”Jokainen terävänäköinen toimii tiedon mukaan”

JUMALAN SANAN Raamatun ohjeet ovat ”tavoiteltavammat kuin kulta, kuin puhdistetun kullan paljous” (Psalmit 19:7–10). Miksi? Koska ”viisaan [eli Jehovan] laki on elämän lähde kuoleman ansojen väistämiseksi” (Sananlaskut 13:14). Raamatun neuvojen soveltaminen paitsi parantaa elämänlaatuamme myös auttaa meitä välttämään hengenvaarallisia ansoja. On siis elintärkeää, että hankimme Raamatun tuntemusta ja sovellamme oppimaamme.

Sananlaskujen 13:15–25:een on merkitty muistiin muinaisen Israelin kuninkaan Salomon neuvoja. Ne opastavat meitä toimimaan tiedon mukaan, mikä puolestaan johtaa laadukkaampaan ja pidempään elämään. * Lyhyiden, ytimekkäiden elämänohjeiden avulla Salomo osoittaa, miten Jumalan sana voi auttaa meitä saavuttamaan toisten suosion, pysymään uskollisena sananpalveluksessa, suhtautumaan oikein kuriin ja valitsemaan seuramme viisaasti. Lisäksi hän tarkastelee sitä, miksi meidän on kaukokatseista jättää perintö jälkeläisillemme ja kurittaa heitä rakkaudellisesti.

”Hyvä ymmärtäväisyys suosiota tuottaa”

”Hyvä ymmärtäväisyys suosiota tuottaa, mutta petollisesti menettelevien tie on kuoppainen”, sanoo Salomo (Sananlaskut 13:15). Erään hakuteoksen mukaan ”hyvää ymmärtäväisyyttä” tai hyvää ymmärrystä vastaava alkukielen ilmaus ”välittää ajatuksen harkitsevuudesta, terveestä arvostelukyvystä ja viisaista mielipiteistä”. Ihmisen, jolla on  tällaisia ominaisuuksia, ei ole vaikea päästä toisten suosioon.

Mietihän, miten ymmärtäväisesti apostoli Paavali kohteli kristittyä toveriaan Filemonia, kun hän lähetti takaisin Filemonin karanneen orjan Onesimoksen, josta oli tullut kristitty. Paavali kehotti Filemonia ottamaan Onesimoksen ystävällisesti vastaan, samalla tavoin kuin hän ottaisi vastaan apostolin itsensä. Hän tarjoutui jopa maksamaan Onesimoksen mahdolliset velat Filemonille. Paavali olisi voinut arvovaltansa nojalla määrätä Filemonin toimimaan oikein, mutta hän päätti käsitellä asian tahdikkaasti ja rakkaudellisesti. Hän oli varma, että näin hän saisi Filemonin yhteistoimintaan kanssaan, jolloin tämä suostuisi tekemään jopa enemmän kuin häneltä pyydettiin. Eikö meidänkin tulisi kohdella uskonveljiämme tällä tavalla? (Filemonille 8–21.)

Petollisten tie sitä vastoin on kuoppainen. Missä mielessä? Tässä yhteydessä käytetty sana tarkoittaa erään tutkijan mukaan ”vahvaa tai kovaa, ja se viittaa jumalattomien paatuneeseen käytökseen. – – Ihminen, joka on määrätietoisesti lähtenyt pahoille teilleen ja joka vähät välittää toisten viisaista neuvoista, on matkalla tuhoon.”

Salomo jatkaa: ”Jokainen terävänäköinen toimii tiedon mukaan, mutta typerä tyhmyyttä levittelee.” (Sananlaskut 13:16.) Terävänäköisyys liitetään tässä tietoon ja yhdistetään harkitsevaan ihmiseen, joka pysähtyy ajattelemaan ennen kuin toimii. Kun terävänäköistä arvostellaan epäoikeudenmukaisesti tai jopa loukataan, hän pitää kielensä kurissa. Hän rukoilee Jumalalta apua, jotta hän pystyisi ilmaisemaan pyhän hengen hedelmää eikä ärsyyntyisi liiaksi (Galatalaisille 5:22, 23). Harkitseva ihminen ei salli kenenkään toisen ihmisen eikä minkään tilanteen ohjailla häntä. Hän pysyy sen sijaan tyynenä ja välttää riidat, joihin helposti kuohahtava ihminen usein joutuu, jos häntä on loukattu.

Terävänäköinen toimii tiedon mukaan myös silloin, kun hän tekee ratkaisuja. Hän tietää, että vain ani harvoin arvaus, tunteilu tai joukon mukana kulkeminen johtaa viisaaseen menettelyyn. Sen vuoksi hän varaa aikaa tutustuakseen tilanteeseen. Hän ottaa selvää kaikista tosiasioista ja käytettävissään olevista mahdollisuuksista. Sitten hän tutkii Raamattua ja päättelee, mitkä Raamatun lait tai periaatteet soveltuvat hänen tilanteeseensa. Sellaisen ihmisen polku on aina suora. (Sananlaskut 3:5, 6.)

