Kaikkein arvokkain perintö

IÄKÄS apostoli Johannes kirjoitti elämänsä ehtoopuolella: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 4.)

Uskollinen Johannes viittasi hengellisiin lapsiinsa, mutta monet vanhemmat voisivat sanoa samoin omista lapsistaan. He ovat tehneet kovasti työtä kasvattaakseen lapsensa ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” ja iloitsevat nyt nähdessään näiden ”vaeltavan totuudessa” aikuisina (Efesolaisille 6:4). Se että neuvoo lapsilleen tien ikuiseen elämään, on itse asiassa kaikkein arvokkain perintö, jonka heille voi antaa. Tämä johtuu siitä, että jumalinen antaumus, johon liittyy Jehovaa miellyttävän elämäntavan noudattaminen, ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen” (1. Timoteukselle 4:8).

Jehova, täydellinen Isä, arvostaa suuresti jumalisia vanhempia, jotka ponnistelevat antaakseen lapsilleen hengellistä valmennusta. Kun lapset osoittavat vastakaikua, he saavat paljon iloa tosi palvonnan harjoittamisesta yhdessä vanhempiensa kanssa. Heidän varttuessaan heille jää noilta ajoilta mukavia muistoja. Monet muistelevat hyvillä mielin ensimmäistä tehtäväänsä teokraattisessa palveluskoulussa *. Tai kenties he palaavat mielessään siihen tilanteeseen, kun he saivat ensimmäistä kertaa lukea raamatunkohdan talosta-taloon-palveluksessa jommankumman vanhempansa vierellä. Eivätkä he varmasti unohda sitä, miten heidän vanhempansa lukivat heille kirjoja Kirjani Raamatun kertomuksista ja Suuren Opettajan kuunteleminen? * Gabriel muistaa hetkiä, joista hän piti: ”Kun olin vain neljävuotias, äiti lauloi minulle joka päivä ruokaa laittaessaan. Minulla on vieläkin lämpimiä muistoja eräästä valtakunnanlaulusta. Myöhemmin se auttoi minua tajuamaan Jehovan palvelemisen tärkeyden.” Ehkä sinäkin muistat Gabrielin tarkoittaman kauniin laulun. Se on laulukirjan Laulakaa ylistystä Jehovalle laulu 157, ja sen nimi on ”Palvo Jehovaa nuoruudessasi”.

Laulu alkaa: ”Lapsetkin muinoin jo ylistivät, / äänillään Jeesusta tervehtivät.” Joillakin lapsilla oli mahdollisuus olla tekemisissä Jeesuksen kanssa, ja todennäköisesti he ilahduttivat häntä virkistävällä ja vilpittömällä käytöksellään. Jeesus jopa asetti  pienten lasten opinhaluisuuden jäljiteltäväksi esimerkiksi seuraajilleen (Matteus 18:3, 4). Lapsilla on siis oma paikkansa Jehovan palvonnassa. Laulun sanat jatkuvatkin: ”Nyt he myös Jehovaa kirkastavat.”

Monet lapset ovat tuottaneet kunniaa Jumalalle ja perheelleen käyttäytymällä esimerkillisesti kotona, koulussa ja muualla. Kristityt vanhemmat, jotka ”oikeaan lapsiaan kasvattavat”, ovat lapsilleen tosiaankin suuri siunaus (5. Mooseksen kirja 6:7). Jumaliset vanhemmat tottelevat Jumalaa, joka rakastavana Isänä opettaa luomuksiaan kulkemaan sitä tietä, jota heidän tulisi vaeltaa. Ja millaisia siunauksia vanhemmat saavatkaan! Kun he opettavat vuorostaan lapsiaan, nämä kasvavat kuuliaisiksi ja tuottavat heille iloa. (Jesaja 48:17, 18.) Angélica, joka palvelee nykyään Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimistossa, kertoo: ”Vanhempani pyrkivät aina noudattamaan Raamatun periaatteita. Minulla oli siksi ihana lapsuus, ja olin onnellinen.”

Tällaiset kristityt ovat sitä mieltä, että hengellisestä perinnöstä kannattaa pitää hyvää huolta. Ehkä sinäkin olet tosi kristillisiä arvoja kunnioittavan perheen nuori. Tuo sama laulu kehottaa: ”Puhtaina, nuoret, te tie kulkekaa.” Aikanaan teidän nuorten on päätettävä asioistanne itse, joten ”Jehovaan turvaamaan nyt oppikaa. / Maailman suosio pois jättäkää.”

Jos teet sen virheen, että asetat maailman suosion elämässäsi etusijalle, kaikki saamasi valmennus voi mennä hukkaan ja saatat pilata tulevaisuutesi. Halu olla suosittu voi saada sinut menettämään valppautesi. Jotkut ovat päätyneet viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat mukavilta ja jopa viehättäviltä mutta jotka eivät ole kiinnostuneita kristillisistä normeista. Näin kävi Taralle, videon Nuoret kysyvät: Miten voin saada tosi ystäviä? päähenkilölle. Jos kristitty nuori hakeutuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta tosi palvontaa, hän tulee ennemmin tai myöhemmin huomaamaan Taran tavoin, että ”hyvät tapanne se hävittää”, kuten laulussa sanotaan. Vie vuosia kehittää hyviä tapoja, mutta ne voidaan turmella hetkessä.

Jumalanpelon osoittaminen ei ole helppoa, mutta laulussa jatketaan: ”Muista siis Luojaasi nuoruudessa, / palvele Jehovaa totuudessa!” Silloin rakennat vankan perustan aidosti menestyksellistä elämää varten  ja ”vuosien varrella saat iloa”. Tajuat yhä selvemmin, että Jehovan hellässä huolenpidossa mikään ei voi estää sinua tekemästä sitä, mikä on oikein hänen silmissään. Tällä tavoin sinusta tulee kypsä, jumalinen aikuinen. Lisäksi hyödyntämällä viisaasti kristillistä kasvatustasi ”Jehovan sydämeen tuot riemua”. Voisiko ihmisellä olla suurempaa kunniaa? (Sananlaskut 27:11.)

Näin ollen, nuoret, muistakaa aina, miten arvokasta Jehovan ja kristittyjen vanhempienne antama valmennus on. Saakoon heidän suuri rakkautensa teitä kohtaan teidät toimimaan tavalla, joka miellyttää Jehovaa. Tällä tavoin ilahdutatte sekä taivaallista Isäänne että vanhempianne niin kuin Jeesus Kristus ja uskollinen nuori Timoteus. Ja jos teistä itsestänne tulee joskus vanhempia, olette todennäköisesti samaa mieltä edellä mainitun Angélican kanssa, joka sanoo: ”Jos minä saan joskus lapsen, yritän kovasti istuttaa hänen sydämeensä rakkauden Jehovaa kohtaan jo pienestä pitäen ja tehdä siitä hänen ohjenuoransa.” Oikeamielisyyden polku, joka johtaa ikuiseen elämään, on varmastikin kaikkein arvokkain perintö, jonka lapsilleen voi antaa.

[Alaviitteet]