Miten Herran illallista vietetään?

KRISTITTY apostoli Paavali kuvailee Herran illallisen viettoa: ”Minä sain Herralta sen, minkä myös välitin teille, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänen oli määrä joutua luovutettavaksi, otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka on teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Samoin hän menetteli maljankin suhteen nautittuaan illallisen ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella. Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1. Korinttilaisille 11:23–26.)

Kuten Paavali kertoo, Jeesus Kristus asetti Herran illallisen sinä yönä, jona Juudas Iskariotin oli määrä luovuttaa hänet juutalaisten uskonnollisille johtajille, joiden painostuksesta roomalaiset panivat hänet paaluun. Tämä ateria nautittiin myöhään torstai-iltana 31. maaliskuuta vuonna 33. Jeesus kuoli kidutuspaalussa perjantai-iltapäivällä 1. huhtikuuta. Koska juutalaisen kalenterin mukaan päivä alkoi illasta ja jatkui seuraavaan iltaan, sekä Herran illallisen vietto että Jeesuksen Kristuksen kuolema tapahtuivat samana päivänä, 14. nisankuuta vuonna 33.

Niiden jotka ottavat osaa leipään ja viiniin, oli määrä ’tehdä tämä toistuvasti’ Jeesuksen muistoksi. Herran illallista voidaankin sanoa myös Kristuksen kuoleman muistojuhlaksi.

Miksi viettää Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa?

Vastaus liittyy läheisesti Jeesuksen kuoleman merkitykseen. Jeesus kuoli Jehovan suvereeniuden huomattavimpana kannattajana. Hän osoitti siten, että Saatana on valehtelija, kun hän väittää ihmisten palvelevan Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista. (Job 2:1–5; Sananlaskut 27:11.) Kuollessaan täydellisenä ihmisenä Jeesus antoi lisäksi ”sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Kun Aadam teki syntiä Jumalaa vastaan, hän menetti täydellisen ihmiselämän siihen liittyvine mahdollisuuksineen. Mutta ”Jumala rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen  elämä” (Johannes 3:16). Näin ollen ”synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä” (Roomalaisille 6:23).

Jeesuksen Kristuksen kuolema liittyy täten kahteen suurimpaan rakkauden ilmaukseen: siihen suureen rakkauteen, jota Jehova osoitti ihmiskuntaa kohtaan antaessaan Poikansa, ja siihen uhrautuvaan rakkauteen, jota Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan luopumalla halukkaasti ihmiselämästään. Jeesuksen kuoleman muistojuhla korostaa näiden rakkauden ilmausten suuruutta. Koska saamme osaksemme tätä rakkautta, eikö meidän tulisikin osoittaa kiitollisuutemme sen johdosta? Yksi tapa osoittaa kiitollisuutta on se, että olemme läsnä Herran illallisen vietossa.

Leivän ja viinin merkitys

Kun Jeesus asetti Herran illallisen, hän käytti leipää ja punaviiniä vertauskuvina eli symboleina. Jeesus otti leivän, ”ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä [leipä] tarkoittaa minun ruumistani, joka on teidän puolestanne.’” (1. Korinttilaisille 11:24.) Koska leipä oli suhteellisen rapeaa, se täytyi taittaa ennen jakamista ja syömistä. Se oli leivottu jauhoista ja vedestä ilman hapatetta eli hiivaa. Raamatussa hapate kuvaa syntiä (Matteus 16:11, 12; 1. Korinttilaisille 5:6, 7). Jeesus ei ollut syntinen, minkä vuoksi hänen täydellinen ihmisruumiinsa soveltui lunastusuhriksi ihmiskunnan puolesta (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Oli siksi sopivaa, että leipä, jota käytettiin edustamaan Kristuksen synnitöntä liharuumista, oli happamatonta.

Jeesus esitti kiitoksen myös maljasta, jossa oli puhdasta punaviiniä, ja sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella.” (1. Korinttilaisille 11:25.) Maljassa oleva punaviini edusti Jeesuksen verta. Samoin kuin vuonna 1513 eaa. Jumalan ja Israelin kansan välillä solmittu lakiliitto saatettiin voimaan uhrattujen sonnien ja vuohien verellä, myös uusi liitto vahvistettiin Jeesuksen verellä, joka vuodatettiin hänen kuollessaan.

Ketkä ottavat osaa vertauskuviin?

