Jaakob arvosti hengellisiä asioita

JAAKOBIN elämää leimaavat riidat ja onnettomuudet. Kaksoisveljensä murhanhimoisen vihan vuoksi hän joutuu pakenemaan henkensä edestä. Hänet petkutetaan menemään rakastamansa naisen sijasta ensin naimisiin erään toisen kanssa, ja lopulta hänellä on neljä vaimoa ja paljon ongelmia (1. Mooseksen kirja 30:1–13). Hän tekee 20 vuotta töitä miehelle, joka käyttää häntä häikäilemättä hyväkseen. Hän painii enkelin kanssa ja saa siitä elinikäisen vamman. Hänen tyttärensä raiskataan, ja hänen raivostuneet poikansa syyllistyvät raakaan joukkomurhaan. Hän jää suremaan suosikkipoikansa ja -vaimonsa traagista menetystä. Vanhoilla päivillään hän joutuu pakenemaan nälänhätää vieraaseen maahan, ja hän toteaa elämänsä päivien olleen ”harvat ja ahdistavat” (1. Mooseksen kirja 47:9). Kaikesta huolimatta Jaakob oli hengellinen mies ja luotti Jumalaan. Oliko hänen uskonsa turhaa? Mitä Jaakobin kokemuksista voidaan oppia?

Veljensä täydellinen vastakohta

Jaakobin ja hänen veljensä Esaun välisen epäsovun syynä oli se, että Jaakob arvosti hengellisiä rikkauksia, kun taas Esau halveksi niitä. Jaakob oli kiinnostunut siitä liittoa koskevasta lupauksesta, joka oli annettu Abrahamille, ja hän huolehti koko tarmollaan perheestä, jonka Jumala oli määrännyt tuon lupauksen perilliseksi. Siksi Jehova ’rakasti Jaakobia’. Häntä kuvaillaan sanalla ”moitteeton”, jolla tarkoitetaan moraalista oivallisuutta. Sitä vastoin Esau vähät välitti hengellisestä perinnöstään; hän myi sen Jaakobille pilkkahintaan. Kun Jaakob Jumalan hyväksynnällä vaati itselleen sitä, mikä kuului hänelle, ja sai veljelleen tarkoitetun siunauksen, Esau raivostui ja alkoi hautoa kostoa. Silloin Jaakob jätti taakseen kaiken, mikä oli hänelle rakasta. Myöhemmät vaiheet epäilemättä saivat kuitenkin hänen mielialansa nousemaan. (Malakia 1:2, 3; 1. Mooseksen kirja 25:27–34; 27:1–45.)

Jumala näytti Jaakobille unessa, miten enkelit kulkivat tikapuita tai ”nousevia kiviportaita” ylös ja alas maan ja taivaan väliä, ja ilmoitti hänelle suojelevansa häntä ja hänen siementään. ”Sinun välitykselläsi ja siemenesi välityksellä kaikki maan suvut siunaavat itsensä. Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja olen suojeleva sinua kaikkialla minne kuljetkin ja palauttava sinut tähän maahan, koska en jätä sinua, ennen kuin olen todella tehnyt sen, minkä olen sinulle puhunut.” (1. Mooseksen kirja 28:10–15; engl. viitelaitoksen alaviite.)

 Miten rohkaisevaa! Jehova osoitti selvästi, että Abrahamille ja Iisakille annetut lupaukset rikastuttaisivat hengellisesti myös Jaakobin perhettä. Jaakob sai nähdä, että enkelit voivat palvella niitä, joilla on Jumalan hyväksyntä, ja Jumala vakuutti suojelevansa häntä. Jaakob osoitti kiitollisuutensa lupaamalla juhlallisesti, että hän olisi uskollinen Jehovalle. (1. Mooseksen kirja 28:16–22.)

