Jehovan luomakunnan loisto

’Olet majesteettisempi kuin vuoret’

AAMUNKOITON katseleminen Fujivuoren huipulta on unohtumaton kokemus. Hehkuva aurinko leimahtaa esiin horisontin takaa ja valaisee valkoisen lumen ja harmaan laavakiven. Kun uusi päivä sarastaa, vuoren tarkkarajainen varjo peittää nopeasti kukkulat ja laaksot kilometrien matkalta.

Tällaiset majesteettiset vuoret eivät koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä – Fujin vanha japanilainen kirjoitusasu merkitsikin ’verratonta’. Tunnemme itsemme pieniksi jo niiden valtavan koon vuoksi. Vuorten majesteettisuus on jopa saanut monet kansat uskomaan, että korkeimmat huiput, jotka ovat usein sumun ja pilvien verhoamia, ovat jumalten asuinpaikkoja.

Ainoa Jumala, jolle vuorten huiput todella tuottavat kunniaa, on niiden mestarillinen Luoja, Jehova. Yksin hän on ”vuorten Muodostaja” (Aamos 4:13). Vuoret peittävät lähes neljänneksen maapallon pinnasta, ja kun Jumala loi maan, hän pani alulle voimia, jotka johtivat lopulta vaikuttavien vuorijonojen ja vuorenhuippujen muodostumiseen (Psalmit 95:4). Esimerkiksi Himalajan ja Andien vuoristojen arvellaan syntyneen syvällä maan uumenissa muodostuneiden valtavien poimujen ja maankuoren osien liikkeen vaikutuksesta.

Me ihmiset emme täysin ymmärrä, miten ja miksi vuoret tulivat olemassaoloon. Emme tosiaankaan pysty vastaamaan seuraaviin vanhurskaalle Jobille esitettyihin kysymyksiin: ”Missä oikein olit, kun minä [Jehova] perustin maan? – – Mihin sen jalustat on upotettu?” (Job 38:4–6.)

Sen kuitenkin tiedämme, että elämämme riippuu vuorista. Niitä on sanottu luonnon vesitorneiksi, sillä kaikkiin suuriin jokiin virtaa vettä vuorilta ja puolet maapallon asukkaista on riippuvaisia vuorilta tulevasta vedestä (Psalmit 104:13). New Scientist -tiedelehden mukaan ”kuusi maailman 20 tärkeimmästä ravintokasvista on peräisin vuorilta”. Kun Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa vallitsee ekologinen tasapaino, ”maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa, vuorten huipulla on runsaus” (Psalmit 72:16; 2. Pietarin kirje 3:13).

Vuorten mainitseminen tuo monille mieleen Euroopan Alpit. Nämä vuoret, kuten kuvassa näkyvä Monte Civetta, ovat suurenmoinen todiste Luojan olemassaolosta (Psalmit 98:8). Ne ylistävät Jehovaa, joka ”perustaa lujasti vuoret voimallaan” (Psalmit 65:6). *

Upeat Alpit – niiden jäiset harjanteet ja lumipeitteiset rinteet, niiden laaksot, järvet ja niityt – herättävät tosiaankin kunnioitusta. Kuningas Daavid sanoi Jehovaa häneksi, ”joka panee vuoret versomaan vihreää ruohoa” (Psalmit 147:8).

Matalammat vuoristoalueet, kuten nämä vuoret Guilinissa Kiinassa, eivät ehkä ole yhtä vaikuttavia kuin Alpit, mutta ne ovat kauniita omalla tavallaan. Lijoen äärellä  kohoavien kalkkikivivuorten terävien huippujen rivistöt tekevät kauneudellaan vaikutuksen matkailijaan. Näiden sumuisten vuorten lomitse virtaavat kirkkaat vedet saattavat tuoda mieleen seuraavat psalmistan sanat: ”Hän [Jehova] lähettää lähteitä purolaaksoihin; vuorten välistä ne vuotavat.” (Psalmit 104:10.)

Vuoret tekevät meihin syystäkin vaikutuksen, koska ymmärrämme niiden olevan majesteettinen osa luomakuntaa, jonka Luoja on rakkaudellisesti antanut ihmiskunnan hyvinvoinniksi ja nautinnoksi. Mutta niin ylväitä kuin vuoret ovatkin, ne eivät vedä vertoja Jehovan majesteettisuudelle. Hän on totisesti ’majesteettisempi kuin vuoret’ (Psalmit 76:4).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Kymmenen prosenttia maapallon väestöstä asuu vuoristoseuduilla. Se ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön este niille, jotka julistavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Nämä kristityt sananpalvelijat tekevät ahkerasti työtä monilla korkealla sijaitsevilla alueilla. ”Kuinka miellyttävät ovatkaan vuorilla hyvän uutisen tuojan jalat, sen, joka julistaa rauhaa, joka tuo hyvää uutista jostakin paremmasta, joka julistaa pelastusta!” (Jesaja 52:7.)

”Korkeat vuoret ovat vuorikauriita varten”, lauloi psalmista (Psalmit 104:18). Vuorikauriit, kuten mahtavasarvinen nubianvuorikauris, kuuluvat vuoriston asukkaiden varmajalkaisimpiin. Ne seikkailevat kapeilla ulkonemilla, joilla näyttää lähes mahdottomalta kulkea. Vuorikauriit ovat omiaan elämään luoksepääsemättömissä paikoissa. Tämä on osaksi niiden sorkkien rakenteen ansiota. Varpaiden väli leviää eläimen painon alla, niin että se saa lujan otteen alustaansa seistessään tai liikkuessaan kapeilla kallionkielekkeillä. Vuorikauris on todellakin suunnittelun mestarinäyte!

[Kuva s. 9]

Fuji, Honshu, Japani