Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ei enää sotaa

Ei enää sotaa

Ei enää sotaa

Olemme vasta 12-vuotiaita. Emme pysty vaikuttamaan politiikkaan ja sotaan, mutta haluamme elää! Odotamme rauhaa. Elämmekö niin kauan, että näemme sen? (Eräs viides luokka)

Haluamme käydä koulua ja vierailla ystäviemme ja sukulaistemme luona pelkäämättä sieppaamista. Toivon, että hallitus kuuntelee. Haluamme paremman elämän. Haluamme rauhaa. (Alhaji, 14 vuotta)

NÄMÄ koskettavat sanat ilmaisevat vuosia sisällissodasta kärsineiden nuorten hartaan toivomuksen. Heidän ainoa haaveensa on elää normaalia elämää. Toiveiden muuttaminen todeksi ei kuitenkaan ole helppoa. Näemmekö koskaan sodatonta maailmaa?

Viime vuosina joitakin sisällissotia on yritetty lopettaa kansainvälisin voimin painostamalla vastapuolia allekirjoittamaan rauhansopimus. Jotkin maat ovat lähettäneet ongelma-alueille rauhanturvajoukkoja, jotta sopimuksista pidettäisiin kiinni. Harvoilla valtioilla on kuitenkaan varaa tai kiinnostusta valvoa kaukaisia maita, joissa syvään juurtunut viha ja epäluulo tekevät sotivien osapuolten välisistä sopimuksista parhaimmillaankin heikkoja. Monesti taistelu leimahtaa ilmiliekkeihin vain muutaman viikon tai kuukauden kuluttua aselevon solmimisesta. Kuten Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos toteaa, ”rauhaa on vaikea saada aikaan, kun vastapuolilla on sekä halua että resursseja taistelun jatkamiseen”.

Nämä maailmaa monin paikoin vitsaavat vaikeat konfliktit muistuttavat kristittyjä eräästä Raamatun ennustuksesta. Ilmestyskirjassa puhutaan kriittisestä ajanjaksosta, jolloin vertauskuvallinen ratsumies ”ottaa rauhan pois maasta” (Ilmestys 6:4). Tämä kuvaus jatkuvasta sodankäynnistä on osa yhteismerkkiä, joka osoittaa meidän elävän aikaa, jota sanotaan Raamatussa ”viimeisiksi päiviksi” (2. Timoteukselle 3:1). * Jumalan sanassa kuitenkin vakuutetaan, että nämä viimeiset päivät ennakoivat rauhaa.

Raamattu selittää psalmissa 46:9, että todellinen rauha edellyttää sotien lopettamista kaikkialla maailmassa, ei vain jollakin alueella. Samassa psalmissa kerrotaan lisäksi taisteluvälineiden tuhoamisesta. Siinä mainitaan Raamatun aikoina käytetyt jousi ja keihäs, mutta myös nykyään räjähdysmäisesti yleistyvät aseet täytyy tuhota, jos ihmiskunta aikoo elää rauhassa.

Viime kädessä sodan liekkejä lietsovat kuitenkin viha ja ahneus ennemmin kuin luodit ja kiväärit. Ahneus on sodan keskeisiä syitä, ja viha johtaa usein väkivaltaan. Jotta nämä tuhoisat tunteet voitaisiin kitkeä juurineen, ihmisten täytyy muuttaa ajattelutapaansa. Heitä täytyy opettaa elämään rauhassa. Muinainen profeetta Jesaja kirjoittikin realistisesti, että sodat loppuvat vasta, kun ihmiset eivät ”enää opettele sotaa” (Jesaja 2:4).

Nykyisin elämme kaikesta huolimatta maailmassa, joka ei opeta sen enempää aikuisille kuin lapsillekaan rauhan arvoa, vaan korostaa sodan kunniaa. Surullista kyllä jopa lapsia koulutetaan tappamaan.