Jaakob ei tosiaankaan riistänyt Esaulta perintöä. Jo ennen poikien syntymää Jehova oli sanonut, että ”vanhempi tulee palvelemaan nuorempaa” (1. Mooseksen kirja 25:23). Jonkun mielestä olisi ehkä ollut helpompaa, jos Jumala olisi järjestänyt niin, että Jaakob olisi syntynyt ensin. Myöhemmät tapahtumat opettavat kuitenkin tärkeitä totuuksia. Jumala ei säästä siunauksia niille, jotka ajattelevat, että heillä on niihin oikeus, vaan hän osoittaa ansaitsematonta hyvyyttä niitä kohtaan, jotka hän valitsee. Esikoisoikeus meni siksi Jaakobille eikä hänen vanhemmalle veljelleen, joka ei sitä arvostanut. Samoin luonnolliset juutalaiset korvattiin hengellisellä Israelilla, koska heillä oli kansana samanlainen asenne kuin Esaulla (Roomalaisille 9:6–16, 24). Nykyäänkään ei hyvää suhdetta Jehovaan voi saada ponnistelematta, ikään kuin perintönä, vaikka olisikin syntynyt perheeseen tai ympäristöön, jossa pelätään Jumalaa. Kaikkien, jotka haluavat saada siunauksia Jumalalta, täytyy pyrkiä olemaan jumalisia ja todella arvostaa hengellisiä asioita.

Labanin tervetulotoivotus

Saapuessaan Paddan-Aramiin etsimään vaimoa sukulaistensa keskuudesta Jaakob tapasi kaivolla serkkunsa Raakelin, Labanin tyttären, joka oli paimentamassa lampaita. Jaakob siirsi raskaan kiven kaivon suulta, niin että Raakel pääsi juottamaan katraat. * Raakel kipaisi kotiin kertomaan Jaakobin tulosta paikkakunnalle, ja Laban kiiruhti häntä vastaan. Jos Labanin mieleen palautuivat tuolloin ne rikkaudet, joita hänen perheensä oli saanut Abrahamin palvelijalta, niin nyt häntä odotti pettymys, sillä Jaakob oli saapunut tyhjin käsin. Ilmeisesti Laban kuitenkin näki Jaakobissa jotakin, mistä hän voisi hyötyä: ahkeran työntekijän. (1. Mooseksen kirja 28:1–5; 29:1–14.)

Jaakob kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei ole varmaa, mainitsiko hän myös juonesta, jonka avulla hän oli saanut esikoisoikeuden, mutta kuultuaan ”kaikista näistä asioista” Laban sanoi: ”Sinä olet todella luutani ja lihaani.” Erään oppineen mukaan tätä lausahdusta voitaisiin pitää Jaakobille esitettynä lämpimänä kutsuna jäädä sukulaistensa luo tai sen myöntämisenä, että sukulaisuus velvoitti Labania suojelemaan häntä. Olipa asianlaita kuinka hyvänsä, Laban keksi tuota pikaa, miten hän voisi hyötyä sisarenpojastaan.

Laban otti puheeksi asian, josta oli tuleva kiistakapula seuraavaksi 20 vuodeksi. ”Oletko sinä veljeni, ja onko sinun palveltava minua ilmaiseksi?” hän kysyi. ”Kerro minulle, mikä on oleva palkkasi.” Vaikka Laban teeskentelikin olevansa hyväntahtoinen eno, hän väheksyi sukulaisuussuhdetta Jaakobiin ja sai sen näyttämään vain työnantajan ja työntekijän väliseltä työsuhteelta. Koska Jaakob oli rakastunut Raakeliin, hän vastasi: ”Olen halukas palvelemaan sinua seitsemän vuotta nuoremman tyttäresi Raakelin tähden.” (1. Mooseksen kirja 29:15–20.)

Kihlaus vahvistettiin maksamalla morsiamen perheelle korvaus. Myöhemmin voimaan tulleen Mooseksen lain mukaan neitsyistä, jotka oli vietelty, oli maksettava 50 hopeasekeliä. Oppinut Gordon Wenham on sitä mieltä, että tämä oli ”suurin mahdollinen morsiamenhinta” ja että yleensä maksettiin paljon vähemmän. (5. Mooseksen kirja 22:28, 29.) Jaakobilla ei ollut tällaisia rahoja. Hän tarjoutui Labanille työhön seitsemäksi vuodeksi. Wenham jatkaa: ”Muinoin Babylonian vallan aikaan tilapäistöillä ansaitsi puolesta yhteen sekeliä kuukaudessa [42–84 sekeliä seitsemässä vuodessa], joten Jaakob tarjosi Labanille sievoista morsiamenhintaa Raakelista.” Laban suostui oitis (1. Mooseksen kirja 29:19).

