Johtuvatko ihmiskunnan ongelmat uskonnosta?

”SILLOIN kun uskonto ei lietso riitaa, se toimii huumeena, joka turruttaa ihmisen omantunnon ja täyttää mielen todellisuuspakoisilla unelmilla. – – [Se] tekee ihmisistä ahdasmielisiä, taikauskoisia, vihamielisiä ja pelokkaita.” Näin kirjoitti eräs entinen metodistilähetystyöntekijä ja jatkoi: ”Nämä syytökset pitävät paikkansa. Uskontoa on sekä hyvää että huonoa.” (Start Your Own Religion.)

Tämä voi tuntua joistakuista epäoikeudenmukaiselta kritiikiltä. Mutta kuka voi kiistää historialliset tosiasiat? Uskonnolla – joka voidaan määritellä Jumalan tai jonkin yliluonnollisen palvelemiseksi ja palvomiseksi – on pääosin järkyttävä historia. Sen pitäisi valistaa ja innoittaa meitä, mutta useimmiten se vain synnyttää riitaa, suvaitsemattomuutta ja vihaa. Miksi?

Eksyttävä ”valon enkeli”

Raamatun mukaan vastaus on hyvin yksinkertainen. ”Valon enkeliksi” tekeytynyt Paholainen,  Saatana, on eksyttänyt miljoonat ihmiset noudattamaan hänen oppejaan Jumalan opetusten sijasta (2. Korinttilaisille 11:14). Apostoli Johannes sanoi Saatanan vaikutuksen laajuudesta, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Johannes tiesi, että Saatana ”eksyttää koko asuttua maata” (Ilmestys 12:9).

Mitä tästä on seurannut? Saatana on pannut alulle uskontoja, jotka näyttävät päällepäin pyhiltä. Niillä on ”jumalisuuden ulkokuori”, mutta niiden tuottama huono hedelmä paljastaa niiden todellisen tilan (2. Timoteukselle 3:5, vuoden 1938 kirkkoraamattu; Matteus 7:15–20). Uskonto ei auta ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia, vaan on tosiasiassa itse yksi ongelmista.

Älä hylkää tätä ajatusta pikaisesti kaukaa haettuna tai järjettömänä. Pettämisessähän on kyse juuri siitä, että se, jota petetään, ei tajua sitä lainkaan. Apostoli Paavali mainitsi esimerkin tästä kirjoittaessaan: ”Mitä kansakunnat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle.” (1. Korinttilaisille 10:20.) Noista ihmisistä olisi todennäköisesti ollut järkyttävää ajatella, että he palvovat demoneja. He ajattelivat palvovansa jonkinlaista hyvää jumalaa tai jumalia. Todellisuudessa ”taivaallisissa olevat pahat henkivoimat”, jotka tukevat Saatanan yrityksiä eksyttää ihmiskuntaa, olivat pettäneet heidät (Efesolaisille 6:12).

Tarkastellaanpa esimerkiksi, miten Saatanan onnistui pettää ja eksyttää monia kristityiksi tunnustautuvia, jotka päättivät jättää huomiotta apostoli Johanneksen varoituksen pahan vaikutuksesta (1. Korinttilaisille 10:12).

Jeesuksen opetukset peräisin Jumalalta

Jeesus sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Jeesuksen opetukset olivat peräisin Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Siksi niillä oli voimakas ylevöittävä vaikutus kuulijoihin. Ne eivät ”[turruttaneet] ihmisen omaatuntoa” tai täyttäneet mieltä ”todellisuuspakoisilla unelmilla”. Sitä vastoin Jeesuksen opetukset vapauttivat ihmiset uskonnollisista erheistä ja ihmisten filosofioista, joiden lähde oli Paholaisen pettämä, ”mieleltään pimeydessä” oleva maailma (Efesolaisille 4:18; Matteus 15:14; Johannes 8:31, 32).

Tosi kristittyjä ei tunnistettu pelkän uskontunnustuksen perusteella, vaan uskosta, joka heijasti Jumalan pyhän hengen tuottamia miellyttäviä ominaisuuksia (Galatalaisille 5:22, 23; Jaakobin kirje 1:22; 2:26). Huomattavin näistä ominaisuuksista – ja aidon kristillisyyden tuntomerkki – on rakkaus (Johannes 13:34, 35).