Saadaksemme selville, ketkä voivat ottaa osaa muistoaterian vertauskuviin, meidän on ymmärrettävä, mikä uusi liitto on ja ketkä ovat sen osapuolia. Raamattu sanoo: ”’Katso! Päivät tulevat’, lausuu Jehova, ’jolloin minä teen Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa uuden liiton – – Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, ja heidän sydämeensä tulen sen kirjoittamaan. Ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä puolestaan tulee minun kansani. – – minä tulen antamaan anteeksi heidän erheensä enkä heidän syntiään tule enää muistamaan.’ ” (Jeremia 31:31–34.)

Uusi liitto mahdollistaa erikoissuhteen Jehova Jumalaan. Tämän liiton välityksellä joukosta yksilöitä tulee hänen kansansa ja hänestä tulee heidän Jumalansa. Jehovan laki on kirjoitettu heidän sisimpäänsä, heidän sydämeensä, ja jopa sellaiset, jotka eivät ole kirjaimellisesti ympärileikattuja juutalaisia, voivat päästä uuteen liittoon Jumalan kanssa (Roomalaisille 2:29). Raamatunkirjoittaja Luukas kirjoittaa, että Jumalan tarkoitus on kääntää huomionsa ”kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen” (Apostolien teot 15:14). 1. Pietarin kirjeen 2:10:n mukaan nämä, jotka ’eivät kerran olleet kansa, ovat nyt Jumalan kansa’. Raamattu kutsuu heitä ”Jumalan Israeliksi” eli hengelliseksi Israeliksi (Galatalaisille 6:16; 2. Korinttilaisille 1:21).  Uusi liitto on siis Jehova Jumalan ja hengellisen Israelin välinen liitto.

Viettäessään viimeistä iltaansa opetuslastensa kanssa Jeesus itse teki heidän kanssaan erään toisen liiton. Hän sanoi heille: ”Minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (Luukas 22:29.) Tämä on valtakuntaliitto, johon otetaan 144000 epätäydellistä ihmistä. Sen jälkeen kun heidät on herätetty kuolleista taivaaseen, he hallitsevat kuninkaina ja pappeina Kristuksen kanssa. (Ilmestys 5:9, 10; 14:1–4.) Näin ollen ne, jotka ovat uudessa liitossa Jehova Jumalan kanssa, ovat myös valtakuntaliitossa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Vain heillä on oikeus ottaa osaa Herran illallisen vertauskuviin.

Miten nämä, jotka ovat oikeutettuja ottamaan osaa muistoaterian vertauskuviin, tietävät, että heillä on ainutlaatuinen suhde Jumalaan ja että he ovat Kristuksen perijätovereita? Paavali selittää: ”[Pyhä] henki itse todistaa meidän henkemme [mielen taipumuksemme] kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa, edellyttäen että kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Roomalaisille 8:16, 17.)

Jumala voitelee Kristuksen perijätoverit pyhällä hengellään eli vaikuttavalla voimallaan. Tämä antaa heille varmuuden siitä, että he ovat Valtakunnan perillisiä. Se synnyttää voidelluissa kristityissä taivaallisen elämän toivon. He tuntevat, että kaikki, mitä Raamattu kertoo taivaallisesta elämästä, on sanottu heille. Lisäksi he ovat halukkaita uhraamaan kaikki maalliset siteensä, myös elämänsä maan päällä ja kaikki ihmissuhteensa. Vaikka hengellä voidellut kristityt tajuavat, että elämä maanpäällisessä paratiisissa olisi suurenmoista, tämä ei ole heidän toivonsa (Luukas 23:43). Heillä on vakaa taivaallinen toivo, joka ei perustu vääriin uskonnollisiin käsityksiin vaan Jumalan hengen toimintaan, ja tämän vuoksi heillä on oikeus osallistua muistoaterian vertauskuviin.

Entä jos joku ei ole täysin varma, onko hän uudessa liitossa ja valtakuntaliitossa, eikä hänellä ole myöskään Jumalan hengen todistusta siitä, että hän on Kristuksen perijätoveri? Silloin hänen olisi väärin osallistua muistoaterian vertauskuviin. Jumala ei hyväksyisi sitä, että joku tahallaan esiintyisi sellaisena, joka on kutsuttu taivaaseen kuninkaaksi ja papiksi, vaikka hän ei todellisuudessa olisi saanut sellaista kutsua (Roomalaisille 9:16; Ilmestys 22:5).

Kuinka usein Herran illallista tulee viettää?

