Nuoret, vaeltakaa Jehovan arvon mukaisesti

JOTKUT kristityt nuoret ovat joutuneet elämään tilapäisesti poissa perheensä ja kotiseurakuntansa yhteydestä. Jotkut ovat lähteneet kotoa voidakseen laajentaa sananpalvelustaan. Toisten on pitänyt elää muualla sen vuoksi, että he ovat omaksuneet puolueettoman asenteen tämän maailman asioihin (Jesaja 2:4; Johannes 17:16). Joissakin maissa ”keisari” on tuominnut nuhteettomuutensa säilyttäviä nuoria vankilaan tai suorittamaan työtä yhdyskunnan hyväksi (Markus 12:17; Titukselle 3:1, 2). *

Kun nämä nuoret suorittavat vankeustuomiotaan, he saattavat joutua olemaan pitkiä aikoja yhdessä rikollisten kanssa. Ollessaan muista syistä poissa kotoa jotkut nuoret ovat samoin joutuneet työskentelemään moraalittomassa ympäristössä. Miten nämä nuoret kristityt tai muut sellaiseen tilanteeseen joutuneet voivat selviytyä niistä paineista ja vaatimuksista, joita he kohtaavat yrittäessään vaeltaa ”edelleen Jumalan arvon mukaisesti”? (1. Tessalonikalaisille 2:12.) Miten heidän vanhempansa voivat auttaa heitä valmistautumaan mahdollisiin epämiellyttäviin olosuhteisiin? (Sananlaskut 22:3.)

Erityishaasteita

”Elämä poissa vanhempieni hoivista ja tuttujen vanhinten rakkaudellisesta valvonnasta oli vaikeaa ja pelottavaa”, sanoo 21-vuotias Takis, jonka piti viettää runsaat kolme vuotta poissa kotoa. * Hän lisää: ”Toisinaan tunsin itseni äärimmäisen haavoittuvaksi.” 20-vuotias Petros joutui olemaan poissa kotoa yli kaksi vuotta. Hän myöntää: ”Ensi kertaa elämässäni minun piti tehdä viihdettä ja seuraa koskevia valintoja aivan itsenäisesti, eivätkä ratkaisuni olleet aina viisaita.” Sitten hän sanoo: ”Joskus lisääntyneen vapauden tuoma vastuu herätti minussa levottomuutta.” Tasos, kristitty vanhin, joka tapaa säännöllisesti tällaisissa tilanteissa olevia kristittyjä nuoria, huomautti: ”Ei-uskovien ikätovereiden epäpuhdas puhe, kapinallisuus ja väkivaltainen käytös saattavat vaikuttaa varomattomiin ja vaikutteille alttiisiin nuoriin.”

Kun kristityt nuoret elävät ja tekevät työtä sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät kunnioita Raamatun periaatteita, heidän täytyy varoa kiusausta jäljitellä toisten moraalittomia ja epäraamatullisia tapoja (Psalmit 1:1; 26:4; 119:9). Hyvien tutkimistapojen noudattaminen samoin kuin säännöllinen kokouksissakäynti ja kenttäpalvelukseen osallistuminen saattavat tuntua vaikeilta (Filippiläisille 3:16). Ei ehkä ole helppoa myöskään asettaa hengellisiä tavoitteita ja ponnistella niiden saavuttamiseksi.

Uskolliset kristityt nuoret haluavat varmasti miellyttää Jehovaa käytöksellään ja puheellaan. He yrittävät kuuliaisesti noudattaa taivaallisen Isänsä vetoavaa kehotusta: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” (Sananlaskut 27:11.) He tajuavat, että heidän käytöksensä vaikuttaa siihen, mitä toiset ajattelevat Jehovasta ja hänen kansastaan (1. Pietarin kirje 2:12).

