Sodan uudet kasvot

SOTA on aina ollut raakaa. Se on aina tuhonnut lukemattomien sotilaiden elämän ja aiheuttanut kärsimyksiä siviiliväestölle. Viime vuosina sota on kuitenkin saanut uudet kasvot. Millä tavoin sodankäynti on muuttunut?

Nykyiset sodat ovat pääasiassa saman valtion kansalaisten välisiä sisällissotia. Usein sisällissodat kestävät kauemmin, aiheuttavat väestölle enemmän traumoja ja tekevät maassa perusteellisempaa tuhoa kuin valtioiden väliset sodat. ”Sisällissodat ovat julmia ja verisiä, ja ne johtavat tuhansien kuolemaan, raiskauksiin, maanpakolaisuuteen ja äärimmäisissä tapauksissa kansanmurhiin”, toteaa espanjalainen historioitsija Julián Casanova. Kun naapurukset syyllistyvät julmuuksiin toisiaan vastaan, haavojen parantuminen voi tosiaankin kestää vuosisatoja.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen on käyty suhteellisen vähän valtioiden välisiä sotia. ”Kaikki vuosina 1990–2000 rekisteröidyt suuret aseelliset konfliktit olivat kolmea lukuun ottamatta valtioiden sisäisiä”, kertoo Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos SIPRI.

Sisäiset konfliktit eivät ehkä tunnu yhtä uhkaavilta kuin valtioiden väliset selkkaukset, eikä kansainvälinen media välttämättä raportoi niistä kovin innokkaasti, mutta ne aiheuttavat kaikesta huolimatta valtavaa tuskaa ja tuhoa. Sisäisissä konflikteissa on kuollut miljoonia ihmisiä. Esimerkiksi kahdenkymmenen viime vuoden aikana lähes viisi miljoonaa ihmistä menetti henkensä vain kolmessa sodan repimässä maassa – Afganistanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Sudanissa. Balkanilla kiihkeät etniset taistelut vaativat melkein 250000 ihmisen hengen, ja Kolumbian pitkällinen sissisota on johtanut noin 100000 ihmisen kuolemaan.

Selvimmin sisällissodan raakuus näkyy sen vaikutuksessa lapsiin. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston mukaan sisäisissä konflikteissa on kuollut viimeisen vuosikymmenen aikana yli kaksi miljoonaa lasta. Kuusi miljoonaa on loukkaantunut. Yhä useammista lapsista on tehty sotilaita. Eräs lapsisotilas kertoo: ”He kouluttivat minut. He antoivat minulle aseen. Käytin huumeita. Tapoin siviilejä – paljon. Se oli vain sotaa – –. Tottelin vain määräyksiä. Tiesin, että se oli väärin. En halunnut tehdä niin.”

Maissa, joissa sisällissotaa käydään jatkuvasti, monet lapset varttuvat kokematta koskaan rauhaa. He elävät maailmassa, missä koulut on tuhottu ja neuvottelut käydään aseiden välityksellä. 14-vuotias Dunja sanoo: ”Niin monia ihmisiä on kuollut – – Enää ei kuulu linnunlaulua, ainoastaan lasten itkua, kun he itkevät kuollutta äitiä tai isää, veljeä tai siskoa.”

Syitä

Mikä lietsoo tällaisten julmien sisällissotien liekkejä? Etnisten ryhmien ja heimojen  välinen viha, uskonnolliset erimielisyydet, epäoikeudenmukaisuus ja poliittinen kuohunta ovat kaikki merkittäviä tekijöitä. Vielä yksi keskeinen tekijä on ahneus – vallanahneus ja rahanahneus. Poliittiset johtajat, joiden motiivina on monesti juuri ahneus, lietsovat vihaa, ja viha puolestaan lietsoo taisteluja. Eräässä SIPRIn julkaisemassa raportissa todetaan, että monien aseellisiin selkkauksiin osallistuvien ”vaikuttimena on oman edun tavoittelu”. Raportissa lisätään: ”Ahneutta esiintyy monissa muodoissa sotilaallisten ja poliittisten johtajien mittavasta timanttikaupasta aseistautuneiden nuorten kylissä tapahtuvaan ryöstelyyn.”

Teurastusta vain kiihdyttää halpojen mutta tappavien aseiden helppo saatavuus. Noin 500000 kuolemaa luetaan vuosittain niin sanottujen pienaseiden tiliin. Uhrit ovat pääasiassa naisia ja lapsia. Eräässä Afrikan maassa AK-47-rynnäkkökiväärin voi ostaa kanan hinnalla. Valitettavasti kiväärit ovatkin paikoin lähes yhtä yleisiä kuin kanat. Maailmassa on nykyään arviolta 500 miljoonaa pienasetta ja kevyttä asetta – yksi aina 12 ihmistä kohti.

Tuleeko katkerista sisäisistä konflikteista 2000-luvun tunnusmerkki? Voidaanko sisällissodat saada hallintaan? Tulevatko ihmiset viimein lopettamaan tappamisen? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä.

[Tekstiruutu s. 4]

Sisällissotien kallis hinta

Sisällissodissa, joissa ei hyödynnetä huipputekniikkaa mutta keinot ovat raa’at, 90 prosenttia uhreista on siviilejä. ”On selvää, että lapset ovat aseellisissa selkkauksissa yhä useammin kohteita kuin satunnaisia uhreja”, sanoo YK:n pääsihteerin asiantuntija Graça Machel, joka on perehtynyt aseellisten selkkausten vaikutukseen lapsiin.

Raiskauksista on tullut sodankäyntimenetelmä. Joillakin sodan runtelemilla alueilla kapinalliset raiskaavat käytännöllisesti katsoen jokaisen keskenkasvuisen tytön, jonka he löytävät valtaamistaan kylistä. Raiskaajat haluavat näin synnyttää paniikkia tai tuhota kyläläisten perhesiteet.

Sotaa seuraavat nälänhätä ja taudit. Sisällissodan vuoksi kylvötyöt jäävät vähäisiksi ja satoa saadaan niukasti, lääkintähuolto toimii heikosti, jos lainkaan, ja vain murto-osa kansainvälisestä avusta saavuttaa ne, jotka ovat avun tarpeessa. Erästä Afrikan sisällissotaa koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että 20 prosenttia uhreista kuoli tauteihin ja 78 prosenttia nälkään. Vain 2 prosenttia kuoli suoranaisesti taistelujen takia.

Keskimäärin joka 22. minuutti joku menettää joko raajansa tai henkensä astuttuaan maamiinaan. Maamiinoja on ympäriinsä yli 60 maassa arviolta 60–70 miljoonaa.

Ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan. Maailmassa on nyt 50 miljoonaa pakolaista, joista puolet on lapsia.

 [Kuvan lähdemerkintä s. 2]

KANSI: Poika: Photo by Chris Hondros/Getty Images

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Photo by Chris Hondros/Getty Images