”Luotettava lähetti on lääkitys”

Meille Jehovan todistajille on uskottu Jumalan sanoman julistaminen. Seuraava sananlasku auttaa meitä täyttämään tehtävämme uskollisesti. Siinä sanotaan: ”Jumalaton sanansaattaja lankeaa pahaan, mutta luotettava lähetti on lääkitys.” (Sananlaskut 13:17.)

 Huomio kohdistetaan tässä sanansaattajan ominaisuuksiin. Mitä jos sanoman viejä ilkeämielisesti vääristää tai muuttaa sanomaa? Eikö hän saakin epäsuotuisan tuomion? Ajattelepa profeetta Elisan palvelijaa Gehasia, joka ahneuksissaan vei syyrialaiselle sotapäällikölle Naamanille valheellisen sanoman. Spitaali, josta Naaman oli parantunut, tarttui Gehasiin. (2. Kuninkaiden kirja 5:20–27.) Entä jos lähetistä tulee epäluotettava ja hän lakkaa kokonaan julistamasta sanomaa? Raamattu sanoo: ”[Jos] sinä et puhukaan varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään, hän itse jumalattomana kuolee omassa erheessään, mutta hänen verensä minä [Jehova] vaadin takaisin sinun kädestäsi.” (Hesekiel 33:8.)

Luotettava lähetti taas on lääkitys itselleen ja niille, jotka kuuntelevat häntä. Paavali kehotti Timoteusta: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Timoteukselle 4:16.) Millaista parannusta Valtakunnan hyvän uutisen uskollinen julistaminen saakaan aikaan! Se havahduttaa ihmiset, joilla on oikea sydämentila, johdattaa heidät totuuteen ja vapauttaa heidät (Johannes 8:32). Silloinkin kun ihmiset kieltäytyvät kuuntelemasta sanomaa, uskollinen sanansaattaja ’on pelastava oman sielunsa’ (Hesekiel 33:9). Älkäämme milloinkaan laiminlyökö saarnaamistehtäväämme (1. Korinttilaisille 9:16). Pitäkäämme lisäksi huolta siitä, että aina ’saarnaamme sanaa’ emmekä vesitä tai kaunistele sitä tekemällä myönnytyksiä (2. Timoteukselle 4:2).

”Ojennusta noudattavaa kunnioitetaan”

Pitäisikö harkintakykyisen ihmisen loukkaantua, jos hän saa hyödyllisiä neuvoja? Sananlaskujen 13:18:ssa selitetään: ”Kuria kaihtava joutuu köyhyyteen ja häpeään, mutta ojennusta noudattavaa kunnioitetaan.” Meidän on järkevää ottaa kiitollisina vastaan sellainenkin ojennus, jota emme ole pyytäneet. Hyvät neuvot voivat olla kaikkein hyödyllisimpiä silloin kun emme itse tajua tarvitsevamme niitä. Niiden noudattaminen voi säästää meidät sydänsuruilta ja estää meitä joutumasta perikatoon. Ojennuksen kaihtaminen johtaa häpeään.

Ansaittu kiitos piristää mieltä ja rohkaisee kovasti. Meidän täytyy kuitenkin valmistautua  ottamaan vastaan myös ojennusta. Mietihän apostoli Paavalin kahta kirjettä Timoteukselle. Vaikka tuo nuori mies saa niissä kiitosta uskollisuudesta, hän saa myös paljon neuvoja. Useaan otteeseen Paavali antaa hänelle ohjeita uskon ja hyvän omantunnon säilyttämisestä, toisten seurakuntalaisten kohtelemisesta, jumalisen antaumuksen ja tyytyväisyyden kehittämisestä, toisten opettamisesta, luopumuksen vastustamisesta ja palveluksen suorittamisesta. Seurakunnan nuorten tulisi pyytää ja ottaa vastaan neuvoja kokeneemmilta.

’Vaella viisaiden kanssa’

”Halu on toteutuneena mieluisa sielulle, mutta pahasta pois kääntyminen on typeristä inhottavaa”, sanoo viisas kuningas Salomo (Sananlaskut 13:19). Eräs hakuteos selittää tätä sananlaskua: ”Kun päämäärä on saavutettu tai toive toteutunut, syvä tyydytyksen tunne valtaa ihmisen – – Koska tavoitteen saavuttaminen on hyvin miellyttävä kokemus, pahasta luopumisen täytyy olla tyhmille kauhistus. Heidän pyrkimyksensä voidaan saavuttaa vain jumalattomin keinoin, joten jos he hylkäisivät pahan, he eivät koskaan saisi tuntea sitä mielihyvää, jonka toiveiden täyttyminen tuottaa.” On siis tärkeää kehittää oikeanlaisia haluja.

Seurallamme on voimakas vaikutus ajatuksiimme ja siihen, mistä pidämme ja mistä emme pidä. Salomo esittää muuttumattoman totuuden: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Seuralaisemme – myös viihde, Internet ja se mitä luemme – vaikuttavat siihen, millaisia me olemme ja millaisia meistä tulee. Meidän on siksi valittava seuramme viisaasti.