Tulisiko Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa viettää viikoittain tai jopa päivittäin? Kristus asetti Herran illallisen ja koki epäoikeudenmukaisen kuoleman pesah-päivänä. Pesahia vietettiin vain kerran vuodessa, nisankuun 14. päivänä, Israelin Egyptistä vapautumisen muistoksi (2. Mooseksen kirja 12:6, 14; 3. Mooseksen kirja 23:5). Näin ollen ”Kristuksen, meidän pesah-uhrimme”, kuoleman muistojuhlaa tulisi viettää vain kerran vuodessa, ei viikoittain tai päivittäin (1. Korinttilaisille 5:7). Kun kristityt viettävät Herran illallista, he toimivat samoin kuin Jeesus toimi asettaessaan sen.

Mitä Paavali sitten tarkoitti sanoessaan: ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu”? (1. Korinttilaisille 11:26.) Paavali käytti tässä jakeessa sanaa, joka merkitsee ’joka kerta kun’ tai ’aina kun’. Hän  sanoi siis, että aina kun voidellut kristityt ottaisivat osaa vertauskuviin, he julistaisivat uskonsa Jeesuksen lunastusuhriin.

Voidellut kristityt viettäisivät Kristuksen kuoleman muistojuhlaa, ”kunnes hän saapuu”. Muistojuhlaa vietettäisiin, kunnes Jeesus saapuisi ottamaan voidellut seuraajansa taivaaseen herättämällä heidät kuolleista henkielämään hänen ”läsnäolonsa” aikana (1. Tessalonikalaisille 4:14–17). Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Kristus sanoi 11 uskolliselle apostolilleen: ”Jos menen ja valmistan teille sijan, niin tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:3.)

Mitä muistojuhla merkitsee sinulle?

Täytyykö ihmisen ottaa osaa muistoaterian vertauskuviin, jotta hän voi hyötyä Jeesuksen uhrista ja saada ikuisen elämän maan päällä? Ei. Mikään Raamatussa ei viittaa siihen, että sen jälkeen kun jumalaapelkäävät ihmiset, esimerkiksi Nooa, Abraham, Saara, Iisak, Rebekka, Joosef, Mooses ja Daavid, on herätetty kuolleista maan päälle, he ottaisivat osaa näihin vertauskuviin. Mutta heidän ja kaikkien muiden, jotka haluavat elää loputtomasti maan päällä, täytyy uskoa Jehova Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Jehovan järjestämään Jeesuksen lunastusuhriin (Johannes 3:36; 14:1). Sinunkin on ilmaistava tällaista uskoa, jotta saisit ikuisen elämän. Kun olet läsnä Kristuksen kuoleman vuotuisessa muistojuhlassa, voit palauttaa mieleesi tuon suurenmoisen uhrin ja kiitollisuutesi sitä kohtaan varmasti syvenee.

Apostoli Johannes korosti Jeesuksen uhrin tärkeyttä sanoessaan: ”Kirjoitan teille [toisille voidelluille] näitä asioita, jottette tekisi syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman.” (1. Johanneksen kirje 2:1, 2.) Voidellut voivat sanoa, että Jeesuksen uhri sovittaa heidän syntinsä. Mutta tuo uhri on annettu myös koko maailman syntien edestä, minkä ansiosta tottelevaiset ihmiset voivat saada ikuisen elämän.

Kun olet läsnä Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa, joka pidetään 4. huhtikuuta 2004 Jehovan todistajien kokouspaikoissa ympäri maailman, saat kuulla hyvin tärkeän Raamattuun perustuvan puheen. Huomiosi kiinnitetään siihen, miten paljon Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet hyväksemme. Kokoontuminen yhteen niiden kanssa, jotka arvostavat syvästi Jumalaa, Jeesusta Kristusta ja hänen lunastusuhriaan, on myös hengellisesti palkitsevaa. Tilaisuus voi voimistaa haluasi saada osaksesi Jumalan ansaitsematon hyvyys, ja tämä johtaa ikuiseen elämään. Teethän kaikkesi saapuaksesi tähän sydäntä lämmittävään muistojuhlaan, joka tuo kunniaa ja iloa taivaalliselle Isällemme, Jehova Jumalalle.

[Kuva s. 5]

Jeesuksen kuolemaan liittyy kaksi suurinta rakkauden ilmausta

[Kuva s. 6]

Happamaton leipä ja viini kuvaavat sopivasti Jeesuksen synnitöntä ruumista ja hänen vuodatettua vertaan