”Osoittautukaa kiitollisiksi”
”Osoittautukaa kiitollisiksi”
”Vallitkoon – – sydämessänne Kristuksen rauha – –. Ja osoittautukaa kiitollisiksi.” (KOLOSSALAISILLE 3:15)
1. Minkä vastakohdan havaitsemme kristillisen seurakunnan ja Saatanan vallassa olevan maailman välillä?
KAUTTA maailman Jehovan todistajien 94600 seurakunnassa vallitsee kiitollinen henki. Jokainen kokous aloitetaan ja päätetään rukouksella, johon sisältyy kiitollisuuden ilmauksia Jehovalle. Kuulemme usein sekä nuorten että iäkkäiden, niin uusien kuin kokeneidenkin, viljelevän ahkerasti sanoja ”kiitos”, ”ole hyvä” ja niin edelleen, kun he tulevat yhteen palvomaan ja nauttimaan toistensa toveruudesta (Psalmit 133:1). Millainen vastakohta tämä onkaan niiden monien ihmisten keskuudessa vallitsevalle itsekkyydelle, ’jotka eivät tunne Jehovaa eivätkä tottele hyvää uutista’! (2. Tessalonikalaisille 1:8.) Me elämme kiittämättömässä maailmassa. Eikä se ole yllätys, kun muistaa, kuka on tämän maailman jumala: Saatana Panettelija, itsekeskeisyyden huomattavin edistäjä, jonka ylpeä ja kapinallinen henki on levinnyt kaikkialle ihmisyhteiskuntaan (Johannes 8:44; 2. Korinttilaisille 4:4; 1. Johanneksen kirje 5:19).
2. Mitä varoitusta meidän täytyy noudattaa, ja mitä kysymyksiä tarkastelemme?
2 Koska Saatanan maailma ympäröi meitä, meidän täytyy varoa, etteivät sen asenteet turmele meitä. Apostoli Paavali muistutti ensimmäisellä vuosisadalla efesolaiskristittyjä: ”Kerran [te] vaelsitte tämän maailman asiainjärjestelmän mukaan, ilman vallan hallitsijan mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa. Niin, heidän keskuudessaan me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa tehden sitä, mitä liha ja ajatukset tahtoivat, ja olimme luonnostaan vihastuksen lapsia niin kuin muutkin.” (Efesolaisille 2:2, 3.) Sama pitää paikkansa monista nykyäänkin. Miten sitten voimme säilyttää kiitollisen hengen? Miten Jehova auttaa meitä? Millä käytännön tavoilla voimme osoittaa, että olemme todella kiitollisia?
Aiheita kiitollisuuteen
3. Mistä olemme kiitollisia Jehovalle?
3 Me olemme kiitollisuudenvelassa erityisesti Luojallemme ja Elämänantajallemme Jehova Jumalalle, varsinkin niiden suurten lahjojen vuoksi, jotka hän on meille runsaskätisesti antanut (Jaakobin kirje 1:17). Kiitämme päivittäin Jehovaa siitä, että olemme elossa (Psalmit 36:9). Näemme ympärillämme yllin kyllin todisteita Jehovan kätten työstä, kuten auringon, kuun ja tähtiä. Elämää ylläpitävien mineraalien runsaus planeetallamme, elintärkeiden kaasujen koostumukseltaan tarkka seos ilmakehässä ja monimutkaiset kiertokulut luonnossa todistavat kaikki siitä, miten paljosta olemme velkaa rakkaudelliselle taivaalliselle Isällemme. Kuningas Daavid lauloi: ”Oi Jehova, minun Jumalani, moninaisia olet sinä tehnyt: ihmeellisiä tekojasi ja sitä, mitä olet ajatellut hyväksemme; ketään ei voida verrata sinuun. Jos haluaisin kertoa ja puhua niistä, ne ovat tulleet lukuisammiksi kuin voin laskea.” (Psalmit 40:5.)
