Jehova paljastaa kirkkautensa nöyrille
Jehova paljastaa kirkkautensa nöyrille
”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä.” (SANANLASKUT 22:4)
1, 2. a) Miten Apostolien tekojen kirja osoittaa, että Stefanos oli ”täynnä uskoa ja pyhää henkeä”? b) Mikä todistaa, että Stefanos oli nöyrä?
STEFANOSTA kuvailtiin ”mieheksi joka oli täynnä uskoa ja pyhää henkeä”. Hän oli myös ”täynnä miellyttävyyttä ja voimaa”. Yhtenä Jeesuksen varhaisista opetuslapsista hän teki suuria tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä kansan keskuudessa. Kerran eräät miehet nousivat väittelemään hänen kanssaan, mutta ”he eivät voineet pitää puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui”. (Apostolien teot 6:5, 8–10.) Kaikesta näkyi, että Stefanos oli tutkinut uutterasti Jumalan sanaa, ja hän puolusti sitä voimallisesti oman aikansa juutalaisten uskonnollisten johtajien edessä. Hänen yksityiskohtainen todistuksensa, joka on kirjoitettu muistiin Apostolien tekojen 7. lukuun, osoittaa hänen olleen hyvin kiinnostunut Jumalan tarkoituksen paljastumisesta.
2 Toisin kuin uskonnolliset johtajat, jotka ajattelivat asemansa ja oppineisuutensa vuoksi olevansa muita ihmisiä ylempänä, Stefanos oli nöyrä (Matteus 23:2–7; Johannes 7:49). Vaikka hän tunsi Raamatun hyvin, hän oli erittäin tyytyväinen saadessaan tehtäväkseen ’jaella ruokaa pöytiin’, jotta apostolit voisivat omistautua ”rukoukseen ja sanan palvelukseen”. Koska Stefanoksella oli hyvä maine veljien keskuudessa, hänet valittiin yhdeksi niistä seitsemästä miehestä, jotka huolehtisivat tästä päivittäisestä ruoan jakelusta. Hän otti tehtävän nöyrästi vastaan. (Apostolien teot 6:1–6.)
3. Minkä huomattavan osoituksen Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä Stefanos koki?
3 Stefanoksen nöyryys samoin kuin hänen hengellisyytensä ja nuhteettomuutensa eivät jääneet Jehovalta huomaamatta. Kun Stefanos todisti juutalaisten johtajien vihamieliselle joukolle sanhedrinissa, hänen vastustajansa ”näkivät hänen kasvojensa olevan kuin enkelin kasvot” (Apostolien teot 6:15). Hänen kasvonilmeensä toivat mieleen Jumalan sanansaattajan, sillä hänestä heijastui kirkkauden Jumalalta Jehovalta tuleva rauha. Todistettuaan rohkeasti sanhedrinin jäsenille Stefanos koki huomattavan osoituksen Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. ”Täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella.” (Apostolien teot 7:55.) Stefanokselle tämä vaikuttava näky vahvisti sen, että Jeesus on Jumalan Poika ja Messias. Se antoi nöyrälle Stefanokselle voimaa ja teki hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen yllään oli Jehovan suosio.
4. Keille Jehova paljastaa kirkkautensa?
4 Kuten Stefanokselle annettu näky osoittaa, Jehova paljastaa kirkkautensa, kunniansa ja tarkoituksensa häntä pelkääville ihmisille, jotka ovat nöyriä ja arvostavat suhdettaan häneen. ”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä”, sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 22:4). Siksi meidän on välttämätöntä ymmärtää, mitä tosi nöyryys on, miten voimme kehittää tätä tärkeää ominaisuutta ja miten hyödymme, kun ilmaisemme sitä kaikissa elämämme piirteissä.
Nöyryys – jumalinen ominaisuus
5, 6. a) Mitä on nöyryys? b) Miten Jehova on osoittanut nöyryyttä? c) Miten Jehovan nöyryyden pitäisi vaikuttaa meihin?
