Lukijoiden kysymyksiä

Keihin Jehova viittasi ilmauksella ”yksi meistä” 1. Mooseksen kirjan 3:22:ssa?

Jehova Jumala viittasi nähtävästi itseensä ja ainosyntyiseen Poikaansa, kun hän sanoi: ”Ihmisestä on tullut kuin yksi meistä hyvän ja pahan tietämisessä.” (1. Mooseksen kirja 3:22.) Tarkastellaanpa, miksi sanomme näin.

Jehova lausui nämä sanat julistettuaan tuomion ensimmäiselle ihmisparille. Jotkut ovat tulkinneet, että ilmauksessa ”yksi meistä” olisi kyse majesteettiutta ilmaisevasta monikkomuodosta, niin kuin ihmiskuningas voisi sanoa tarkoittaessaan vain itseään: ”Me emme suvaitse.” Raamatunoppinut Donald E. Gowan kuitenkin sanoo 1. Mooseksen kirjan 1:26:sta ja 3:22:sta: ”VT [Vanha testamentti] ei tue useimmin esitettyjä selityksiä: että kyseessä olisi kuninkaallinen ’me’, pohdiskeleva ’me’, vahvistava monikko tai osoitus siitä, että Jumalassa on useita persoonia. – – mikään näistä selityksistä ei ole kovin järkevä 3:22:ssa, jossa käytetään ilmausta ’yksi meistä’.”

Olisiko Jehova voinut viitata Saatana Panettelijaan, joka oli ottanut itselleen oikeuden päättää ”hyvän ja pahan” ja oli saanut ensimmäiset ihmiset toimimaan samoin? Tämä ei ole järkevä päätelmä. Jehova käytti tässä ilmausta ”yksi meistä”. Saatana ei enää kuulunut Jehovan uskollisten enkelien joukkoon, joten häntä ei voitu sisällyttää niihin, jotka olivat Jehovan puolella.

Viittasiko Jumala uskollisiin enkeleihin? Sitä ei voida sanoa varmasti. 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa ja 3:22:ssa olevien ilmausten samankaltaisuus antaa kuitenkin johtolangan. 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa kerrotaan Jehovan sanoneen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” Kenelle hän esitti nämä sanat? Apostoli Paavali sanoi siitä henkiolennosta, josta tuli täydellinen ihminen Jeesus: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa ja maan päällä.” (Kolossalaisille 1:15, 16.) Vaikuttaa siis johdonmukaiselta, että Jehova puhui 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa ainosyntyiselle Pojalleen, ”mestarityöntekijälle”, joka oli hänen rinnallaan, kun taivaat ja maa luotiin (Sananlaskut 8:22–31). 1. Mooseksen kirjan 3:22:ssa olevan ilmauksen samankaltaisuus viittaa siihen, että Jehova puhui jälleen läheisimmälle toverilleen, ainosyntyiselle Pojalleen.

Jumalan ainosyntyinen Poika ilmeisesti tiesi ”hyvän ja pahan”. Oltuaan pitkään läheisesti tekemisissä Isänsä Jehovan kanssa hän oli varmasti oppinut tuntemaan Hänen ajattelutapansa, periaatteensa ja norminsa erittäin hyvin. Vakuuttuneena tästä ja Poikansa uskollisuudesta Jehova on saattanut antaa hänelle jonkin verran vapautta hoitaa asioita itsenäisesti. Poika olisi siis Jehovalta saamiensa valtuuksien rajoissa pystynyt päättämään, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Toisin kuin Saatana, Aadam ja Eeva hän ei kuitenkaan muodostanut omia normeja, jotka olisivat olleet ristiriidassa Jehovan normien kanssa.