Sinä voit ilahduttaa Jumalaa

VOIMMEKO todella vaikuttaa siihen, miltä Jumalasta tuntuu? Voiko Jumala tuntea iloa? Jotkut ajattelevat, että Jumala on pelkkä voima. Mutta voisimmeko odottaa persoonattoman voiman iloitsevan? Tuskin. Huomaa, kuitenkin mitä Raamattu sanoo Jumalasta.

”Jumala on Henki”, sanoi Jeesus Kristus (Johannes 4:24). Henki on erilainen olento kuin ihminen. Hengellä on ruumis, ”hengellinen ruumis”, vaikka ihmiset eivät voikaan nähdä sitä (1. Korinttilaisille 15:44; Johannes 1:18). Raamatun kielikuvissa puhutaan jopa Jumalan silmistä, korvista, käsistä ja niin edelleen. * Jumalalla on myös nimi: Jehova (Psalmit 83:18). Raamatun Jumala on siis henkiolento (Heprealaisille 9:24). ”Hän on elävä Jumala ja Kuningas ajan hämärään asti.” (Jeremia 10:10.)

Todellisena elävänä olentona Jehova kykenee ajattelemaan ja toimimaan, ja hänellä on erilaisia ominaisuuksia ja tunteita. Raamatussa on runsaasti kohtia, jotka paljastavat, mikä miellyttää häntä ja mikä on hänelle vastenmielistä. Ihmistekoiset jumalat ja jumalankuvat ainoastaan heijastavat tekijöittensä ominaisuuksia, mutta kaikkivaltias Jumala Jehova on niiden tunteiden Luoja, jotka hän on istuttanut ihmisiin (1. Mooseksen kirja 1:27; Jesaja 44:7–11).

Jehova on epäilemättä ”onnellinen Jumala” (1. Timoteukselle 1:11). Hän iloitsee siitä, mitä hän on luonut, ja saa mielihyvää myös tarkoituksensa täyttämisestä. Jehova julistaa profeetta Jesajan välityksellä: ”Kaiken, mihin olen mieltynyt, minä teen – –. Olenkin puhunut sen; minä myös toteutan sen. Olen hahmotellut sen; minä myös teen sen.” (Jesaja 46:9–11.) Psalmista lauloi: ”Jehova tulee iloitsemaan teoistaan.” (Psalmit 104:31.) Mutta jokin muukin tuottaa Jumalalle iloa. Hän sanoo: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni.” (Sananlaskut 27:11.) Ajattele, mitä tämä merkitsee: me voimme ilahduttaa Jumalaa!

Miten voimme ilahduttaa Jumalan sydämen

Katsotaanpa, miten patriarkka Nooa ilahdutti Jehovan sydämen. Nooa ”sai suosion Jehovan silmissä”, koska hän ”osoittautui moitteettomaksi aikalaistensa keskuudessa”. Täysin päinvastoin kuin tuon ajan jumalattomat ihmiset Nooa miellytti Jumalaa uskollaan ja tottelevaisuudellaan niin paljon, että voitiin sanoa, että ”Nooa vaelsi tosi Jumalan kanssa”. (1. Mooseksen kirja 6:6, 8, 9, 22.) ”Uskon vaikutuksesta osoitti Nooa – – jumalanpelkoa ja rakensi arkin  huonekuntansa pelastamiseksi.” (Heprealaisille 11:7.) Jehova oli mieltynyt Nooaan ja siunasi häntä ja hänen huonekuntaansa varjelemalla heidät tuon historian myrskyisän kauden läpi.

Myös patriarkka Abraham oli tarkoin selvillä Jehovan tunteista. Se että hän tunsi Jumalan ajattelutavan hyvin, kävi selvästi ilmi siinä yhteydessä, kun Jumala ilmoitti, että Sodoma ja Gomorra tuhottaisiin turmeltuneisuutensa vuoksi. Abraham tunsi Jehovan niin hyvin, että hänestä oli mahdotonta ajatella, että tämä surmaisi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. (1. Mooseksen kirja 18:17–33.) Vuosia myöhemmin Abraham noudatti Jumalan käskyä ja ”ikään kuin uhrasi Iisakin”, sillä ”hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin” (Heprealaisille 11:17–19; 1. Mooseksen kirja 22:1–18). Jehovan tunteiden huomioimisen sekä lujan uskonsa ja tottelevaisuutensa ansiosta Abrahamia alettiin kutsua ”Jehovan ystäväksi” (Jaakobin kirje 2:23).

Vielä eräs mies, joka pyrki ilahduttamaan Jumalan sydämen, oli muinaisen Israelin kuningas Daavid. Jehova sanoi hänestä: ”Olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka tulee tekemään kaiken, minkä haluan.” (Apostolien teot 13:22.) Ennen jättiläismäisen Goljatin kohtaamista Daavid pani täyden luottamuksensa Jumalaan ja sanoi silloiselle Israelin kuninkaalle Saulille: ”Jehova, joka vapautti minut leijonan kynsistä ja karhun kynsistä, hän vapauttaa minut tämän filistealaisen käsistä.” Jehova siunasi Daavidia tällaisen luottamuksen vuoksi, minkä ansiosta hän kykeni surmaamaan Goljatin. (1. Samuelin kirja 17:37, 45–54.) Daavid halusi paitsi tekojensa myös ’suunsa sanojen ja sydämensä mietteiden tulevan mieluisiksi Jehovan edessä’ (Psalmit 19:14).