5 Joistakuista voi tuntua yllättävältä, että Jehova Jumala, kaikkeuden korkein ja loistavin persoona, on paras esimerkki nöyryydestä. Kuningas Daavid sanoi Jehovalle: ”Sinä annat minulle pelastuksen kilpesi, ja minua tukee sinun oikea kätesi, ja minut tekee suureksi sinun nöyryytesi.” (Psalmit 18:35.) Kuvaillessaan Jehovaa nöyräksi Daavid käytti sellaisesta heprealaisesta sanajuuresta johtuvaa sanaa, joka merkitsee ’kumartua’. Samasta sanajuuresta johtuvat ”nöyryyden” lisäksi sanat ”alhaisuus”, ”alentuminen” ja ”sävyisyys”. Jehova osoitti siis nöyryyttä, kun hän alentui olemaan tekemisissä epätäydellisen Daavidin kanssa ja antoi tämän edustaa Häntä kuninkaana. Kuten psalmin 18 päällekirjoitus osoittaa, Jehova suojeli ja tuki Daavidia vapauttamalla hänet ”kaikkien hänen vihollistensa kourista ja Saulin käsistä”. Daavid puolestaan tiesi, että mikä tahansa suuruus tai kunnia, mitä hän saattoi kuninkaana saada, riippui siitä, että Jehova toimi nöyrästi hänen hyväkseen. Tämän tajuaminen auttoi Daavidia pysymään nöyränä.
6 Mitä on sanottava meistä? Jehova on nähnyt hyväksi opettaa meille totuuden, ja hän on ehkä antanut meille järjestönsä välityksellä erikoistehtäviä tai käyttänyt meitä jollakin tavoin tahtonsa toteuttamisessa. Mitä meidän pitäisi ajatella tästä kaikesta? Eikö sen pitäisi tehdä meidät nöyriksi? Eikö meidän pitäisi olla kiitollisia Jehovan nöyryydestä ja välttää korottamasta itseämme, mistä olisi varmasti tuhoisat seuraukset? (Sananlaskut 16:18; 29:23.)
7, 8. a) Miten Jehovan nöyryys ilmeni tavasta, jolla hän kohteli Manassea? b) Miten Jehova samoin kuin Manasse ovat meille esimerkkejä nöyryyden osoittamisessa?
7 Jehova ei ole ainoastaan osoittanut suurta nöyryyttä olemalla tekemisissä epätäydellisten ihmisten kanssa vaan on myös ilmaissut halukkuutta osoittaa armoa alhaisia, vaatimattomia ihmisiä kohtaan. Hän on jopa nostanut ylös eli korottanut niitä, jotka ovat nöyrryttäneet itsensä. (Psalmit 113:4–7.) Ajatellaanpa esimerkiksi Juudan kuningasta Manassea. Hän käytti kuninkaan asemaansa väärän palvonnan edistämiseen ja ”teki laajassa mitassa sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, loukatakseen häntä” (2. Aikakirja 33:6). Lopulta Jehova rankaisi Manassea antamalla Assyrian kuninkaan syöstä hänet valtaistuimelta. Vankilassa Manasse ”hellytti Jehovan, Jumalansa, kasvoja ja nöyrtyi suuresti”, niin että Jehova palautti hänet valtaistuimelle Jerusalemiin, ja Manasse ”tuli tietämään, että Jehova on tosi Jumala”. (2. Aikakirja 33:11–13.) Loppujen lopuksi Manassen nöyrä asenne miellytti Jehovaa, joka osoitti vuorostaan nöyryyttä antamalla hänelle anteeksi ja asettamalla hänet jälleen kuninkaaksi.
8 Jehovan halukkuus antaa anteeksi ja Manassen katuvaisuus opettavat meille tärkeitä seikkoja nöyryydestä. Meidän on aina pidettävä mielessä, että tapa, jolla kohtelemme meitä vastaan rikkoneita, ja asenne, jota osoitamme tehtyämme syntiä, voivat vaikuttaa siihen, miten Jehova kohtelee meitä. Jos annamme halukkaasti anteeksi toisten rikkomukset ja myönnämme nöyrästi erheemme, voimme odottaa Jehovan osoittavan armoa meitä kohtaan. (Matteus 5:23, 24; 6:12.)
