Englantia puhuville todistetaan vapaamuotoisesti Meksikossa

KUN apostoli Paavali odotteli matkatovereitaan Ateenassa, hän hyödynsi odotusajan todistamalla vapaamuotoisesti. Raamatussa kerrotaan: ”Hän alkoi puhua perustelua käyttäen – – torilla joka päivä niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla.” (Apostolien teot 17:17.) Jeesus todisti vapaamuotoisesti eräälle samarialaiselle naiselle kaivolla, kun hän oli matkalla Juudeasta Galileaan (Johannes 4:3–26). Tartutko sinä kaikkiin tilaisuuksiin kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista?

Meksikon englanninkielinen kenttä on mitä sopivin vapaamuotoiseen todistamiseen: lomakeskuksissa käy turisteja, opiskelijoita tulee ja menee, ja Meksikossa eläkepäiviään viettävät ulkomaalaiset kuluttavat usein aikaansa puistoissa ja ravintoloissa. Monista englantia puhuvista Jehovan todistajista onkin tullut taitavia aloittamaan keskusteluja näiden vierasmaalaisten kanssa. He tähyilevät tilaisuuksia puhua kaikille ulkomaalaisen näköisille tai englannin kielen taitoisille. Seurataanpa, miten he toimivat.

Englanninkielisellä kentällä palvelevat ulkomaalaiset todistajat usein yksinkertaisesti esittelevät itsensä sellaisille, jotka eivät selvästikään ole syntyperäisiä meksikolaisia, ja kysyvät, mistä he ovat kotoisin. Tämä johtaa luonnollisesti kysymykseen, mitä todistaja tekee Meksikossa, ja näin hänelle avautuu tilaisuus kertoa kristillisistä uskonkäsityksistä. Esimerkiksi englanninkielisellä tarvealueella Oaxacassa toimivan Glorian mielestä on hyvin helppo aloittaa keskusteluja tällä tavalla. Kerran kun hän oli ollut toriaukiolla todistamassa vapaamuotoisesti ja oli sen jälkeen matkalla kotiin, eräs englantilainen pariskunta pysäytti hänet. Vaimo huudahti: ”Ei voi olla totta, että musta nainen kävelee Oaxacan kadulla!” Gloria ei ollut huomautuksesta millänsäkään vaan alkoi nauraa, ja puhe kääntyi siihen, miksi hän oli Meksikossa. Nainen pyysi, että Gloria tulisi myöhemmin kahville hänen luokseen, ja he sopivat tapaamisesta. Sen jälkeen Gloria tarjosi naiselle Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, mutta tämä kieltäytyi ja sanoi olevansa ateisti. Gloria vastasi, että hän keskusteli mielellään ateistien kanssa ja haluaisi kuulla naisen mielipiteen kirjoituksesta ”Tarvitaanko palvontapaikkoja?” Nainen suostui sanoen: ”On kyllä aikamoinen temppu, jos saat minut vakuuttumaan Jumalan olemassaolosta.” He kävivät useita mielenkiintoisia keskusteluja kahvikupin ääressä. Pariskunta palasi myöhemmin Englantiin, mutta keskustelut jatkuivat sähköpostitse.

 Gloria ryhtyi puheisiin myös Saron-nimisen washingtonilaisen opiskelijan kanssa, joka teki maisterintutkintoaan varten vapaaehtoistyötä oaxacalaisnaisten parissa. Gloria kiitti Saronia tämän ponnisteluista ja kertoi sitten, miksi hän oli Meksikossa. Tästä sukeutui miellyttävä keskustelu Raamatusta ja siitä, mitä Jumala tekee paitsi köyhien myös kaikkien muiden hyväksi. Saronin mielestä oli ironista, että Yhdysvalloissa hän ei ollut koskaan jutellut todistajien kanssa, mutta nyt Meksikossa hän törmäsi melkein ensimmäiseksi Jehovan todistajaan! Saron alkoi tutkia Raamattua ja käydä heti kristillisissä kokouksissa.

