Tosi kristillisyys kukoistaa

JEESUKSEN KRISTUKSEN palveluksella oli järisyttävä vaikutus ensimmäisen vuosisadan maailmaan. Hänen sanomansa oli niin virkistävä, valaiseva ja innostava, että ihmiset olivat aivan hämmästyksissään. Hänen sanansa tekivät lähtemättömän vaikutuksen moniin, jotka kuulivat hänen puhuvan. (Matteus 7:28, 29.)

Jeesus kieltäytyi pelottomasti osallistumasta aikansa sortavan uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän toimiin mutta oli sellainen, että tavallisten ihmisten oli helppo lähestyä häntä (Matteus 11:25–30). Hän myönsi avoimesti, että pahojen henkien vaikutus ulottui kaikkialle maailmassa, ja osoitti saaneensa Jumalalta vallan niihin (Matteus 4:2–11, 24; Johannes 14:30). Jeesus havainnollisti taitavasti sitä, että kärsimys ja synti liittyvät pohjimmiltaan toisiinsa, ja kohdisti rakkaudellisesti huomion siihen, että Jumalan valtakunta tuo pysyvän vapautuksen (Markus 2:1–12; Luukas 11:2, 17–23). Hän poisti lopullisesti pimeyden verhon, joka oli jo pitkään peittänyt hänen Isänsä todellisen persoonallisuuden, tekemällä Jumalan nimen ilmeiseksi kaikille niille, jotka halusivat luoda henkilökohtaisen suhteen Häneen (Johannes 17:6, 26).

Ei siksi ihme, että Jeesuksen opetuslapset veivät hänen dynaamista sanomaansa tarmokkaasti eteenpäin kiihkeästä uskonnollisesta ja poliittisesta vainosta huolimatta. Vain noin 30 vuodessa Afrikkaan, Aasiaan ja Eurooppaan oli muodostettu kukoistavia kristillisiä seurakuntia (Kolossalaisille 1:23). Ne yksinkertaiset totuudet, joita Jeesus oli opettanut, valaisivat eri puolilla Rooman valtakuntaa asuvien nöyrien, oikeamielisten ihmisten sydämen (Efesolaisille 1:17, 18).

Entä miten kaikki nämä taloudelliselta taustaltaan, kulttuuriltaan, kieleltään ja uskonnoltaan erilaiset uudet opetuslapset voitiin koota yhden todella yhtenäisen palvonnan piiriin, ”yhteen uskoon”, kuten apostoli Paavali asian ilmaisi? (Efesolaisille 4:5.) Mikä saisi heidät ’puhumaan yhtäpitävästi’, niin etteivät he ajautuisi erilleen? (1. Korinttilaisille 1:10.) Koska kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa on nykyään vakavaa eripuraa, meidän on hyvä tarkastella Jeesuksen omia opetuksia.

Kristillisen ykseyden perusta

Kun Jeesus oli tuomittavana Pontius Pilatuksen edessä, hän ilmoitti selvästi, mikä oli kristillisen ykseyden perusta. Hän sanoi: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.” (Johannes 18:37.) Jeesuksen opetusten ja koko Jumalan  henkeytetyn Sanan, Raamatun, hyväksyminen yhdistää siksi lujasti Kristuksen tosi opetuslapsia (1. Korinttilaisille 4:6; 2. Timoteukselle 3:16, 17).

Toisinaan Jeesuksen opetuslasten mielessä heräisi tietysti vilpittömiä kysymyksiä tai heidän keskuudessaan syntyisi erimielisyyksiä. Mitä silloin pitäisi tehdä? Jeesus selitti: ”Kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, sillä se ei puhu omasta aloitteestaan, vaan se puhuu sitä, mitä se kuulee, ja julistaa teille sen, mitä on tulossa.” (Johannes 16:12, 13.) Jumalan pyhä henki siis mahdollistaisi sen, että Jeesuksen tosi opetuslapset ymmärtäisivät totuuden, kun Jumala paljastaisi sen heille vähitellen. Tuo henki tuottaisi myös hedelmää – muun muassa rakkautta, iloa ja rauhaa – joka puolestaan edistäisi ykseyttä heidän keskuudessaan. (Apostolien teot 15:28; Galatalaisille 5:22, 23.)

Jeesus ei suvainnut opetuslastensa keskuudessa eripuraa ja jakaumia; hän ei myöskään antanut heille oikeutta tulkita jumalallisia totuuksia niin, että ne olisi saatu sovitettua heidän tapaamiensa ihmisten kulttuuriin tai uskonnollisiin perinteisiin. Viimeisenä yönä, jonka hän vietti heidän kanssaan, hän sitä vastoin rukoili palavasti: ”En pyydä ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta, jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.” (Johannes 17:20, 21.) Kristuksen opetuslasten tuntomerkkinä aivan alusta meidän aikaamme saakka piti siis olla aito ykseys ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23, 24). Nykyajan kirkoissa ei kuitenkaan ole ykseyttä, vaan ne ovat jakautuneita. Mistä tämä johtuu?

Mistä kirkkojen jakautuneisuus johtuu?

Kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa on nykyään runsaasti erilaisia uskonkäsityksiä ja tapoja yksinkertaisesti siksi, että he eivät ole pitäneet kiinni Jeesuksen opetuksista. Muuan kirjoittaja toteaa: ”Samoin kuin menneisyydessä niin nykyäänkin uudet kristityt ottavat Raamatusta yleensä sen, mikä sattuu sopimaan heidän tarpeisiinsa – eivätkä piittaa siitä, mikä ei käy yksiin heidän omien uskonnollisten perinteidensä kanssa.” Jeesus ja hänen opetuslapsensa ennustivat, että juuri näin tulisi tapahtumaan.

Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti pyhän hengen ohjauksessa toiselle valvojalle, Timoteukselle: ”Tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.” Kaikkia kristittyjä ei kuitenkaan eksytettäisi. Paavali jatkoi: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” (2. Timoteukselle 4:3–5; Luukas 21:8; Apostolien teot 20:29, 30; 2. Pietarin kirje 2:1–3.) Timoteus ja muut uskolliset kristityt toimivat tuon Jumalalta tulleen neuvon mukaan.

Tosi kristittyjen keskuudessa vallitsee edelleen ykseys

Timoteuksen tavoin tosi kristityt nykyään hylkäävät viisaasti ihmisten järkeilyt ja hyväksyvät oppikysymyksissä auktoriteetiksi ainoastaan Raamatun (Kolossalaisille 2:8; 1. Johanneksen kirje 4:1). Jehovan todistajat jäljittelevät ensimmäisen vuosisadan kristittyjä suorittamalla sananpalvelustaan yli 230 maassa ja viemällä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, Valtakunnan hyvää uutista, ihmisille kaikkialla. Tarkastelemme seuraavaksi neljää huomattavaa tapaa, joilla he kaikki jäljittelevät Jeesusta ja harjoittavat tosi kristillisyyttä asuinpaikastaan riippumatta.

Heidän uskonkäsityksensä perustuvat Jumalan sanaan. (Johannes 17:17.) Eräs belgialainen pappi kirjoitti Jehovan todistajista: ”Yksi asia, jonka voimme oppia heistä, on se, että he ovat halukkaita kuuntelemaan Jumalan sanaa ja että heillä on rohkeutta todistaa siitä.”

 He uskovat Jumalan valtakunnan tuovan vapautuksen maapallon ongelmista. (Luukas 8:1.) Barranquillassa Kolumbiassa muuan todistaja puhui Antonion kanssa, joka kannatti innokkaasti erästä poliittista liikettä. Todistaja ei asettunut hänen puolelleen eikä puolustanut mitään muutakaan poliittista ideologiaa. Sen sijaan hän tarjoutui tutkimaan Raamattua Antonion ja hänen sisartensa kanssa maksutta. Pian Antonio tajusi, että Jumalan valtakunta on Kolumbian ja myös muun maailman köyhien ainoa toivo.

He pitävät kunniassa Jumalan nimen. (Matteus 6:9.) Kun Jehovan todistajat tapasivat australialaisen Marian, joka oli harras katolilainen, hän antoi heidän näyttää Raamatusta Jumalan nimen. Millainen oli hänen reaktionsa? ”Kun näin Jumalan nimen Raamatussa ensimmäistä kertaa, minua alkoi itkettää. Olin valtavan liikuttunut siitä tiedosta, että voisin todella tietää Jumalan nimen ja käyttää sitä.” Maria jatkoi Raamatun tutkimista ja oppi vihdoin tuntemaan Jehovan persoonana ja pystyi rakentamaan häneen kestävän suhteen.

Rakkaus yhdistää heidät. (Johannes 13:34, 35.) Erään kanadalaisen lehden pääkirjoituksessa todettiin: ”Uskonnollisesta vakaumuksestanne, tai sen puutteesta, huolimatta teidän täytyy antaa tunnustus niille 4500:lle Jehovan todistajalle, jotka puolentoista viime viikon aikana työskentelivät kellon ympäri rakentaakseen 2300 neliömetrin suuruisen konventtisalin Cassidyyn – –. Tämän tekeminen iloisesti, kiistelemättä, riitelemättä ja ilman kunnian tavoittelua on merkki tosi kristillisyydestä.” (The Ladysmith-Chemainus Chronicle.)

Mieti siis näitä todisteita. Samalla kun kristikunnan teologit, lähetystyöntekijät ja kirkossakävijät kamppailevat uhkaavaa eripuran myrskyä vastaan, tosi kristillisyys kukoistaa kautta maailman. Tosi kristityt jatkavat saamassaan tehtävässä saarnaten ja opettaen Jumalan sanaa (Matteus 24:14; 28:19, 20). Jos kuulut niihin, jotka ”huokailevat ja voihkivat” nykyään tapahtuvia inhottavuuksia ja joita vaivaa kristikunnan uskontojen eripuraisuus, kehotamme sinua liittymään Jehovan todistajien kanssa ainoan tosi Jumalan Jehovan yksimieliseen palvontaan (Hesekiel 9:4; Jesaja 2:2–4).