Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Miten voisimme murehduttaa Jumalan pyhää henkeä, kun se ei ole persoona?

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää – – murehduttako Jumalan pyhää henkeä.” (Efesolaisille 4:30.) Jotkut katsovat näiden sanojen osoittavan, että pyhä henki on persoona. ”Uskollisen taloudenhoitajan” julkaisuissa on kuitenkin usein esitetty raamatullisia ja historiallisia todisteita siitä, että varhaiskristityt eivät pitäneet pyhää henkeä persoonana eivätkä jumalana, joka olisi ollut niin sanotun kolminaisuuden osana yhdenvertainen Korkeimman kanssa (Luukas 12:42). * Paavali ei siis puhunut Jumalan pyhästä hengestä persoonana.

Jumalan pyhä henki on hänen näkymätön vaikuttava voimansa (1. Mooseksen kirja 1:2). Jeesuksen oli määrä kastaa ”pyhällä hengellä”, aivan kuten Johannes kastoi vedellä (Luukas 3:16). Vuoden 33 helluntaina koolla olleet noin 120 opetuslasta ”täyttyivät pyhällä hengellä” – eivät varmastikaan millään persoonalla (Apostolien teot 1:5, 8; 2:4, 33). Tällaiset voidellut kristityt saivat taivaallisen elämän toivon, ja Jumalan henki johdatti heitä, kun he elivät uskollisina (Roomalaisille 8:14–17; 2. Korinttilaisille 1:22). Henki tuotti heissä jumalista hedelmää ja auttoi heitä karttamaan syntisiä ”lihan tekoja”, joiden vuoksi he olisivat voineet joutua Jumalan epäsuosioon (Galatalaisille 5:19–25).

Jos olemme niitä Jumalan palvelijoita, joilla on maanpäällisen elämän toivo, meitä ei ole voideltu pyhällä hengellä. Voimme silti saada aivan yhtä paljon Jumalan henkeä kuin ne, joilla on taivaallinen toivo. Niinpä mekin voimme murehduttaa henkeä. Mutta millä tavoin?

Jos sivuuttaisimme Raamatun neuvot, jotka on kirjoitettu pyhän hengen ohjauksessa, meissä voisi kehittyä ominaisuuksia, jotka saattaisivat johtaa tahalliseen synnintekoon henkeä vastaan, Jehovan suosion menettämiseen ja lopulta tuhoon (Matteus 12:31, 32). Emme ehkä olisi vielä tehneet vakavaa syntiä, mutta voisimme olla astumassa väärälle tielle, joka voisi ajan myötä viedä meitä toiseen suuntaan kuin mihin henki ohjaa. Silloin murehduttaisimme pyhää henkeä.

Miten sitten voimme välttää murehduttamasta Jumalan henkeä? Meidän on varmastikin valvottava ajatuksiamme ja tekojamme. Apostoli Paavali puhui Efesolaiskirjeen 4. luvussa epärehellisen puheen, jatkuvan vihanpidon, laiskuuden ja sopimattoman kielenkäytön karttamisesta. Mitä jos olemme pukeneet yllemme ”uuden persoonallisuuden” mutta annamme silti tuollaisille taipumuksille vähitellen uudestaan sijaa? Silloin toimisimme vastoin Jumalan sanan Raamatun henkeytettyjä neuvoja. Se olisi pyhän hengen murehduttamista.

Efesolaiskirjeen 5. luvussa Paavali varoittaa tuntemasta epätervettä kiinnostusta haureuteen ja neuvoo uskonveljiään myös karttamaan häpeällistä käytöstä ja rivoa leikinlaskua. Jollemme halua murehduttaa Jumalan pyhää henkeä, meidän tulee muistaa tämä, kun valitsemme ajanvietettä. Miksi osoittaisimme kiinnostusta tuollaisia asioita kohtaan puhumalla tai lukemalla niistä tai katselemalla niitä sisältäviä televisio-ohjelmia tai muuta aineistoa?

Voisimme tietysti murehduttaa henkeä muillakin tavoin. Jehovan henki edistää seurakunnan ykseyttä, mutta entä jos levittäisimme seurakunnassa juoruja tai myötävaikuttaisimme ”kuppikuntien” muodostumiseen? Eikö se olisi toimimista vastoin henkeä, joka pyrkii rakentamaan ykseyttä? Silloin murehduttaisimme henkeä, aivan kuten ne, jotka aiheuttivat jakaumia Korintin seurakunnassa (1. Korinttilaisille 1:10; 3:1–4, 16, 17). Murehduttaisimme henkeä myös siinä tapauksessa, että heikentäisimme tahallamme kunnioitusta seurakunnassa toimivia hengen nimittämiä miehiä kohtaan (Apostolien teot 20:28; Juudaan kirje 8).