 On kiitettävää, että useimmat tällaiset nuoret pyrkivät parhaansa mukaan jäljittelemään ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä veljiään, joita apostoli Paavali kehotti: ”[Vaeltakaa] Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisitte täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä – – kestääksenne täysin ja ollaksenne pitkämielisiä iloiten.” (Kolossalaisille 1:9–11.) Raamatussa on monia esimerkkejä Jumalaa pelkäävistä nuorista, jotka onnistuivat vaeltamaan Jumalan arvon mukaisesti keskellä vierasta ja vihamielistä ympäristöä, jossa palvottiin epäjumalia (Filippiläisille 2:15).

”Jehova oli Joosefin kanssa”

Joosef, Jaakobin ja Raakelin rakas poika, joutui jo nuorena kauas Jumalaa pelkäävän isänsä suojista. Hänet myytiin orjaksi Egyptiin. Nuori Joosef antoi loistavan esimerkin ahkeruudesta, luotettavuudesta ja korkeasta moraalista. Vaikka Joosef oli Potifarin orja – miehen joka ei palvonut Jehovaa – hän oli tunnollinen ja uuttera, niin että hänen isäntänsä uskoi lopulta hänen hoitoonsa kaikki huonekunnan asiat. (1. Mooseksen kirja 39:2–6.) Joosef säilytti nuhteettomuutensa Jehovan edessä, ja kun hänet tämän vuoksi heitettiin vankilaan, hän ei päätellyt: ”Turhaa edes yrittää toimia oikein?” Vankilassakin hän ilmaisi erinomaisia ominaisuuksia, ja pian hänelle uskottiin siellä monia vastuutehtäviä. (1. Mooseksen kirja 39:17–22.) Jumala siunasi häntä, ja kuten 1. Mooseksen kirjan 39:23:ssa sanotaan, ”Jehova oli Joosefin kanssa”.

Joosef, joka oli erossa Jumalaa pelkäävästä perheestään, olisi voinut todella helposti alkaa käyttäytyä kaikkialla ympärillään asuvien pakanoiden lailla ja jäljitellä egyptiläisten moraalitonta elämäntapaa. Sen sijaan hän piti kiinni jumalisista periaatteista ja säilytti puhtaan asemansa huolimatta äärimmäisistä kiusauksista. Kun Potifarin vaimo pyysi häntä toistuvasti suhteisiin kanssaan, hän vastasi päättäväisesti: ”Miten – – voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” (1. Mooseksen kirja 39:7–9.)

Nykyään nuorten todistajien on noudatettava Raamattuun perustuvia varoituksia, jotka koskevat sopimatonta seuraa, moraalitonta viihdettä, pornografiaa ja alentavaa musiikkia. He ymmärtävät, että ”Jehovan silmät ovat joka paikassa, vartioimassa pahoja ja hyviä” (Sananlaskut 15:3).

Mooses karttoi ”synnistä saatavaa – – nautintoa”

Mooses varttui faraon hovissa, jossa palvottiin epäjumalia ja kiinnitettiin paljon huomiota nautintoihin. Raamatussa sanotaan hänestä: ”Uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses – – siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi ennemmin osakseen huonon  kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon.” (Heprealaisille 11:24, 25.)

Ystävyydestä maailman kanssa voi olla jotakin etua, mutta se on lyhytaikaista. Se voi kestää enintään sen rajallisen ajan, joka tällä maailmalla on jäljellä (1. Johanneksen kirje 2:15–17). Eikö olisi parempi noudattaa Mooseksen esimerkkiä? Raamatussa sanotaan, että ”hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön” (Heprealaisille 11:27). Hän keskitti mielensä Jumalaa pelkäävien esi-isiensä jättämään hengelliseen perintöön. Hän teki Jehovan tarkoituksesta oman elämänsä tarkoituksen ja asetti tavoitteekseen hänen tahtonsa tekemisen. (2. Mooseksen kirja 2:11; Apostolien teot 7:23, 25.)