Huomaa tämä tärkeä seikka: Jeesus ja hänen apostolinsa eivät odottaneet, että kristillinen seurakunta pysyisi sellaisena kuin se alun perin oli. He tiesivät, että tosi uskonnosta luovuttaisiin ja että se pysyisi jonkin aikaa kätkössä.

Tosi uskonto kätkössä jonkin aikaa

Jeesus ennusti vertauksessaan vehnästä ja rikkakasveista, että tosi uskonto olisi jonkin aikaa käytännöllisesti katsoen näkymättömissä. Voit lukea tämän vertauksen Matteuksen 13:24–30, 36–43:sta. Jeesus kylvi peltoon vehnää, ”hyvää siementä”, joka kuvasi hänen uskollisia opetuslapsiaan, jotka muodostaisivat alkuperäisen kristillisen seurakunnan. Hän varoitti, että ”vihollinen”, Saatana, kylväisi myöhemmin vehnän sekaan ”rikkakasveja”, ihmisiä jotka väittäisivät  olevansa Jeesuksen Kristuksen seuraajia mutta todellisuudessa hylkäisivät hänen opetuksensa.

Hyvin pian Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen seurakuntaan ilmaantui ihmisiä, jotka osoittautuivat ”rikkakasveiksi”, sillä he pitivät vääristeltyjä ihmisten oppeja parempina kuin ”Jehovan sanaa” (Jeremia 8:8, 9; Apostolien teot 20:29, 30). Tämän seurauksena maailmannäyttämölle nousi vääristynyt, epäaito kristillisyys. Sitä hallitsi ryhmä, josta Raamattu käyttää nimitystä ”tuo laiton” – turmeltunut papisto, joka oli itse täynnä ”kaikkea epävanhurskasta petosta” (2. Tessalonikalaisille 2:6–10). Jeesus ennusti, että tilanne muuttuisi ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. Vehnänkaltaiset kristityt koottaisiin yhteen ja viimeinkin ”rikkakasvit” tuhottaisiin.

Juuri tämä valekristillisyys on vastuussa siitä ”äärimmäisestä barbaarisuudesta” ja hengellisestä pimeydestä, joka verhosi kristikunnan seuraavina vuosisatoina. Koska apostoli Pietari tiesi ennalta tämän ja sen, mitä kaikkea paheellista ja väkivaltaista uskonnon nimissä tehtäisiin, hän sanoi aiheellisesti, että ”heidän [nimikristittyjen] takiaan totuuden tietä tullaan herjaamaan” (2. Pietarin kirje 2:1, 2).

”Raivon ja vihan teologia”

Uskonnon maineen tahriintuminen ei toki johdu yksin kristikunnasta. Ajattele esimerkiksi fundamentalistista ”militanttia uskonnollisuutta”, jota entinen nunna Karen Armstrong sanoo ”jokaisen valtauskonnon” tuottaneen. Armstrongin mukaan eräs ratkaiseva koe mille tahansa uskonnolle on, johtaako se ”käytännössä osoitettavaan myötätuntoon”. Miten fundamentalistiset uskonnot ovat selviytyneet tästä kokeesta? Armstrong kirjoittaa: ”Fundamentalistinen usko, olipa se juutalaista, kristillistä tai islamilaista, ei läpäise tätä ratkaisevaa koetta, jos siitä tulee raivon ja vihan teologia.” (The Battle for God—Fundamentalism in Judaism, Christianity and Islam.) Mutta ovatko fundamentalistiset suuntaukset ainoita, jotka eivät ole läpäisseet tätä koetta ja ovat muuttuneet ”raivon ja vihan teologiaksi”? Historian mukaan eivät.

Saatana on rakentanut väärän uskonnon maailmanmahdin, jolle on tunnusomaista raivokkuus, viha ja lähes jatkuva verenvuodatus. Raamattu sanoo tätä mahtia ”Suureksi Babyloniksi, maan – – iljetysten äidiksi”, ja kuvailee sitä prostituoiduksi, joka ratsastaa petomaisella poliittisella järjestelmällä. On merkittävää, että häntä pidetään tilivelvollisena ”kaikkien niiden verestä, jotka on tapettu maan päällä”. (Ilmestys 17:4–6; 18:24.)

