Lukijoiden kysymyksiä

Koska leeviläisillä ei ollut perintöä muinaisessa Israelissa, niin miten leeviläinen Hanamel saattoi myydä pellon leeviläiselle serkulleen Jeremialle, kuten Jeremian 32:7:ssä kerrotaan?

Jehova sanoi Aaronille leeviläisistä: ”Sinulla ei ole perintöä heidän maassaan, eikä sinulle tule osuutta heidän [Israelin] keskellään.” (4. Mooseksen kirja 18:20.) Leeviläisille määrättiin kuitenkin 48 kaupunkia, jotka sijaitsivat hajallaan kautta Luvatun maan, sekä niiden laidunmaat. Jeremian kotikaupunki Anatot oli yksi niistä kaupungeista, jotka määrättiin ”Aaronin pojille, papeille”. (Joosua 21:13–19; 4. Mooseksen kirja 35:1–8; 1. Aikakirja 6:54, 60.)

3. Mooseksen kirjan 25:32–34:stä käy ilmi, että Jehova antoi nimenomaiset ohjeet leeviläisten hallussa olevan omaisuuden ”lunastusoikeudesta”. Yksittäisillä leeviläissuvuilla oli ilmeisesti perintöoikeuksia, kun oli kyse nimenomaisten jako-osuuksien omistamisesta, käyttämisestä ja jakamisesta. Näihin oikeuksiin kuului luonnollisestikin oikeus myydä ja lunastaa omaisuutta. * Leeviläiset omistivat ja käyttivät omaisuutta monessa suhteessa samoin kuin muihinkin heimoihin kuuluvat israelilaiset.

Leeviläisten omaisuus siirtyi ilmeisesti suvussa perintönä omistajalta toiselle. ”Lunastusoikeuteen” perustuva kaupankäynti oli kuitenkin sallittu vain leeviläisten kesken. Lupa myydä ja lunastaa maata näyttää lisäksi koskeneen ainoastaan kaupungeissa olevia maita, sillä ”heidän kaupunkiensa laidunmaa-aluetta” ei saanut myydä, koska se oli ”heidän omaisuuttaan ajan hämärään asti” (3. Mooseksen kirja 25:32, 34).

Pelto, jonka Jeremia lunasti Hanamelilta, oli siis ilmeisesti juuri tällaista maata: se saattoi siirtyä omistajalta toiselle lunastusoikeuden kautta. Se on voinut sijaita kaupungin rajojen sisäpuolella. Jehova itse vakuutti, että kyseinen pelto kuului Hanamelille ja että Jeremialla oli siihen ”lunastusoikeus” (Jeremia 32:6, 7). Tämän kaupan avulla Jehova vertauskuvallisesti vahvisti lupauksensa, jonka mukaan israelilaiset palaisivat vaatimaan takaisin perintöosaansa maasta Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Jeremia 32:13–15).

Mikään ei osoita, että Hanamel olisi saanut Anatotin pellon omistukseensa väärin perustein. Mikään ei vihjaa siihen, että hän olisi rikkonut Jehovan lakia kehottaessaan Jeremiaa ostamaan tämän peltopalstan Anatotista tai että Jeremia olisi käyttänyt lunastusoikeuttaan asiattomasti ostaessaan tuon pellon. (Jeremia 32:8–15.)

[Alaviite]