’Jätä perintö’

”Syntisiä onnettomuus vainoaa, mutta vanhurskaat palkitaan hyvällä”, vakuuttaa Israelin kuningas Salomo (Sananlaskut 13:21). Vanhurskauden tavoittelu on palkitsevaa, koska Jehova huolehtii vanhurskaista (Psalmit 37:25). Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että ”aika ja sattuma” kohtaavat meitä kaikkia (Saarnaaja 9:11). Voimmeko mitenkään valmistautua odottamattomiin tapahtumiin?

”Hyvä jättää perinnön poikien pojille”, toteaa Salomo (Sananlaskut 13:22a). Kun vanhemmat auttavat lapsiaan hankkimaan Jehovan tuntemusta ja kehittämään hyvän suhteen häneen, he jättävät heille hyvin arvokkaan perinnön. Mutta eikö olisikin kaukokatseista turvata mahdollisuuksien mukaan myös perheen toimeentulo isän tai äidin ennenaikaisen kuoleman varalta? Monissa maissa perheenpäät saattavat ottaa henkivakuutuksen, tehdä testamentin ja panna jonkin verran rahaa säästöön.

Mitä voidaan sanoa jumalattomien perinnöstä? ”Syntisen varallisuus on talletettu vanhurskasta varten”, Salomo jatkaa (Sananlaskut 13:22b). Siunauksia voidaan saada jo nyt, mutta ennen kaikkea tämä osoittautuu todeksi, kun Jehova täyttää lupauksensa luoda  ”uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13). Jumalattomat on silloin raivattu pois, ja ”sävyisät saavat omistaa maan” (Psalmit 37:11).

Kaukonäköinen toimii tiedon mukaan silloinkin kun hänellä on vain vähän omaisuutta. ”Vähävaraisten kynnös tuottaa paljon ravintoa, mutta joku pyyhkäistään pois arvostelukyvyttömyyden takia”, sanotaan Sananlaskujen 13:23:ssa. Ahkeruuden ja Jumalan siunauksen avulla vähäinenkin varallisuus saadaan tuottamaan. Huono arvostelukyky voi sitä vastoin pyyhkäistä pois omaisuuksia.

”Tarkkaa häntä kuria käyttäen”

Epätäydelliset ihmiset tarvitsevat kuritusta, ja he tarvitsevat sitä lapsuudesta lähtien. Israelin kuningas Salomo sanoo: ”Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.” (Sananlaskut 13:24.)

Keppi on vallan symboli. Sananlaskujen 13:24:ssä se liittyy vanhempien arvovaltaan. Tässä yhteydessä kurituksen kepin käytöllä ei välttämättä tarkoiteta ruumiillisen kurituksen antamista lapselle. Se viittaa pikemminkin keinoon, jolla oikaisua annetaan, olipa se mikä tahansa. Joskus pelkkä ystävällinen toruminen voi saada lapsen parantamaan tapansa. Toinen lapsi voi vaatia voimakkaampaa nuhtelua. ”Nuhde vaikuttaa syvällisemmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä typerään”, sanotaan Sananlaskujen 17:10:ssä.

Rakkauden ja viisauden tulisi aina ohjata vanhempien antamaa kuritusta, jotta se koituisi lasten parhaaksi. Rakastavat vanhemmat eivät sivuuta lapsensa puutteita vaan pikemminkin tähyilevät niitä, jotta ne voidaan kitkeä pois ennen kuin ne ehtivät juurtua syvään. Tietysti he noudattavat Paavalin neuvoa: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.)

Entä jos isä tai äiti on liian salliva eikä anna tarvittavaa oikaisua? Saako hän myöhemmin kiitosta sallivuudestaan? Tuskinpa! (Sananlaskut 29:21.) Raamattu sanoo: ”Valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” (Sananlaskut 29:15.) Jos vanhemmat eivät käytä heille kuuluvaa valtaa, he ilmaisevat välinpitämättömyyttä tai rakkaudettomuutta. Huomaavainen ja luja vallankäyttö puolestaan heijastaa rakkaudellista kiinnostusta.

Kaukonäköistä, oikeamielistä ihmistä, joka toimii tosi tiedon mukaan, siunataan. Salomo vakuuttaa: ”Vanhurskas syö sielunsa kylläiseksi, mutta jumalattomien vatsa tulee olemaan tyhjä.” (Sananlaskut 13:25.) Jehova tietää, mikä on meille hyväksi millä tahansa elämänalueella, olipa kyse perhe-elämästä, ihmissuhteista, sananpalveluksesta tai kurituksen saamisesta. On viisasta noudattaa hänen Sanansa neuvoja – se on tosiaan paras elämäntapa.

[Alaviite]

[Kuva s. 28]

Terävänäköinen hillitsee kielensä silloinkin kun häntä arvostellaan epäoikeudenmukaisesti

[Kuva s. 29]

Uskollinen Valtakunnan julistaja saa aikaan paljon hyvää

[Kuva s. 30]

Kiitos rohkaisee, mutta meidän täytyy halukkaasti ottaa vastaan oikaisuakin

[Kuva s. 31]

Rakastavat vanhemmat eivät sivuuta lapsensa puutteita