Kun Jumalaa pelkäävät nuoret joutuvat olemaan jumalattomassa ja epäystävällisessä ympäristössä, he voivat lujittaa suhdettaan Jehovaan henkilökohtaisen tutkimisen avulla eli opettelemalla tuntemaan paremmin ”Hänet, joka on näkymätön”. Kun elämä on täynnä kristillistä toimintaa, johon sisältyy säännöllinen kokouksissa käyminen ja kenttäpalvelus, on helpompi pitää mielensä keskittyneenä hengellisiin asioihin (Psalmit 63:6; 77:12). Nuorten tulisikin pyrkiä kehittämään yhtä luja usko ja toivo kuin oli Mooseksella. Heidän olisi hyvä mukauttaa ajatuksensa ja tekonsa Jehovan tahtoon ja olla onnellisia hänen ystävinään.

Hän siunasi Jumalaa kielellään

Kolmas nuori, joka osoittautui esimerkilliseksi ollessaan poissa kotoa, oli israelilaistyttö, jonka syyrialaiset ottivat vangiksi Jumalan profeetan Elisan päivinä. Hänestä tuli spitaalia sairastavan Naamanin, Syyrian armeijan päällikön, vaimon palvelustyttö. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani olisi profeetan edessä, joka on Samariassa! Silloin hän kyllä päästäisi hänet hänen spitaalistaan.” Tytön todistus sai Naamanin menemään Elisan luo Israeliin, ja mies parani spitaalista. Lisäksi Naamanista tuli Jehovan palvoja. (2. Kuninkaiden kirja 5:1–3, 13–19.)

Tämän tytön esimerkki korostaa, miten tärkeää nuorten on kunnioittaa Jumalaa puheellaan silloinkin, kun he ovat poissa vanhempiensa luota. Jos tuo tyttö olisi harrastanut  ”tyhmää puhetta” tai ”rivoa leikinlaskua”, hänen olisi ollut vaikea käyttää kieltään hyvin tuloksin, kun siihen tarjoutui tilaisuus (Efesolaisille 5:4; Sananlaskut 15:2). Vähän yli 20-vuotias Nikos, joka joutui vankilaan puolueettoman asenteensa vuoksi, muistelee: ”Ollessani joidenkin muiden nuorten veljien kanssa poissa vanhempien ja seurakunnan vaikutuspiiristä vankilassa, jossa teetettiin maataloustyötä, huomasin, että puheemme taso madaltui. Se ei varmastikaan tuottanut ylistystä Jehovalle.” Onneksi Nikosia ja muita on autettu noudattamaan tähän liittyvää Paavalin neuvoa: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopiikin.” (Efesolaisille 5:3.)

Jehova oli heille todellinen

Danielin kolmen heprealaisen toverin kokemus muinaisessa Babylonissa vahvistaa todeksi sen Jeesuksen esittämän periaatteen, että uskollisuus pienissä asioissa johtaa uskollisuuteen suurissakin (Luukas 16:10). Kohdatessaan kysymyksen, joka koski Mooseksen laissa kiellettyjen ruokien syömistä, he olisivat voineet järkeillä, että he olivat vankeina vieraassa maassa eikä heillä siis ollut valinnanvaraa. Mutta miten heitä siunattiinkaan, kun he suhtautuivat vakavasti tähän ehkä näennäisesti vähämerkityksiseen asiaan! He osoittautuivat sekä terveemmiksi että viisaammiksi kuin kaikki muut vangit, jotka söivät kuninkaan herkkuja. Uskollisuus näissä pienissä asioissa epäilemättä vahvisti heitä, niin että kun he kohtasivat suuremman koetuksen, joka koski kumartamista epäjumalankuvan edessä, he pysyivät lujina vakaumuksessaan. (Daniel 1:3–21; 3:1–30.)

Jehova oli näille kolmelle nuorelle miehelle hyvin todellinen. Vaikka he olivat poissa kotoaan ja Jumalan palvonnan keskuksesta, he olivat päättäneet karttaa maailman tahroja (2. Pietarin kirje 3:14). Heidän suhteensa Jehovaan oli heille niin kallisarvoinen, että he olivat valmiita uhraamaan henkensä sen puolesta.

