongelma on monesti ”vakava este uskolle”. Hän kysyy: ”Onko tosiaan mahdollista uskoa Jumalaan, joka voimattomana katselee miljoonien viattomien ihmisten kuolemaa ja lukemattomien kansanryhmien teurastusta eikä tee mitään estääkseen sitä?”

Katolisen sanomalehden La Croix’n eräässä pääkirjoituksessa sanotaan samaan tapaan: ”Olipa kyse historian tragediasta, tekniikan tuottamasta murhenäytelmästä, luonnononnettomuudesta, järjestäytyneestä rikollisuudesta tai läheisen kuolemasta, kauhistuneet katseet kääntyvät aina kohti taivasta: missä on Jumala? Häneltä vaaditaan vastausta. Eikö hän ole Suuri Välinpitämätön, Suuri Poissa Oleva?”

Paavi Johannes Paavali II käsitteli tätä aihetta vuonna 1984 laatimassaan apostolisessa kirjeessä Salvifici Doloris. Hän kirjoitti: ”Vaikka maailman olemassaolo ikään kuin avaa ihmisen silmät Jumalan olemassaololle, hänen viisaudelleen, voimalleen ja suuruudelleen, pahuus ja kärsimys näyttävät hämärtävän tätä kuvaa, joskus radikaalistikin, varsinkin kun joka päivä niin moni kärsii ansaitsemattaan ja niin monet vääryydet jäävät rankaisematta.”

Onko Raamatun kuvaileman rakastavan ja kaikkivoivan Jumalan olemassaolo sovitettavissa yhteen ihmiskunnan jatkuvien kärsimysten kanssa? Puuttuuko Jumala asioiden kulkuun suojellakseen yksilöitä tai ihmisjoukkoja murhenäytelmiltä? Tekeekö hän mitään hyväksemme nykyään? Onko olemassa, Voltairea lainataksemme, ”Jumalaa, joka puhuttelee ihmiskuntaa”? Kehotamme sinua lukemaan seuraavan kirjoituksen saadaksesi vastaukset näihin kysymyksiin.

[Kuvat s. 3]

Lissabonin tuhoutuminen vuonna 1755 sai Voltairen väittämään, ettei ihminen voi ymmärtää, miksi onnettomuuksia tapahtuu

[Lähdemerkinnät]

Voltaire: kirjasta Great Men and Famous Women; Lissabon: J.P. Le Bas, Praça da Patriarcal depois do terramoto de 1755. Foto: Museu da Cidade/Lisboa

[Kuva s. 4]

Monet epäilevät Jumalan olemassaoloa Ruandassa ja muualla tapahtuneiden kansanmurhien traagisten seurausten takia

[Lähdemerkintä]

AFP PHOTO

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

KANSI, lapset: USHMM, Main Commission for the Prosecution of the Crimes against the Polish Nation