He oppivat tappamaan

Alhaji vapautettiin sotapalveluksesta 14-vuotiaana. Hän oli vain 10-vuotias, kun kapinallisjoukot sieppasivat hänet ja kouluttivat hänet taistelemaan AK-47-rynnäkkökiväärillä. Hänet pakotettiin sotilaaksi, ja hän oli mukana ruoanryöstöretkillä ja poltti taloja. Hän myös tappoi ja silpoi ihmisiä. Nykyään Alhajista tuntuu vaikealta unohtaa sotaa ja sopeutua siviilielämään. Tappamaan oppi myös Abraham, toinen lapsisotilas, joka oli haluton luovuttamaan asettaan. Hän sanoi: ”Jos he käskevät minun lähteä ilman asettani, en tiedä, mitä teen, miten hankin ruokaa.”

Loputtomissa sisäisissä konflikteissa taistelee edelleenkin yli 300000 lapsisotilasta – sekä poikia että tyttöjä – ja monet heistä kuolevat. Erään kapinallisjoukon johtaja selitti: ”He tottelevat käskyjä, heitä ei huoleta vaimon tai perheen luokse pääseminen, eivätkä he tunne pelkoa.” Nämä lapset kuitenkin haluavat ja ansaitsevat paremman elämän.

Teollisuusmaissa lapsisotilaiden kauhistuttava tilanne voi tuntua äärimmäisen kaukaiselta, mutta myös monet länsimaiset lapset oppivat taistelemaan – oman kotinsa rauhassa. Miten?

Otetaanpa esimerkiksi kaakkoisespanjalainen murrosikäinen nuori José. Hänen lempiharrastuksiaan olivat taistelulajit ja hänen arvokkain esineensä samuraimiekka, jonka hänen isänsä oli ostanut hänelle joululahjaksi. Hän piti myös videopeleistä, varsinkin väkivaltaisista. Huhtikuun 1. päivänä vuonna 2000 hän jäljitteli sankarihahmonsa hyökkäystä tosielämässä. Hillittömän väkivallan vimmassa hän tappoi isänsä, äitinsä ja sisarensa samaisella miekalla, jonka hänen isänsä oli hänelle antanut. ”Halusin olla yksin maailmassa. En halunnut, että vanhempani etsisivät minua”, hän selitti poliisille.

Kirjailija, upseeri Dave Grossman totesi väkivaltaviihteen vaikutuksista: ”Olemme saavuttamassa sellaisen tunteettomuuden pisteen, että kivun ja tuskan tuottamisesta tulee viihdettä: emme tunne inhoa vaan välillistä nautintoa. Opimme tappamaan ja opimme pitämään siitä.”

Sekä Alhaji että José oppivat tappamaan. Kumpikaan ei ollut ajatellut ryhtyä tappajaksi, mutta heidän saamansa valmennus vääristi heidän ajatteluaan. Tällainen valmennus, olipa kohteena lapsi tai aikuinen, kylvää väkivallan ja sodan siemeniä.

Sotimisen opetteleminen korvattava rauhan rakentamisella

Pysyvää rauhaa ei voida saada aikaan niin kauan kuin ihmiset opettelevat tappamaan. Profeetta Jesaja kirjoitti satoja vuosia sitten: ”Kunpa vain todella kiinnittäisit huomiota – – [Jumalan] käskyihin! Silloin rauhastasi tulisi niin kuin virta.” (Jesaja 48:17, 18.) Kun ihmiset hankkivat Jumalan sanan täsmällistä tuntemusta ja oppivat rakastamaan Jumalan lakia, he alkavat tuntea vastenmielisyyttä väkivaltaa ja sotaa kohtaan. Jo nyt vanhemmat voivat pitää huolta siitä, että pelit, joita heidän lapsensa pelaavat, eivät kannusta väkivaltaan. Aikuiset voivat myös oppia voittamaan vihan ja ahneuden. Jehovan todistajat ovat havainneet kerta toisensa jälkeen, että Jumalan sanalla on voimaa muuttaa ihmisen persoonallisuutta (Heprealaisille 4:12).