Seitsemän vuotta tuntuivat Jaakobista ”muutamilta päiviltä”, sillä hän rakasti Raakelia  suuresti. Määräajan umpeuduttua hän vaati itselleen palkkaansa. Nähdessään hunnutetun morsiamensa hän ei osannut lainkaan epäillä Labania petoksesta. Hänen on täytynyt järkyttyä perin pohjin, kun hän seuraavana aamuna huomasi maanneensakin – ei Raakelin – vaan tämän sisaren Lean kanssa! Jaakob vaati selitystä: ”Mitä oletkaan tehnyt minulle? Enkö palvellut luonasi Raakelin tähden? Miksi siis olet petkuttanut minua?” Laban vastasi: ”Paikkakunnallamme ei ole tapana tehdä siten: antaa nuorempaa naista ennen esikoista. Vietä tämän naisen juhlaviikko loppuun. Sen jälkeen sinulle annetaan tämä toinenkin nainen siitä palveluksesta, jota voit suorittaa luonani vielä toiset seitsemän vuotta.” (1. Mooseksen kirja 29:20–27.) Puolustuskyvytön Jaakob oli satimessa eikä voinut muuta kuin suostua näihin ehtoihin saadakseen Raakelin omakseen.

Toisin kuin ensimmäiset seitsemän vuotta, seuraavat seitsemän olivat katkeria. Miten Jaakob saattoi vain katsoa läpi sormien Labanin julmaa petosta? Entäpä miten suhtautua Leaan, joka oli suostunut siihen? Laban taas ei kantanut tippaakaan huolta siitä, millaisen myrskyisän elämän hän teoillaan järjesti Lealle ja Raakelille. Hän tavoitteli vain omaa etuaan. Raakel alkoi mielipahan lisäksi tuntea myös mustasukkaisuutta, kun Lea synnytti Jaakobille peräjälkeen neljä poikaa, samalla kun hän itse pysyi hedelmättömänä. Raakel, joka halusi epätoivoisesti lapsia, turvautui sitten viimeiseen keinoon: hän tarjosi sijaisäidiksi palvelijattarensa. Kilpailuhenkinen Lea teki samoin. Jaakobilla oli lopulta neljä vaimoa, kaksitoista lasta – ja kaikkea muuta kuin onnellinen perhe. Jehova oli kuitenkin tekemässä Jaakobista mahtavaa kansakuntaa. (1. Mooseksen kirja 29:28–30:24.)

Jehova tekee rikkaaksi

Koettelemuksista huolimatta Jaakob näki, että Jumala oli hänen kanssaan niin kuin oli luvannutkin. Myös Laban näki sen, sillä siitä harvalukuisesta karjasta, joka hänellä oli sisarenpoikansa saapuessa, kasvoi tämän hoidossa suuri lauma. Laban ei halunnut päästää Jaakobia menemään, vaan pyysi tätä määräämään palkan, jolla hän suostuisi jäämään edelleen Labanin palvelukseen. Tuolloin Jaakob pyysi saada itselleen kaikki Labanin laumaan syntyvät epätavallisen väriset eläimet. Tuon seudun lampaiden sanotaan olleen noihin aikoihin yleensä valkoisia ja vuohien mustia tai tummanruskeita, vain jotkin eläimet olivat kirjavia. Niinpä Laban luuli tekevänsä hyvät kaupat ja suostui heti tarjoukseen. Kaikki eläimet, joissa oli tavallisuudesta poiketen kuvioita, hän siirsi ripeästi matkan päähän estääkseen niitä lisääntymästä Jaakobin hoitoon jääneiden eläinten kanssa. Hän selvästikin luuli, ettei Jaakob juuri hyötyisi sopimuksesta, ei ainakaan siinä määrin, että saisi 20 prosenttia vastasyntyneistä vohlista ja lampaista, mikä oli entisaikaan paimenille tavallisesti maksettava palkka. Laban kuitenkin erehtyi, sillä Jehova oli Jaakobin kanssa. (1. Mooseksen kirja 30:25–36.)

Jumala ohjasi asioita niin, että Jaakobin karitsat syntyivät halutun värisinä ja niistä tuli vahvoja (1. Mooseksen kirja 30:37–42). Jaakobilla ei tosin ollut oikeaa käsitystä karjanjalostuksesta, mutta ”toivottuun tulokseen päästiin tieteellisesti siten, että – – yksiväriset eläimet, joilla oli kirjavuutta aiheuttavia resessiivisiä geenejä, risteytyivät perätysten toistensa kanssa”, selittää tutkija Nahum Sarna, ja ”nämä eläimet voidaan tunnistaa – – hybridien [syntyvien jälkeläisten] elinvoimaisuudesta”.