Meidän on siis selvästikin viisasta tutkia asennettamme ja toimintaamme sen valossa, minkä tiedämme olevan pyhän hengen ohjausta. Tätä ohjausta saamme Raamatun ja kristillisen seurakunnan välityksellä. Meidän tulisi myös ’rukoilla pyhän hengen avulla’, antaa sen vaikuttaa meissä ja toimia aina sopusoinnussa Jumalan henkeytetyn sanan kanssa (Juudaan kirje 20). Päättäkäämme, että emme koskaan murehduta henkeä vaan noudatamme aina sen ohjausta Jehovan pyhän nimen kunniaksi.

Jeesus Kristus sanoi, että rikkaan olisi yhtä vaikea päästä Valtakuntaan kuin kamelin mennä neulansilmän läpi. Tarkoittiko Jeesus oikeaa kamelia ja ompeluneulaa?

Raamattu esittää tämän vertauksen kolmessa kohdassa, joista kahdessa sanamuoto on hyvin samanlainen. Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoi: ”Helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Matteus 19:24.) Markuksen 10:25 puolestaan kuuluu: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan mennä Jumalan valtakuntaan.”

Joissakin hakuteoksissa sanotaan, että ”neulansilmä” viittasi pikkuportteihin, joita oli Jerusalemin suurissa porteissa. Jos iso portti oli yöllä suljettu, voitiin avata pikkuportti, josta kamelin uskotaan mahtuneen kulkemaan. Tätäkö Jeesus tarkoitti?

Ilmeisesti ei. Kaikesta päättäen hän viittasi ompeluneulaan. Tuolta seudulta on löytynyt ikivanhoja luu- ja metallineuloja, joten niiden on täytynyt olla tavallisia talousesineitä. Luukkaan 18:25 poistaa epäilyt Jeesuksen sanojen merkityksestä, kun siinä kerrotaan hänen sanoneen: ”Helpompi on oikeastaan kamelin päästä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Monet sanakirjantekijät ovat sillä kannalla, että alkuperäisen kreikan sanan käännösvastine on ”ompeluneula”, kuten tuo sana on käännetty Uuden maailman käännöksessä. Matteuksen 19:24:ssä ja Markuksen 10:25:ssä ”neulaa” vastaava kreikkalainen sana (rha·fisʹ) on johdettu verbistä, jonka merkitys on ’ommella’. Luukkaan 18:25:ssä esiintyvää kreikan sanaa (be·loʹnē) taas käytetään kirjaimellisesta kirurgin neulasta. Eräässä Raamatun sanoja käsittelevässä teoksessa sanotaan: ”Ajatus ’neulansilmän’ soveltamisesta pieniin portteihin näyttää olevan uusi; siitä ei ole vanhoja mainintoja. Herran tarkoitus on sanoillaan ilmaista ihmisen kyvyttömyyttä, eikä ole tarpeellista yrittää lievittää tätä vaikeutta olettamalla, että neula merkitsisi jotakin muuta kuin tavallista työvälinettä.” (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1981, 3. osa, s. 106.)

Jotkut sanovat, että ”kamelia” vastaava sana pitäisi näissä jakeissa kääntää vastineella ”köysi”. Kreikan kielessä sanat ”köysi” (kaʹmi·los) ja ”kameli” (kaʹmē·los) ovat samankaltaiset. Matteuksen 19:24:ssä on kuitenkin ”kamelia” eikä ”köyttä” vastaava sana vanhimmissa jäljellä olevissa Matteuksen evankeliumin kreikankielisissä käsikirjoituksissa (Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus ja Codex Alexandrinus). Matteus kirjoitti evankeliuminsa tiettävästi ensin hepreaksi ja käänsi sen ehkä itse sitten kreikaksi. Hän tiesi täsmälleen, mitä Jeesus sanoi, ja käytti siksi oikeaa sanaa.

Jeesus tarkoitti siis kirjaimellista ompeluneulaa ja oikeaa kamelia. Niiden avulla hän korosti asian mahdottomuutta. Mutta tarkoittiko hän, ettei kukaan rikas voisi mitenkään päästä Valtakuntaan? Jeesuksen sanoja ei ollut tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti. Hän käytti hyperbolaa eli liioittelua valaistakseen sitä, että aivan kuten oikea kameli ei voi mennä kirjaimellisen ompeluneulan silmän läpi, rikkaan on mahdotonta päästä Valtakuntaan, jos hän takertuu rikkauksiinsa eikä anna Jehovalle etusijaa elämässään (Luukas 13:24; 1. Timoteukselle 6:17–19).

Jeesus lausui nämä sanat heti sen jälkeen kun muuan rikas, nuori hallitusmies oli hylännyt suurenmoisen tilaisuuden päästä Jeesuksen seuraajaksi (Luukas 18:18–24). Varakas ihminen, joka rakastaa omaisuuttaan enemmän kuin hengellisiä asioita, ei voi odottaa saavansa ikuista elämää Valtakunnan alaisuudessa. Silti joistakin rikkaista tuli Jeesuksen opetuslapsia (Matteus 27:57; Luukas 19:2, 9). Jos rikas ihminen on tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja etsii Jumalan apua, hän voi saada Jumalalta pelastuksen (Matteus 5:3; 19:16–26).

[Alaviite]

^ kpl 3 Ks. Jehovan todistajien julkaisemaa kirjasta Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?