4. Miksi meidän pitäisi kiittää Jehovaa siitä onnellisesta toveruudesta, josta nautimme seurakunnissamme?
4 Vaikka Jehovan palvelijat eivät eläkään kirjaimellisessa paratiisissa, he ovat iloisia voidessaan nykyään nauttia hengellisestä paratiisista. Kokouksissa ja konventeissa näemme, miten Jumalan hengen hedelmä vaikuttaa uskonveljissämme. Saarnatessaan ihmisille, joilla ei ole juuri minkäänlaista uskonnollista taustaa, jotkut todistajat viittaavat siihen, mitä Paavali kuvaili Galatalaiskirjeessään. He kiinnittävät ensin huomiota ”lihan tekoihin” ja kysyvät kuulijoiltaan, tuntuvatko ne tutuilta nykymaailmassa (Galatalaisille 5:19–23). Useimmat myöntävät auliisti, että ne ovat tunnusomaisia ihmisyhteiskunnalle nykyään. Kun heille näytetään kuvaus Jumalan hengen hedelmästä ja heidät kutsutaan paikalliseen valtakunnansaliin katsomaan itse tästä todisteita, monet tunnustavat nopeasti: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Korinttilaisille 14:25.) Eikä tämä rajoitu paikalliseen valtakunnansaliin. Mihin tahansa matkustatkin, niin kun tapaat jonkun yli kuudesta miljoonasta Jehovan todistajasta, huomaat saman onnellisen, iloisen hengen. Tästä rakentavasta toveruudesta on totisesti aihetta kiittää Jehovaa, häntä joka mahdollistaa sen henkensä avulla. (Sefanja 3:9; Efesolaisille 3:20, 21.)
5, 6. Miten voimme osoittautua kiitollisiksi Jumalan suurimman lahjan, lunnaiden, johdosta?
5 Jehovan suurin ja täydellisin lahja on hänen Poikansa Jeesus, jonka välityksellä annettiin lunastusuhri. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Johanneksen kirje 4:11.) Me osoitamme arvostavamme lunnaita paitsi ilmaisemalla rakkautta ja kiitollisuutta Jehovalle myös elämällä tavalla, joka heijastaa rakkautta toisia kohtaan (Matteus 22:37–39).
6 Voimme oppia lisää kiitollisuuden osoittamisesta tarkastelemalla sitä, miten Jehova kohteli vanhan ajan Israelia. Mooseksen lain avulla Jehova opetti ihmisille monia asioita. ”Laissa [olevan] tiedon ja totuuden rungon” välityksellä voimme oppia paljon sellaista, mikä auttaa meitä noudattamaan Paavalin neuvoa: ”Osoittautukaa kiitollisiksi.” (Roomalaisille 2:20; Kolossalaisille 3:15.)
Kolme Mooseksen lain opetusta
7. Miten kymmenyksiä koskeva järjestely antoi israelilaisille tilaisuuden osoittaa kiitollisuutensa Jehovalle?
7 Jehova osoitti Mooseksen laissa kolme tapaa, joilla israelilaiset saattoivat osoittaa aitoa arvostusta hänen hyvyyttään kohtaan. Ensimmäinen oli kymmenysten antaminen. Kymmenesosan maan tuotosta samoin kuin ”karjalauman ja katraan – – kymmenysten” piti tulla ”Jehovalle kuuluvaksi pyhäksi” (3. Mooseksen kirja 27:30–32). Kun israelilaiset tottelivat, Jehova siunasi heitä runsaskätisesti. ”’Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, jotta huoneessani tulisi olemaan ravintoa, ja koetelkaahan minua tässä suhteessa’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkö minä avaa teille taivaiden sulkuportit ja todella vuodata päällenne siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole.’” (Malakia 3:10.)