Ajattelehan Hortênciota. Hän oli nuori mies, kun hänet pakotettiin sotilaaksi. Sotilaskoulutuksen tarkoituksena oli ”istuttaa meihin halu tappaa toisia ihmisiä ja poistaa kaikki tappamisen pelko”, hän kertoo. Hän taisteli eräässä pitkäksi venyneessä sisällissodassa Afrikassa. ”Sota vaikutti persoonallisuuteeni”, hän myöntää. ”Muistan vieläkin kaiken, mitä tein. Olen hirvittävän pahoillani siitä, mitä minut pakotettiin tekemään.”

Eräs toinen sotilas kertoi Hortênciolle Raamatusta, ja se kosketti hänen sydäntään. Psalmissa 46:9 oleva Jumalan lupaus lopettaa kaikki sodat teki häneen vaikutuksen. Mitä enemmän hän tutki Raamattua, sitä vähemmän hän halusi taistella. Ennen pitkää hänet ja kaksi hänen toveriaan poistettiin armeijasta, ja he vihkivät elämänsä Jehova Jumalalle. ”Raamatun totuus auttoi minua rakastamaan vihollisiani”, Hortêncio selittää. ”Tajusin, että sodassa taisteleminen oli itse asiassa synti Jehovaa vastaan, sillä hän kieltää meitä tappamasta lähimmäistämme. Osoittaakseni tämän rakkauden minun täytyi muuttaa ajatteluani, niin etten pitäisi ihmisiä vihollisinani.”

Tällaiset tosielämän esimerkit todistavat, että raamatullinen opetus tosiaan edistää rauhaa. Tämä ei ole yllätys. Profeetta Jesaja osoitti, että Jumalan antaman opetuksen ja rauhan välillä on suora yhteys. Hän ennusti: ”Kaikki poikasi tulevat olemaan Jehovan opettamia, ja sinun poikiesi rauha on runsas.” (Jesaja 54:13.) Hän näki ennalta myös ajan, jolloin kaikkien kansojen ihmiset virtaisivat Jehova Jumalan puhtaan palvonnan yhteyteen oppimaan hänen teitään. Mitä siitä seuraisi? ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:2–4.)

Sopusoinnussa tämän ennustuksen kanssa Jehovan todistajat tekevät maailmanlaajuisesti opetustyötä, joka on auttanut jo miljoonia voittamaan vihan, joka on ihmisten sotien pohjimmainen syy.

Varma maailmanrauha

Sen lisäksi, että Jumala antaa ihmisille opetusta, hän on perustanut hallituksen, ”valtakunnan”, joka kykenee varmistamaan maailmanlaajuisen rauhan. On merkille pantavaa, että Jumalan valitsemaa Hallitsijaa, Jeesusta Kristusta, kuvaillaan Raamatussa ”Rauhan Ruhtinaaksi”. Lisäksi siinä vakuutetaan, että ”ruhtinasvallan runsaudella ja rauhalla ei ole loppua”. (Jesaja 9:6, 7.)

Miksi voimme olla varmoja siitä, että Kristuksen hallinto tekee lopun kaikista sodista? Profeetta Jesaja lisää: ”Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan palava into.” (Jesaja 9:7.) Jumala sekä haluaa saada aikaan pysyvän rauhan että pystyy siihen. Jeesus luottaa tähän lupaukseen täysin. Siksi hän opetti seuraajiaan rukoilemaan, että Jumalan valtakunta tulisi ja Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä (Matteus 6:9, 10). Kun tähän vilpittömään pyyntöön viimein vastataan, sodat eivät enää koskaan vitsaa maata.

[Alaviite]

^ kpl 6 Todisteita siitä, että elämme viimeisiä päiviä, on käsitelty Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään luvussa 11.

[Kuva s. 7]

Raamatullinen opetus edistää todellista rauhaa