Jehova ei hylkää sinua

Kun nuoret ovat poissa niiden luota, joita he rakastavat ja joihin he luottavat, he saattavat ymmärrettävästikin tuntea turvattomuutta, epävarmuutta ja levottomuutta. He voivat kuitenkin kohdata koetuksensa ja koettelemuksensa luottaen täysin siihen, että ”Jehova ei  hylkää” heitä (Psalmit 94:14). Jos he kärsivät ”vanhurskauden vuoksi”, Jehova auttaa heitä vaeltamaan edelleen ”vanhurskauden polulla” (1. Pietarin kirje 3:14; Sananlaskut 8:20).

Jehova vahvisti jatkuvasti Joosefia, Moosesta, israelilaista orjatyttöä ja kolmea uskollista heprealaisnuorukaista ja palkitsi heidät runsaskätisesti. Nykyään hän tukee pyhän henkensä, Sanansa ja järjestönsä välityksellä niitä, jotka taistelevat ”uskon hyvää taistelua”, ja asettaa heidän eteensä ”ikuisen elämän” palkinnon (1. Timoteukselle 6:11, 12). Jehovan arvon mukaisesti on siis mahdollista vaeltaa, ja se on myös viisasta (Sananlaskut 23:15, 19).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 25]

VANHEMMAT, VALMISTAKAA LAPSIANNE!

”Niin kuin nuolet väkevän miehen kädessä, niin ovat nuoruuden pojat.” (Psalmit 127:4.) Nuolta ei saa maaliin ampumalla umpimähkään. Siinä vaaditaan tarkkuutta ja taitoa. Samoin lapset eivät ilman vanhempien sopivaa ohjausta ole valmiita kohtaamaan asioita, joita asuminen poissa kotoa tuo tullessaan (Sananlaskut 22:6).

Nuoret ovat taipuvaisia toimimaan hetken mielijohteesta tai antamaan periksi ”nuoruudelle ominaisille haluille” (2. Timoteukselle 2:22). Raamatussa varoitetaan: ”Keppi ja ojennus viisautta antavat, mutta valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” (Sananlaskut 29:15.) Lapsi, jonka käytökselle ei ole asetettu rajoja, ei ole valmis kohtaamaan niitä haasteita ja paineita, joita elämä poissa kotoa aiheuttaa.

Kristittyjen vanhempien tulee kertoa lapsilleen selvästi ja vastuuntuntoisesti siitä, millaisia vaikeuksia, paineita ja realiteetteja elämään tässä asiainjärjestelmässä liittyy. Olematta pessimistisiä tai kielteisiä he voivat kuvailla niitä epämiellyttäviä asioita, joita nuoren eteen saattaa tulla, jos hän joutuu elämään poissa kotoa. Jumalalta saatavaan viisauteen yhdistettynä tämä valmennus antaa ”terävänäköisyyttä – – kokemattomille, tietoa ja ajattelukykyä nuorelle miehelle” (Sananlaskut 1:4).

Vanhemmat, jotka juurruttavat jumalisia arvoja ja moraaliperiaatteita lastensa sydämeen, auttavat heitä selviytymään elämän haasteista. Säännöllinen perheen raamatuntutkistelu, avoin ajatustenvaihto ja aito kiinnostus lasten hyvinvointia kohtaan voivat vaikuttaa ratkaisevasti menestykseen. Vanhempien tulee antaa jumalista valmennusta tasapainoisella, mutta kuitenkin myönteisellä ja järkevällä tavalla, joka valmistaa heidän lapsiaan seisomaan omilla jaloillaan myöhemmin elämässä. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään opettaa lapsilleen, että on mahdollista olla tässä maailmassa olematta kuitenkaan osa siitä (Johannes 17:15, 16).

[Kuva s. 23]

Jotkut kristityt nuoret ovat joutuneet lähtemään kotoaan

[Kuvat s. 24]

Vastustamalla kiusausta nuoret voivat jäljitellä Joosefia ja pysyä moraalisesti puhtaina

[Kuvat s. 26]

Jäljittele israelilaista orjatyttöä, joka kunnioitti Jehovaa puheellaan