8. Miten vapaaehtoiset uhrit erosivat kymmenyksistä?
8 Toiseksi – kymmenyksiä koskevan vaatimuksen lisäksi – Jehova järjesti niin, että israelilaisilla oli mahdollisuus antaa vapaaehtoisia anteja. Hän käski Moosesta sanomaan kansalle: ”Kun tulette siihen maahan, jonne minä teidät vien, niin on tapahduttava, että kun syötte sen maan leipää, teidän tulee antaa Jehovalle anti.” Heidän piti sukupolvesta toiseen viedä osa ensimmäisistä ’karkeista jauhoistaan reikäleipinä’”anniksi Jehovalle”. Huomaa, että näiden ensimmäisten jauhojen määrästä ei esitetty mitään nimenomaista vaatimusta. (4. Mooseksen kirja 15:18–21.) Mutta kun kiitollisuus pani israelilaiset antamaan jotain, he saattoivat luottaa siihen, että Jehova siunaisi heitä. Samanlainen järjestely ilmenee Hesekielin temppelinäyn yhteydessä. Siinä sanotaan: ”Ensimmäinen kaiken antamanne kaikista kypsistä ensi hedelmistä ja kaiken antamanne jokainen anti kaikista anneistanne tulee kuulumaan papeille; ja ensimmäiset karkeista jauhoistanne teidän tulee antaa papille, jotta siunaus saataisiin lepäämään talosi yllä.” (Hesekiel 44:30.)
9. Mitä Jehova opetti jälkikorjuuta koskevan järjestelyn avulla?
9 Kolmanneksi Jehova teki jälkikorjuuta koskevan järjestelyn. Jumala neuvoi: ”Kun korjaatte maanne eloa, et saa korjata peltoasi tyystin reunaa myöten etkä saa suorittaa elosi jälkikorjuuta. Et saa myöskään korjata sitä, mitä viinitarhaasi jää, etkä poimia viinitarhasi varisseita rypäleitä. Sinun tulee jättää ne hädänalaiselle ja muukalaisasukkaalle. Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.” (3. Mooseksen kirja 19:9, 10.) Taaskaan ei vaadittu mitään nimenomaista määrää, vaan jokainen israelilainen sai itse päättää, miten paljon hän jätti köyhille. Viisas kuningas Salomo selitti sattuvasti: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.” (Sananlaskut 19:17.) Näin Jehova opetti säälimään vähäosaisia ja ottamaan heidät huomioon.
10. Mitä israelilaisille seurasi kiittämättömyydestä?
10 Jehova siunasi israelilaisia, kun he toivat tottelevaisesti kymmenykset, antoivat vapaaehtoisia anteja ja huolehtivat köyhistä. Mutta kun israelilaiset eivät osoittautuneet kiitollisiksi, he menettivät Jehovan suosion. Tämä johti onnettomiin seurauksiin ja lopulta pakkosiirtolaisuuteen (2. Aikakirja 36:17–21). Mitä voimme oppia tästä?
Omat kiitollisuuden ilmauksemme
11. Mikä on pääasiallinen tapa, jolla voimme osoittaa kiitollisuutemme Jehovalle?
11 Pääasialliseen tapaan, jolla me voimme antaa ylistystä ja ilmaista kiitollisuutemme Jehovalle, liittyy samaten ”uhraaminen”. Kristittyinä emme tosin ole Mooseksen lain alaisuudessa, eikä meillä ole velvollisuutta uhrata eläimiä tai maan satoa (Kolossalaisille 2:14). Siitä huolimatta apostoli Paavali kehotti heprealaiskristittyjä: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” (Heprealaisille 13:15.) Käyttämällä kykyjämme ja mahdollisuuksiamme uhrata ylistysuhria Jehovalle – sekä julkisessa sananpalveluksessa että uskonveljien ”kokoontuneiden joukkojen” keskuudessa – voimme ilmaista sydämestä lähtevät kiitoksemme rakkaudelliselle taivaalliselle Isällemme, Jehova Jumalalle (Psalmit 26:12). Mitä voimme näin tehdessämme oppia tavoista, joilla israelilaisten piti ilmaista kiitollisuuttaan Jehovalle?