Monet ulkomaalaiset ovat muuttaneet Meksikon rannikolle toivoen löytävänsä jonkinlaisen paratiisin. Laurel-niminen sisar käyttää tätä johdantona aloittaessaan keskusteluja Acapulcossa. Hän kysyy ihmisiltä, mitä mieltä he ovat Acapulcosta ja muistuttaako se heidän mielestään enemmän paratiisia kuin heidän entinen asuinpaikkansa. Sitten hän selittää, että pian koko maasta tulee todellinen paratiisi. Hän käytti tällaista lähestymistapaa puhutellessaan erästä kanadalaista naista eläinlääkärin vastaanotolla, ja nainen alkoi tutkia Raamattua. Olisiko tämänkaltainen johdanto tehokas siellä, missä sinä asut?

’Kaduilla ja toreilla’

Usein keskustelu alkaa kadulla tai torilla kysymyksellä: ”Puhutko englantia?” Monet meksikolaiset osaavat englantia ammattinsa vuoksi tai siksi, että he ovat asuneet Yhdysvalloissa.

Muuan todistajapariskunta lähestyi erästä iäkästä naista, jota hoitaja työnsi pyörätuolissa. Todistajat kysyivät naiselta, osasiko hän englantia. Hän vastasi osaavansa, koska oli asunut monta vuotta Yhdysvalloissa. Hän otti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet, joita ei ollut lukenut koskaan aikaisemmin, ja antoi nimensä ja osoitteensa. Kun pariskunta neljä päivää myöhemmin saapui tähän osoitteeseen, he huomasivat, että nainen asui katolisten nunnien johtamassa hoitokodissa. Ensin heidän oli vaikea saada yhteyttä tähän Consuelo-nimiseen naiseen, koska nunnat olivat epäluuloisia ja selittivät, ettei hän voisi ottaa heitä vastaan. Pariskunta kuitenkin pyytämällä pyysi nunnia ilmoittamaan Consuelolle, että he olivat tulleet tapaamaan häntä. Consuelo kutsui todistajat heti sisään. Siitä pitäen tämä 86-vuotias nainen on tutkinut säännöllisesti Raamattua nunnien kielteisistä kommenteista huolimatta. Hän on ollut myös kristillisissä kokouksissa.

Sananlaskujen 1:20:ssä sanotaan: ”Kadulla huutaa lakkaamatta tosi viisaus äänekkäästi. Toreilla se antaa jatkuvasti äänensä kuulua.” Huomaa, miten tämä toteutui San Miguel de Allenden torilla. Aikaisin eräänä aamuna Ralph-niminen todistaja lähestyi keski-ikäistä miestä, joka istuskeli penkillä. Mies oli hyvin yllättynyt siitä, että hänelle tarjottiin Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, ja hän kertoi Ralphille elämäntarinansa.

Hän oli Vietnamin sodan veteraani. Sotapalvelusaikanaan hän oli saanut hermoromahduksen, koska oli nähnyt niin monien ihmisten kuolevan. Hänet oli passitettu etulinjalta  tukikohtaan, missä hän oli joutunut pesemään sotilaiden ruumiita ennen niiden lähettämistä Yhdysvaltoihin. Vaikka tästä oli kulunut jo 30 vuotta, painajaiset ja kauhuntunteet piinasivat häntä vieläkin. Istuessaan sinä aamuna torilla hän oli hiljaa mielessään rukoillut apua.

Tuo sotaveteraani otti vastaan lehdet ja kutsun valtakunnansalille. Oltuaan läsnä kokouksessa hän kertoi, että noiden valtakunnansalissa viettämiensä kahden tunnin aikana hän ensimmäistä kertaa 30 vuoteen tunsi rauhaa. Tämä mies viipyi San Miguel de Allendessa vain muutaman viikon, mutta hän tutki Raamattua useita kertoja ja kävi kaikissa kokouksissa ennen kotiin paluutaan. Järjestelyjä tehtiin, jotta hän voisi jatkaa tutkimista.