Jumalan kirkkaus paljastetaan nöyrille
9. Onko nöyryys merkki heikkoudesta? Selitä.
9 Nöyryyttä ja siihen liittyviä ominaisuuksia ei kuitenkaan saisi tulkita väärin merkiksi heikkoudesta tai taipumukseksi suvaita väärintekoa. Kuten Pyhä Raamattu todistaa, Jehova on nöyrä, mutta hän ilmaisee kuitenkin vanhurskasta närkästystä ja käyttää kunnioittavaa pelkoa herättävää voimaa, kun tilanne niin vaatii. Nöyryytensä vuoksi Jehova kohdistaa suosiollisesti erikoishuomionsa vaatimattomiin ihmisiin mutta pysyttelee etäällä ylpeistä (Psalmit 138:6). Miten Jehova on osoittanut erityistä huomaavaisuutta nöyriä palvelijoitaan kohtaan?
10. Mitä Jehova paljastaa nöyrille, kuten 1. Korinttilaiskirjeen 2:6–10 osoittaa?
10 Omana määräaikanaan ja valitsemansa viestintäkanavan välityksellä Jehova on paljastanut nöyrille ihmisille yksityiskohtia siitä, miten hänen tarkoituksensa toteutuu. Nämä loistoisat asiat pysyvät kätkettyinä niiltä, jotka luottavat ylpeästi ihmisten viisauteen ja järkeilyyn tai pitävät siitä härkäpäisesti kiinni. (1. Korinttilaisille 2:6–10.) Mutta koska nöyriä on autettu ymmärtämään täsmällisesti Jehovan tarkoitusta, he haluavat julistaa hänen suuruuttaan, sillä he arvostavat hänen vaikuttavaa kirkkauttaan entistä enemmän.
11. Miten jotkut osoittivat nöyryyden puutetta ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten tämä osoittautui heille vahingolliseksi?
11 Ensimmäisellä vuosisadalla monet, myös jotkut niistä, jotka väittivät itseään kristityiksi, osoittivat nöyryyden puutetta ja kompastuivat siihen, mitä apostoli Paavali paljasti heille Jumalan tarkoituksesta. Paavalista tuli ”kansakuntien apostoli”, mutta ei kansallisuutensa, koulutuksensa, ikänsä tai lukuisten hyvien tekojensa vuoksi (Roomalaisille 11:13). Lihallisesti ajattelevien mielestä useimmiten juuri tällaisten seikkojen pitäisi ratkaista, ketä Jehova käyttää välikappaleenaan (1. Korinttilaisille 1:26–29; 3:1; Kolossalaisille 2:18). Jehova oli kuitenkin valinnut Paavalin sopusoinnussa rakkaudellisen huomaavaisuutensa ja vanhurskaan tarkoituksensa kanssa (1. Korinttilaisille 15:8–10). Ne, joita Paavali kuvaili ”ylen oivallisiksi apostoleiksi”, ja muut vastustajat kieltäytyivät hyväksymästä Paavalia ja hänen Raamatusta esittämäänsä perustelua. Heidän nöyryyden puutteensa esti heitä saamasta tietoa ja ymmärrystä siitä loistoisasta tavasta, jolla Jehova toteuttaa tarkoituksensa. Meidän ei tule koskaan aliarvioida niitä, joita Jehova päättää käyttää tahtonsa toteuttamiseen, eikä suhtautua heihin ennakkoluuloisesti. (2. Korinttilaisille 11:4–6.)
12. Miten Mooseksen esimerkki osoittaa, että Jehova osoittaa suosiotaan nöyrille?
12 Toisaalta Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, miten nöyrien ihmisten on annettu nähdä välähdys Jumalan kirkkaudesta. Mooses, kaikista ihmisistä ”verrattomasti sävyisin”, näki Jumalan kirkkauden ja sai läheisen suhteen häneen (4. Mooseksen kirja 12:3). Luoja osoitti monin tavoin erikoissuosiota tälle nöyrälle miehelle, joka eli 40 vuotta vaatimattomana paimenena, todennäköisesti enimmäkseen Arabian niemimaalla (2. Mooseksen kirja 6:12, 30). Jehova tuki Moosesta, niin että tämä saattoi toimia hänen edustajanaan Israelin kansan parissa ja tuon kansan pääorganisaattorina. Hänen ja Jumalan välinen yhteydenpito oli kaksisuuntaista. Mooses näki näyssä ”Jehovan ilmaantumisen”. (4. Mooseksen kirja 12:7, 8; 2. Mooseksen kirja 24:10, 11.) Myös niitä, jotka tunnustivat tämän nöyrän palvelijan ja Jumalan edustajan, siunattiin. Samoin meitä siunataan, jos tunnustamme Moosesta suuremman profeetan Jeesuksen ja hänen asettamansa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” ja tottelemme näitä (Matteus 24:45, 46; Apostolien teot 3:22).