12. Mitä kristilliseen velvollisuuteemme liittyvää voimme oppia kymmenyksiä koskevasta järjestelystä?
12 Ensiksi, kuten olemme nähneet, kymmenyksiä koskeva järjestely ei ollut valinnainen vaan velvoitti jokaista israelilaista. Kristittyinä meillä on velvollisuus osallistua sananpalvelukseen ja käydä kristillisissä kokouksissa. Nämä toimet eivät ole valinnaisia. Lopun aikaa koskevassa suuressa profetiassaan Jeesus sanoi painokkaasti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14; 28:19, 20.) Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan kristillisistä kokouksista: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Osoitamme kiitollisuutemme Jehovalle, kun hoidamme iloiten velvollisuutemme saarnata ja opettaa sekä käydä veljiemme kanssa säännöllisesti seurakunnan kokouksissa pitäen tätä kaikkea ilona ja kunniana.
13. Mitä opimme vapaaehtoisia anteja ja jälkikorjuuta koskevista järjestelyistä?
13 Tämän lisäksi voimme hyötyä, kun tarkastelemme kahta muuta järjestelyä, joita noudattamalla israelilaiset saattoivat osoittaa arvostustaan: vapaaehtoisia anteja ja jälkikorjuuta. Kymmenysten maksaminen oli vaatimus, johon liittyvät velvoitukset rajattiin selvästi, kun taas vapaaehtoisista anneista ja jälkikorjuusta ei esitetty mitään määriä. Pikemminkin ne antoivat tilaa sille, että sydämessä oleva arvostus pani Jehovan palvelijan toimimaan. Vastaavasti vaikka ymmärrämme, että sananpalvelukseen osallistuminen ja kristillisissä kokouksissa käyminen ovat jokaisen Jehovan palvelijan perusvelvollisuus, osallistummeko niihin koko sydämestämme ja halukkaasti? Pidämmekö niitä tilaisuutena ilmaista syvää arvostusta kaikkea sitä kohtaan, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme? Osallistummeko innokkaasti näihin toimintoihin siinä määrin kuin omat olosuhteemme sallivat? Vai pidämmekö tätä kaikkea vain velvollisuutena, joka meidän täytyy hoitaa? Näihin kysymyksiin jokaisen täytyy tietysti vastata itse. Apostoli Paavali ilmaisi asian näin: ”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Galatalaisille 6:4.)
14. Mitä Jehova odottaa meiltä, kun palvelemme häntä?
14 Jehova Jumala tietää hyvin olosuhteemme. Hän on selvillä rajoituksistamme. Hän arvostaa niin suuria kuin pieniäkin uhreja, joita hänen palvelijansa antavat halukkaasti. Hän ei odota, että me kaikki annamme saman verran, emmekä siihen pystyisikään. Käsitellessään aineellista antamista apostoli Paavali sanoi Korintin kristityille: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.) Tämä periaate soveltuu yhtäläisesti palvelukseen, jota suoritamme Jumalalle. Palveluksemme otollisuutta Jehovan silmissä ei ratkaise sen määrä, mitä teemme, vaan tapa, jolla sen teemme – iloisesti ja kokosydämisesti (Psalmit 100:1–5; Kolossalaisille 3:23).
Kehitä ja pidä yllä tienraivaushenkeä
15, 16. a) Mitä yhteyttä on tienraivauspalveluksella ja kiitollisuudella? b) Miten ne, jotka eivät pysty toimimaan tienraivaajina, voivat ilmaista tienraivaushenkeä?
15 Palkitseva tapa osoittaa kiitollisuutemme Jehovalle on astua kokoaikaiseen sananpalvelukseen. Jehovan rakkaus ja hänen ansaitsemattoman hyvyytensä herättämä kiitollisuus ovat saaneet monet vihkiytyneet palvelijat tekemään elämässään suuria muutoksia, jotta heillä olisi enemmän aikaa Jehovan palvelemiseen. Jotkut pystyvät toimimaan vakituisina tienraivaajina, jotka käyttävät keskimäärin 70 tuntia joka kuukausi hyvän uutisen saarnaamiseen ja totuuden opettamiseen ihmisille. Toiset, joille se ei olosuhteiden vuoksi ehkä ole mahdollista, päättävät käyttää saarnaamiseen aika ajoin 50 tuntia kuussa osa-aikaisina tienraivaajina.