Entä miten me voimme miellyttää Jehovaa? Mitä paremmin opimme ymmärtämään Jumalan tunteita, sitä paremmin olemme selvillä siitä, miten voimme ilahduttaa hänen sydämensä. Siksi meidän on Raamattua lukiessamme tärkeää panna merkille Jumalan tunteet. Näin voimme ”[täyttyä] hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä käsityskyvyssä – – [vaeltaaksemme] Jehovan arvon mukaisesti, jotta – – [voisimme] täysin miellyttää häntä” (Kolossalaisille 1:9, 10). Tieto auttaa meitä puolestaan kehittämään uskoa. Tämä on välttämätöntä, koska ”ilman uskoa on mahdotonta miellyttää” Jumalaa (Heprealaisille 11:6). Voimme siis ilahduttaa Jehovan sydämen, kun pyrimme kehittämään lujan uskon ja saatamme elämämme sopusointuun hänen tahtonsa kanssa. Samalla meidän on varottava, ettemme pahoita hänen mieltään.

Älä pahoita Jumalan mieltä

Nooan päiviä koskevassa kertomuksessa kerrotaan esimerkki siitä, mikä voi loukata Jehovan tunteita. Tuolloin ”maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala katseli maata, ja katso, se oli turmeltunut, koska kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä.” Miltä Jumalasta tuntui, kun hän katseli tuota turmelusta ja väkivaltaa? Raamatussa kerrotaan: ”Jehova tunsi mielipahaa siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle, ja hän oli pahoillaan sydämessään.” (1. Mooseksen kirja 6:5, 6, 11, 12.) Jumalan asenne ennen vedenpaisumusta elänyttä jumalatonta sukupolvea kohtaan muuttui. Koska Jumala tunsi mielipahaa ihmisten pahuuden vuoksi, hän muuttui heidän Luojastaan heidän tuhoojakseen.

Jehova tunsi tuskaa myös silloin, kun hänen oma kansansa, muinainen Israel, jätti itsepintaisesti hänen tunteensa ja rakkaudellisen ohjauksensa huomiotta. Psalmista  valitti: ”Kuinka usein he kapinoivatkaan häntä vastaan erämaassa, pahoittivat hänen mieltään aavikolla! Ja yhä uudelleen he panivat Jumalan koetukselle, ja he tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle.” Silti ”hän oli armollinen; hän peitti aina erheen aiheuttamatta tuhoa. Ja monta kertaa hän pani suuttumuksensa väistymään herättämättä koko vihastustaan.” (Psalmit 78:38–41.) Raamatussa kerrotaan, että silloinkin kun kapinalliset israelilaiset kärsivät aiheellisesti omien syntiensä seurauksista, niin ”koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa [Jumalallakin]” (Jesaja 63:9).

Vaikka Jumalan lämpimistä tunteista israelilaisia kohtaan oli runsaasti todisteita, he ”tekivät pilaa tosi Jumalan sanansaattajista ja halveksivat hänen sanojaan ja pilkkasivat hänen profeettojaan, kunnes Jehovan vihastus nousi hänen kansaansa vastaan, kunnes parannusta ei ollut” (2. Aikakirja 36:16). Lopulta he ”pahoittivat hänen pyhän henkensä” jääräpäisellä kapinallisuudellaan niin pahoin, että he menettivät hänen suosionsa (Jesaja 63:10). Mitä siitä seurasi? Jumala poisti heiltä täydestä syystä suojeluksensa, ja onnettomuus kohtasi heitä, kun babylonialaiset valloittivat Juudan ja tuhosivat Jerusalemin (2. Aikakirja 36:17–21). On todella surullista, kun ihmiset valitsevat syntisen elämäntavan, joka loukkaa heidän Luojaansa ja tuottaa hänelle tuskaa.

Raamatun perusteella ei ole epäilystäkään siitä, että epävanhurskaus tuottaa Jumalalle syvää mielipahaa (Psalmit 78:41). Asioita, jotka loukkaavat Jumalaa – ja joita hän jopa inhoaa – ovat muun muassa ylpeys, valehteleminen, murhaaminen, taikuuden harjoittaminen, ennustelu, esi-isien palvonta, siveettömyys, homoseksuaalisuus, aviollinen uskottomuus, insesti ja köyhien sortaminen (3. Mooseksen kirja 18:9–29; 19:29; 5. Mooseksen kirja 18:9–12; Sananlaskut 6:16–19; Jeremia 7:5–7; Malakia 2:14–16).