13. Miten Jehovan kirkkaus paljastettiin nöyrille paimenille ensimmäisellä vuosisadalla?
13 Keille ”Jehovan kirkkaus loisti”, kun enkelit ilmoittivat hyvän uutisen, että oli syntynyt ”Pelastaja, joka on Kristus, Herra”? Ei pöyhkeille uskonnollisille johtajille eikä korkeassa asemassa oleville huomattaville ihmisille vaan nöyrille paimenille, jotka ”oleskelivat taivasalla ja vartioivat vuorotellen yöllä laumojaan”. (Luukas 2:8–11.) Näitä ihmisiä ei pidetty korkeassa arvossa heidän etevyytensä tai tehtävänsä vuoksi. Silti Jehova pani heidät merkille ja valitsi heidät ilmoittamaan ensimmäisinä Messiaan syntymästä. Jehova paljastaa tosiaankin kirkkautensa häntä pelkääville nöyrille ihmisille.
14. Miten Jumala siunaa nöyriä?
14 Mitä nämä esimerkit opettavat meille? Ne ilmaisevat, että Jehova osoittaa suosiota ja paljastaa tarkoituksiaan koskevaa tietoa ja ymmärrystä nöyrille. Hän valitsee yksilöitä, jotka eivät ehkä täytä joidenkin ihmisten odotuksia, ja käyttää heitä tekemään tunnetuksi hänen loistoisaa tarkoitustaan toisille. Tämän pitäisi kannustaa meitä odottamaan edelleenkin sitä ohjausta, jota saamme Jehovan, hänen profeetallisen Sanansa ja järjestönsä avulla. Voimme luottaa siihen, että Jehova antaa nöyrille palvelijoilleen edelleenkin tietoa loistoisan tarkoituksensa paljastumisesta. Profeetta Aamos julisti: ”Suvereeni Herra Jehova ei tee mitään, ellei hän ole paljastanut luottamuksellista asiaansa palvelijoilleen, profeetoille.” (Aamos 3:7.)
Nöyryyden kehittäminen johtaa Jumalan suosioon
15. Miksi meidän täytyy nähdä vaivaa säilyttääksemme nöyryyden, ja miten tämä korostuu Israelin kuninkaan Saulin tapauksessa?
15 Saadaksemme jatkuvasti osaksemme Jumalan suosion meidän täytyy pysyä nöyrinä. Kerran nöyrä ei välttämättä ole aina nöyrä. Ihminen voi luopua nöyryydestään ja sortua ylpeyteen ja itsensä korottamiseen, mikä johtaa julkeuteen ja turmioon. Saulille, joka voideltiin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi, kävi juuri näin. Ensin kun hänet valittiin, hän tunsi olevansa ’vähäinen omissa silmissään’ (1. Samuelin kirja 15:17). Hallittuaan vain kaksi vuotta hän toimi kuitenkin julkeasti. Hän jätti huomiotta Jehovan järjestelyn, jonka mukaan uhrit olisi pitänyt esittää profeetta Samuelin välityksellä, ja esitti tekosyitä sille, että oli ottanut asiat omiin käsiinsä. (1. Samuelin kirja 13:1, 8–14.) Tästä alkoi tapahtumaketju, joka paljasti selvästi hänen nöyryyden puutteensa. Hän menetti Jumalan hengen ja suosion, ja tämä johti lopulta hänen häpeälliseen kuolemaansa. (1. Samuelin kirja 15:3–19, 26; 28:6; 31:4.) Opetus on selvä: Meidän täytyy nähdä vaivaa säilyttääksemme nöyryyden ja alistuvaisuuden ja tukahduttaaksemme itsetärkeyden tunteet. Näin vältymme julkeilta teoilta, jotka johtavat Jehovan epäsuosioon.