16 Entä mitä on sanottava niistä monista Jehovan palvelijoista, jotka eivät pysty palvelemaan vakituisina enempää kuin osa-aikaisinakaan tienraivaajina? He voivat osoittaa kiitollisuutta kehittämällä ja pitämällä yllä tienraivaushenkeä. Miten? Kannustamalla niitä, jotka pystyvät toimimaan tienraivaajina, juurruttamalla lapsiinsa halun tavoitella kokoaikaisen palveluksen uraa ja osallistumalla ahkerasti saarnaamiseen olosuhteittensa mukaan. Se mitä annamme sananpalveluksessamme, riippuu suuresti siitä, miten syvästi arvostamme sydämessämme sitä, mitä Jehova on tehnyt, parhaillaan tekee ja tulee vielä tekemään hyväksemme.
Kiitollisuuden osoittaminen ’kalleuksillamme’
17, 18. a) Miten voimme osoittaa kiitollisuutta ’kalleuksillamme’? b) Miten Jeesus arvioi temppelissä näkemänsä lesken lahjoitusta ja miksi?
17 ”Kunnioita Jehovaa kalleuksillasi ja kaiken satosi ensi hedelmillä”, sanotaan Sananlaskujen 3:9:ssä. Jehovan palvelijoiden ei tarvitse enää antaa kymmenyksiä. Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.) Myös vapaaehtoisten lahjoitusten antaminen maailmanlaajuisen Valtakunnan saarnaamistyön hyväksi kertoo kiitollisuudestamme. Sydämestä lähtevä arvostus saa meidät antamaan niitä säännöllisesti ja mahdollisesti panemaan jotain sivuun viikoittain, kuten varhaiskristityt tekivät (1. Korinttilaisille 16:1, 2).
18 Kiitollisuuttamme Jehovalle ei ilmaise niinkään se, miten paljon lahjoitamme, vaan henki, jossa annamme. Jeesus pani tämän merkille katsellessaan ihmisiä, jotka pudottivat lahjojaan temppelin rahalippaisiin. Nähdessään köyhän lesken pudottavan sinne ”kaksi pientä, hyvin vähäarvoista lanttia” hän sanoi: ”Minä sanon teille totuudenmukaisesti: tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki. Sillä kaikki nämä pudottivat lahjoja liiastaan, mutta tämä pudotti puutteestaan kaikki elatusvaransa, jotka hänellä oli.” (Luukas 21:1–4.)
19. Miksi on hyvä tarkastella uudelleen tapoja, joilla osoitamme kiitollisuutemme?
19 Kannustakoot nämä kiitollisuutta käsitelleet ajatukset meitä tarkastelemaan uudelleen tapoja, joilla osoitamme kiitollisuutemme. Voimmeko kenties antaa enemmän ylistysuhreja Jehovalle ja tukea paremmin maailmanlaajuista työtä aineellisesti? Miten paljon sitten teemmekin, voimme luottaa siihen, että antelias, rakkaudellinen Isämme Jehova on tyytyväinen, kun osoittaudumme kiitollisiksi.
Muistatko?
• Mistä syistä meidän pitäisi olla kiitollisia Jehovalle?
• Mitä opimme kymmenyksistä, vapaaehtoisista anneista ja jälkikorjuusta?
• Miten voimme kehittää tienraivaushenkeä?
• Miten voimme käyttää ’kalleuksiamme’ Jehovan kiittämiseen?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 15]
”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä”
[Kuvat s. 16]
Mitkä kolme Laista opittavaa asiaa ilmenevät tässä?
[Kuvat s. 18]
Mitä uhreja voimme antaa?