Laban näki, mitä tapahtui, ja yritti muuttaa sopimusta sen suhteen, millaiset eläimet kuuluisivat hänen sisarenpojalleen: juovikkaat, pilkulliset, kirjavat vai täplikkäät. Hän halusi saada voittoa itselleen, mutta vaikka hän olisi kuinka muuttanut sopimusta, Jehova huolehti siitä, että Jaakob menestyi aina. Laban ei voinut muuta kuin kiristellä hampaitaan. Jaakob kokosi pian suuren omaisuuden – karjaa, palvelijoita, kameleja ja aaseja – mutta ei oman kekseliäisyytensä ansiosta, vaan koska Jehova tuki häntä. Myöhemmin hän selitti Raakelille ja Lealle: ”Isänne on leikitellyt kanssani ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa, mutta Jumala ei ole sallinut hänen tehdä minulle vahinkoa. – – Jumala otti isältänne vähitellen karjalaumaa pois ja antoi sitä minulle.” Lisäksi Jehova vakuutti Jaakobille, että hän kyllä näki kaiken, mitä Laban teki, eikä Jaakobin tarvitsisi olla huolissaan. ”Palaa maahasi ja sukulaistesi luo, niin tahdon kohdella sinua hyvin”, Jumala sanoi. (1. Mooseksen kirja 31:1–13; 32:9.)

 Päästyään vihdoin ja viimein eroon kaksinaamaisesta Labanista Jaakob lähti kotia kohti. Vaikka aikaa oli vierähtänyt jo 20 vuotta, hän pelkäsi yhä Esauta – ja entistä enemmän saatuaan tietää, että Esau oli lähestymässä häntä neljänsadan miehen voimin. Mikä neuvoksi? Hengellisenä, Jumalaan luottavana ihmisenä Jaakob toimi uskonsa mukaan. Hän tunnusti rukouksessa, ettei hän ollut Jehovan anteliaisuuden arvoinen, ja vetosi Jumalan lupaukseen vapauttaa hänet ja hänen perheensä Esaun kädestä. (1. Mooseksen kirja 32:2–12.)

Asiat saivatkin yllättävän käänteen. Muukalainen, joka osoittautui enkeliksi, paini Jaakobin kanssa yöllä ja muljautti hänen lonkkanivelensä sijoiltaan yhdellä ainoalla kosketuksella. Jaakob ei suostunut päästämään enkeliä, ennen kuin tämä ensin siunaisi hänet. Profeetta Hoosea sanoi myöhemmin, että Jaakob ”itki anoakseen itselleen suosiota”. (Hoosea 12:2–4; 1. Mooseksen kirja 32:24–29.) Jaakob tiesi, että kun enkelit olivat aikaisemmin näyttäytyneet, kyse oli ollut Abrahamin siementä koskevan liiton toteutumisesta. Siksi hän jatkoi painimista sinnikkäästi ja sai siunauksen. Tuolloin Jumala muutti hänen nimensä Israeliksi, jonka merkitys on ’Jumalan kanssa otteleva [hellittämättömänä pysyvä]’ tai ’Jumala ottelee’.

Oletko sinä halukas painimaan?

Paini enkelin kanssa ja Esaun kohtaaminen eivät olleet ainoat vaaralliset tilanteet, joista Jaakobin täytyi selviytyä. Tässä käsitellyt tapaukset kuitenkin valaisevat sitä, millainen mies hän oli. Hän ponnisteli koko ikänsä saadakseen siunauksia ja jopa paini enkelin kanssa, kun taas Esau ei kestänyt edes pientä näläntunnetta esikoisoikeutensa tähden. Lupauksensa mukaisesti Jumala opasti ja suojeli Jaakobia, josta tuli suuren kansakunnan kantaisä ja Messiaan esi-isä (Matteus 1:2, 16).

Oletko sinä halukas tekemään kaikkesi – ikään kuin painimaan – saadaksesi Jehovan suosion? Ne jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon, kohtaavat nykyään paljon vaikeuksia ja haasteita, ja toisinaan on ponnisteltava kovasti voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja. Jaakobin erinomainen esimerkki kannustaa meitä kuitenkin voimakkaasti tavoittelemaan jatkuvasti palkintoa, jonka Jehova on meille luvannut.

[Alaviite]

[Kuvat s. 31]

Jaakob ponnisteli koko ikänsä saadakseen siunauksia