Kaikkia ei ole petetty

Historia kuitenkin osoittaa, että kaikkia ei ole petetty. Synkimpinäkin aikoina ”monet hienot ihmiset tekivät hyvää, kun useimmat heidän ympärillään olivat pahoja”, toteaa Melvyn Bragg. Aidot kristityt palvoivat Jumalaa edelleen ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:21–24). He pysyivät erossa maailmanlaajuisesta uskonnollisesta järjestelmästä, joka oli myynyt itsensä ”sotilaallisen voiman vahvistajaksi”. He eivät antaneet vetää itseään mukaan kirkon ja valtion väliseen suhteeseen, jonka historia paljastaa ”pikemminkin Saatanan kuin kenenkään Jeesus Nasaretilaisen tekemäksi sopimukseksi” (Two Thousand Years—The Second Millennium: From Medieval Christendom to Global Christianity).

Nykyaikana Jehovan todistajat tunnetaan myönteisestä vaikutuksestaan. Suojautuakseen kaikilta väärän uskonnon tahroilta he ovat perustaneet uskonkäsityksensä ja toimintansa yksinomaan Jumalan sanaan Raamattuun, jonka kirjoittamista Jumala on itse ohjannut henkensä välityksellä (2. Timoteukselle 3:16, 17). Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin he ovat myös noudattaneet Jeesuksen käskyä, jonka mukaan hänen seuraajiensa ei tule olla osa maailmasta (Johannes 15:17–19; 17:14–16). Esimerkiksi natsi-Saksassa he kieltäytyivät tinkimästä kristillisistä periaatteistaan, mitä natsit eivät voineet hyväksyä. Hitler vihasi heitä tämän asenteen vuoksi. Eräässä oppikirjassa sanotaan: ”Jehovan  todistajat – – noudattivat Raamatun opetusta olla tarttumatta aseisiin missään olosuhteissa. Siksi he kieltäytyivät palvelemasta armeijassa ja olemasta missään tekemisissä natsien kanssa. Kostoksi SS vangitsi kokonaisia Jehovan todistaja -perheitä.” (Germany—1918-45.) Satoja saksalaisia Jehovan todistajia tosiaankin kuoli natsien vainotessa heitä.

Tietenkin myös muita uskontoja tunnustaneet rohkeat yksilöt joutuivat kärsimään uskonkäsitystensä vuoksi, mutta vain Jehovan todistajat kohtasivat kärsimykset yksimielisenä uskontokuntana. Ehdoton enemmistö heistä piti lujasti kiinni Raamatun perusperiaatteesta ”meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” (Apostolien teot 5:29; Markus 12:17).

Ongelman ydin

On siis vain osittain totta, että ihmiskunnan ongelmat johtuvat uskonnosta. Ne johtuvat väärästä uskonnosta. Jumala aikoo kuitenkin hävittää kaiken väärän uskonnon hyvin pian (Ilmestys 17:16, 17; 18:21). Hänen käskynsä kaikille, jotka rakastavat oikeutta ja vanhurskautta, on: ”Lähtekää siitä [eli Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista] ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.” (Ilmestys 18:4, 5.) Uskonto, joka ”[lietsoo] riitaa, – – turruttaa ihmisen omantunnon ja täyttää mielen todellisuuspakoisilla unelmilla” sekä ”tekee ihmisistä ahdasmielisiä, taikauskoisia, vihamielisiä ja pelokkaita”, loukkaa tosiaan itse Jumalaa!

Jumala kokoaa parhaillaan totuutta rakastavia ihmisiä tosi uskonnon yhteyteen. Tämän uskonnon jäsenet noudattavat rakkaudellisen, oikeudenmukaisen ja myötätuntoisen Luojan periaatteita ja opetuksia (Miika 4:1, 2; Sefanja 3:8, 9; Matteus 13:30). Myös sinä voit kuulua heihin. Jos haluat lisää tietoa siitä, miten tosi uskonnon voi tunnistaa, kirjoita tämän lehden julkaisijoille tai pyydä apua keneltä tahansa Jehovan todistajalta.

[Kuva s. 7]

Tosi uskonto on tuonut iloa kaikenlaisille ihmisille