Vapaamuotoinen todistaminen työpaikalla ja koulussa

Teetkö työpaikallasi tiettäväksi, että olet Jehovan todistaja? Cabo San Lucasissa lomaosakkeita myyvä Adrián tekee näin. Niinpä hänen työtoverinsa Judy kertoo: ”Jos joku olisi sanonut minulle kolme vuotta sitten, että minusta tulee jonain päivänä Jehovan todistaja, olisin kyllä vastannut: ’Ei ikinä!’ Päätin kuitenkin lukea Raamatun läpi. Ajattelin, ettei se olisi mikään ongelma, koska pidän kovasti lukemisesta. Mutta tuskin olin saanut kuutisen sivua luettua, kun tajusin, että tarvitsin apua. Minulle ei tullut mieleen ketään muuta kuin työtoverini Adrián. Hänen kanssaan oli mukava jutella, koska hän oli ainoa todella kunnollinen ihminen työpaikallamme.” Adrián tarjoutui heti käymään Judyn luona morsiamensa Katien kanssa ja vastaamaan kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Katie alkoi tutkia Raamattua Judyn kanssa, ja pian Judysta tuli kastettu todistaja.

Entä miten vapaamuotoista todistusta voidaan antaa koulussa? Kaksi todistajaa opiskeli espanjaa yliopistossa, mutta eräänä päivänä he olivat poissa tunneilta, koska he olivat kristillisessä konventissa. Kun he palasivat luokkaan, heitä pyydettiin kertomaan espanjaksi, mitä he olivat tehneet. He käyttivät hyväkseen tämän tilaisuuden ja antoivat todistusta niin hyvin kuin vieraalla kielellä osasivat. Raamatun ennustukset kiinnostivat kovasti heidän Silvia-nimistä opettajaansa. Hän alkoi tutkia Raamattua englanniksi ja on nyt hyvän uutisen julistaja. Monet hänen sukulaisensakin tutkivat. Silvia sanoo: ”Löysin sen, mitä olin etsinyt koko ikäni.” Vapaamuotoinen todistaminen voi tosiaan kantaa erinomaista hedelmää.

Muita mahdollisuuksia todistaa

Vieraanvaraisuuskin voi avata todistustilaisuuden. Jim ja Gail, jotka palvelevat San Carlosissa Sonorassa, huomasivat tämän pitävän paikkansa. Muuan nainen oli ulkoiluttamassa koiriaan kuuden aikaan aamulla ja pysähtyi ihailemaan heidän pihaansa. Jim ja Gail pyysivät hänet kahville. Ensimmäistä kertaa  elämässään tämä 60-vuotias nainen kuuli Jehovasta ja ikuisen elämän mahdollisuudesta. Hän alkoi tutkia Raamattua.

Myös Adrienne-niminen sisar on ystävällinen vieraille ihmisille. Kerran kun hän oli Cancúnissa ravintolassa syömässä, eräs poika tuli kysymään häneltä, oliko hän kanadalainen. Kun Adrienne sanoi olevansa, poika selitti, että hän yritti äitinsä kanssa auttaa sisartaan kanadalaisia käsittelevässä koulutehtävässä. Sitten pojan äiti, joka osasi englantia, tuli Adriennen luo. Tämä vastasi ensin kärsivällisesti äidin kysymyksiin kanadalaisista ja sanoi sitten: ”Minulla oli kuitenkin erittäin hyvä syy muuttaa Kanadasta tänne: tulin auttamaan ihmisiä saamaan tietoa Raamatusta. Olisitko sinä kiinnostunut sellaisesta?” Nainen vastasi myöntävästi. Hän oli eronnut kirkosta kymmenen vuotta sitten ja oli yrittänyt tutkia Raamattua omin päin. Hän antoi Adriennelle osoitteensa ja puhelinnumeronsa, ja antoisa raamatuntutkistelu lähti käyntiin.