Miten Jehova suhtautuu epäjumalien palvontaan? 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5:ssä sanotaan: ”Et saa tehdä itsellesi veistettyä kuvaa etkä minkään sellaisen hahmoa, mikä on ylhäällä taivaissa tai mikä on alhaalla maan päällä tai mikä on vesissä maan alla. Et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä.” Mistä syystä? Koska epäjumala on Jehovasta ”inhottava” (5. Mooseksen kirja 7:25, 26). Apostoli Johannes varoitti: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johanneksen kirje 5:21.) Apostoli Paavali kirjoitti puolestaan: ”Rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Korinttilaisille 10:14.)

Etsi Jumalan hyväksyntää

Jumalalla ”on läheinen suhde oikeamielisiin”. ”Tiellään moitteettomat ovat hänelle mieleen.” (Sananlaskut 3:32; 11:20.) Sitä vastoin ne, jotka jatkuvasti loukkaavat Jumalaa jättämällä itsepintaisesti hänen vanhurskaat tunteensa huomiotta tai halveksimalla niitä, joutuvat ennen pitkää hänen epäsuosioonsa (2. Tessalonikalaisille 1:6–10). Hän tekee pian lopun kaikesta pahuudesta, joka nykyään on vallalla. (Psalmit 37:9–11; Sefanja 2:2, 3.)

Raamattu tekee kuitenkin selväksi, että Jehova ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Hän osoittaisi paljon mieluummin kiintymyksensä häntä rakastavia vanhurskaita ihmisiä kohtaan kuin tyytymättömyytensä niitä kohtaan, jotka eivät halua muuttua. Jehova ei saa iloa ”jumalattoman kuolemasta, vaan siitä että jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa” (Hesekiel 33:11).

Kenenkään ei siis ole pakko joutua Jehovan  vihan kohteeksi. ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakobin kirje 5:11.) Voit heittää kaikki huolesi Jumalalle luottaen siihen, että hän välittää sinusta (1. Pietarin kirje 5:7). Niillä jotka ilahduttavat Jumalan sydämen, on suurenmoinen mahdollisuus saada hänen hyväksyntänsä ja ystävyytensä. Siksi nyt on tärkeämpää kuin koskaan ”[varmistautua] jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle” (Efesolaisille 5:10).

Eikö olekin hienoa, että Jumala on ansaitsemattomassa hyvyydessään antanut tietoa oivallisista ominaisuuksistaan ja tunteistaan? Näin sinä voit ilahduttaa hänen sydämensä. Jos haluat tehdä niin, kannustamme sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi Jehovan todistajiin. He kertovat mielellään, minkä he ovat havainneet mahdolliseksi ja käytännölliseksi pyrkiessään miellyttämään Jumalaa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 7]

Miksi Jumalaan liitetään Raamatussa inhimillisiä ominaisuuksia?

Koska ”Jumala on Henki”, emme voi nähdä häntä kirjaimellisilla silmillämme (Johannes 4:24). Siksi Raamatussa käytetään kielikuvia, kuten vertauksia, metaforia ja antropomorfismeja, jotta meidän olisi helpompi ymmärtää, miten mahtava ja majesteettinen Jumala on ja miten hän toimii. Antropomorfismi (kreik. anthropos ’ihminen’, morfe ’muoto’) merkitsee inhimillisten ominaisuuksien liittämistä johonkin ei-inhimilliseen. Vaikka emme siis tiedä, miltä Jumalan henkiruumis näyttää, Raamatussa puhutaan Jumalan silmistä, korvista, käsistä, käsivarsista, sormista, jaloista ja sydämestä (1. Mooseksen kirja 8:21; 2. Mooseksen kirja 3:20; 31:18; Job 40:9; Psalmit 18:9; 34:15).

Tällainen kuvakieli ei merkitse sitä, että Jumalan henkiruumiissa olisi samoja osia kuin ihmisruumiissa. Antropomorfismeja ei tule ymmärtää kirjaimellisesti. Ne yksinkertaisesti auttavat ihmisiä saamaan Jumalasta paremman käsityksen. Ihmisten olisi ilman tällaisia kielikuvia vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, ymmärtää kuvauksia Jumalasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset olisivat itse kehitelleet Jehova Jumalan persoonallisuuden. Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi eikä toisin päin (1. Mooseksen kirja 1:27). Koska Jumalan henki ohjasi raamatunkirjoittajia, heidän kuvauksensa Jumalan persoonallisuudesta ovat todellisuudessa hänen omia kuvauksiaan hänen omista ominaisuuksistaan – niistä ominaisuuksista, joita hän on istuttanut ihmisiin vaihtelevassa määrin (2. Timoteukselle 3:16, 17). Ne eivät ole ihmisen ominaisuuksia Jumalassa, vaan todellisuudessa Jumalan ominaisuuksia ihmisessä.

[Kuva s. 4]

Nooa sai suosion Jumalan silmissä

[Kuva s. 5]

Abraham otti huomioon Jumalan tunteet

[Kuva s. 6]

Daavid pani täyden luottamuksensa Jehovaan

[Kuva s. 7]

Lukemalla Raamattua voit oppia, miten ilahduttaa Jumalaa

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Anglo-Australian Observatory, valokuva: David Malin