Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Missä mielessä Hesekiel oli ”mykistyneenä” tai ”mykkänä” Jerusalemin piirityksen ja tuhon aikana?

Lyhyesti sanottuna siinä mielessä, että hänellä ei ollut mitään lisättävää siihen Jehovan profeetalliseen sanomaan, jonka hän oli jo välittänyt.

Profeetta Hesekiel aloitti palveluksensa Babylonin pakkosiirtolaisuudessa olevien israelilaisten uskollisena vartiomiehenä ”kuningas Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna” eli vuonna 613 eaa. (Hesekiel 1:2, 3). Kymmenennen kuukauden kymmenentenä päivänä vuonna 609 eaa. Jumala antoi hänelle henkensä välityksellä tiedon siitä, että babylonialaiset olivat ryhtyneet piirittämään Jerusalemia (Hesekiel 24:1, 2). Mihin piiritys johtaisi? Pelastuisiko Jerusalem uskottomine asukkaineen? Israelilaisten vartiomiehenä Hesekiel oli jo välittänyt Jehovan selvän tuomiosanoman, eikä hänen tarvinnut lisätä siihen mitään ikään kuin tehdäkseen siitä vakuuttavamman. Hesekielistä tuli mykkä siinä mielessä, että hän ei puhunut enää mitään Jerusalemin piirityksestä. (Hesekiel 24:25–27.)

Noin puoli vuotta vuonna 607 eaa. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen eräs pakoon päässyt toi uutisen tuhosta Hesekielille Babyloniin. Edellisenä iltana ennen pakolaisen saapumista Jehova ”avasi – – [Hesekielin] suun”, eikä hän ”enää ollut mykistyneenä” (Hesekiel 33:22). Hesekielin mykkyys päättyi siihen.

Oliko Hesekiel tuon aikaa kirjaimellisesti mykkä? Ei selvästikään, sillä senkin jälkeen kun hän ”mykistyi”, hän esitti profetioita, jotka oli suunnattu pääasiassa Jerusalemin kukistumisesta iloinneille naapurikansoille (Hesekiel, luvut 25–32). Aiemmin Hesekielin palvellessa profeettana ja vartiomiehenä Jehova oli sanonut hänelle: ”Kielesi minä tartutan kitalakeesi, ja sinusta on tuleva mykkä, etkä sinä tule olemaan heille ojennusta antavana miehenä, sillä he ovat kapinallinen huone. Ja kun puhun kanssasi, minä avaan suusi.” (Hesekiel 3:26, 27.) Kun Jehovalla ei ollut Israelille sanomaa, Hesekielin tuli pysyä mykkänä Israelia koskevien asioiden suhteen. Hesekielin tuli puhua, mitä Jehova tahtoi hänen puhuvan, ja silloin kun Jehova tahtoi hänen puhuvan. Hesekielin mykkyys merkitsi sitä, että hän ei esittänyt profeetallisia sanoja israelilaisille.

Voidellut kristityt muodostavat nykyisen vartiomiesluokan, joka on varoittanut kristikunnan, vastakuvallisen Jerusalemin, tuhosta. Kun ”suuri ahdistus” alkaa ja tekee lopun ”Suuresta Babylonista”, väärän uskonnon maailmanmahdista, voidellun Hesekiel-luokan ei tarvitse sanoa enää mitään muuta tuhosta, joka kohtaa kristikuntaa, tuon mahdin merkittävää osaa (Matteus 24:21; Ilmestys 17:1, 2, 5).

Tulee päivä, jolloin voideltu jäännös ja heidän toverinsa pysyvät mykkinä, koska heillä ei ole enää mitään sanottavaa kristikunnalle. Näin käy, kun ”ne kymmenen sarvea” ja ”peto” riisuvat Suuren Babylonin paljaaksi ja alastomaksi (Ilmestys 17:16). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kristityt olisivat kirjaimellisesti mykkiä. He tulevat ylistämään Jehovaa ja kertomaan hänestä nykyiseen tapaansa joka päivä ja ”kaikissa tulevissa sukupolvissa” (Psalmit 45:17; 145:2).