”Lähetä leipäsi vesien pinnalle”

Raamatun totuudesta puhuminen joka tilaisuudessa johtaa usein siihen, että sellaisetkin ihmiset, joilla ei ole ollut juuri mahdollisuuksia kuulla Valtakunnan sanomaa, saavat todistusta. Eräässä vilkkaassa kahvilassa Zihuatanejon satamakaupungissa todistajasisar kutsui ulkomaalaisen pariskunnan istumaan hänen pöytäänsä, koska paikka oli täynnä. Pariskunta oli viettänyt seitsemän vuotta merillä. Heillä oli kielteinen käsitys Jehovan todistajista. Kahvilatapaamisen jälkeen sisar kävi pariskunnan veneellä ja kutsui heidät kotiinsa. He ottivat yli 20 lehteä ja 5 kirjaa ja lupasivat etsiä todistajat käsiinsä seuraavassa satamassa.

Jeff ja Deb huomasivat cancúnilaisen ostoskeskuksen ravintola-alueella perheen, jolla oli suloinen tyttövauva. Kun he ihastelivat vauvaa, vanhemmat pyysivät heitä syömään kanssaan pitsaa. Kävi ilmi, että perhe oli Intiasta. He eivät olleet koskaan kuulleet Jehovan todistajista eivätkä nähneet kirjallisuuttamme. Ostoskeskuksesta lähtiessään heillä oli mukanaan todistajien julkaisuja.

Jeffille sattui vähän samankaltainen kokemus eräällä Jukatanin rannikon edustalla sijaitsevalla saarella, kun muuan kiinalainen nuoripari pyysi häntä ottamaan heistä valokuvan. Jeff näppäsi kuvan mielellään. Sitten hän sai selville, että vaikka nämä kiinalaiset olivat asuneet Yhdysvalloissa viimeiset 12 vuotta, he eivät olleet koskaan tavanneet Jehovan todistajia eivätkä kuulleet heistä! Virisi mukava keskustelu, ja Jeff kannusti heitä ottamaan yhteyttä todistajiin kotiin palattuaan.

Paikkakunnallasi voidaan järjestää jokin erikoistapahtuma, joka suo mahdollisuuden todistaa vapaamuotoisesti. Kun Yhdysvaltain presidentti tuli vierailulle Meksikon presidentin karjatilalle lähelle Guanajuatoa, kaikkialta maailmasta saapui toimittajia seuraamaan tapahtumaa. Muuan todistajaperhe päätti hyödyntää tämän tilaisuuden antaa todistusta englanniksi. Vastaanotto oli myönteinen. Esimerkiksi eräs uutistoimittaja oli raportoinut useista sodista, muun muassa Kosovosta ja Kuwaitista. Sala-ampujan luoti oli osunut hänen kollegaansa, ja tämä oli kuollut hänen käsivarsilleen. Kuultuaan ylösnousemuksesta toimittaja kiitti kyynelsilmin Jumalaa siitä, että oli saanut tietää elämän tarkoituksen. Hän sanoi, että vaikkei hän enää tapaisikaan todistajapariskuntaa, hän ei koskaan unohtaisi tätä Raamatun hyvää uutista.

Kuten näistä kokemuksista havaitaan, vapaamuotoisen todistamisen lopputulosta ei useinkaan tiedetä. Viisas kuningas Salomo kehotti kuitenkin: ”Lähetä leipäsi vesien pinnalle, sillä monien päivien kuluttua löydät sen jälleen.” Hän lisäsi: ”Kylvä siemenesi aamulla äläkä anna kätesi levätä iltaan mennessä, sillä ethän tiedä, missä se menestyy, tuollako vai täällä, vai ovatko molemmat osat yhtä hyviä.” (Saarnaaja 11:1, 6.) Siispä ”lähetä leipäsi” innokkaasti monien vesien pinnalle ja ”kylvä siemenesi” avokätisesti Paavalin, Jeesuksen ja näiden nykyisten Meksikon englanninkielisellä kentällä toimivien todistajien tavoin.