16. Miten sen miettiminen, millaisia olemme verrattuna Jehovaan ja lähimmäisiimme, auttaa meitä kehittämään nöyryyttä?
16 Vaikka nöyryyttä ei luetellakaan osana Jumalan hengen hedelmää, se on jumalinen ominaisuus, jota täytyy kehittää (Galatalaisille 5:22, 23; Kolossalaisille 3:10, 12). Koska kyse on mielentilasta – siitä, miten suhtaudumme itseemme ja muihin – nöyryyden kehittäminen vaatii tietoista ponnistelua. Se, että mietimme vakavasti millaisia olemme verrattuna Jehovaan ja lähimmäisiimme, voi auttaa meitä pysymään nöyrinä. Jumalan silmissä kaikki epätäydellinen liha on kuin vihreä ruoho, joka kasvaa hetken ja sitten kuivuu ja kuihtuu. Ihmiset ovat kuin heinäsirkkoja kedolla. (Jesaja 40:6, 7, 22.) Onko yhdellä ruohonkorrella syytä ylpeillä vain siksi, että se on hiukan pitempi kuin muut ruohonkorret? Onko heinäsirkalla aihetta kerskailuun vain siksi, että se pystyy hyppäämään hiukan kauemmaksi kuin muut heinäsirkat? Jo pelkkä ajatus tuntuu naurettavalta. Niinpä apostoli Paavali muistutti uskonveljiään: ”Kuka tekee sinut erilaiseksi kuin joku muu? Mitä sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut? Mutta jos kerran olet saanut sen, niin miksi ylpeilet, ikään kuin et olisi sitä saanut?” (1. Korinttilaisille 4:7.) Tällaisten raamatunkohtien miettiminen auttaa meitä kehittämään ja ilmaisemaan nöyryyttä.
17. Mikä auttoi profeetta Danielia kehittämään nöyryyttä, ja mikä voi auttaa meitä menettelemään samoin?
17 Heprealaisen profeetta Danielin sanottiin olevan Jumalan silmissä ”hyvin arvostettu mies”, koska hän ’nöyrtyi’ Jumalan edessä (Daniel 10:11, 12). Mikä auttoi Danielia kehittämään nöyryyttä? Ennen kaikkea se, että hän luotti järkkymättä Jehovaan ja kääntyi säännöllisesti hänen puoleensa rukouksessa (Daniel 6:10, 11). Lisäksi Daniel tutki ahkerasti ja oikeista vaikuttimista Jumalan sanaa, mikä auttoi häntä pitämään Jumalan loistoisan tarkoituksen selvänä mielessään. Lisäksi hän halusi tunnustaa paitsi kansan puutteet myös omat puutteensa. Ja häntä todella kiinnosti edistää Jumalan vanhurskautta, ei omaansa. (Daniel 9:2, 5, 7.) Voimmeko ottaa oppia Danielin huomattavasta esimerkistä ja pyrkiä kehittämään ja osoittamaan nöyryyttä kaikissa elämämme piirteissä?
18. Millainen kunnia odottaa niitä, jotka ilmaisevat nöyryyttä nykyään?
18 ”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä”, sanotaan Sananlaskujen 22:4:ssä. Jehovan suosio on nöyrien yllä, ja se johtaa kunniaan ja elämään. Psalmista Asaf oli ollut jo vähällä lakata palvelemasta Jumalaa, mutta saatuaan sitten Jumalan avulla ajatuksensa takaisin oikeille raiteille hän tunnusti nöyrästi: ”Neuvollasi sinä johdatat minua, ja myöhemmin sinä johdat minut jopa kunniaan.” (Psalmit 73:24.) Miten on nykyään? Millainen kunnia odottaa niitä, jotka ilmaisevat nöyryyttä? He saavat nauttia Jehovan suosiosta ja siunauksesta, ja lisäksi he voivat odottaa näkevänsä seuraavien kuningas Daavidin henkeytettyjen sanojen toteutuvan: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” Todella loistoisa tulevaisuus! (Psalmit 37:11.)
Muistatko?
• Miten Stefanos on hyvä esimerkki nöyrästä ihmisestä, jolle Jehova paljasti kirkkautensa?
• Millä tavoin Jehova Jumala on ilmaissut nöyryyttä?
• Mitkä esimerkit osoittavat, että Jehova paljastaa kirkkautensa nöyrille?
• Miten Danielin esimerkki auttaa meitä kehittämään nöyryyttä?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu s. 12]
Lujatahtoinen mutta samalla nöyrä
Vuonna 1919 Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyssä raamatuntutkijoiden (tunnetaan nykyään Jehovan todistajina) konventissa 50-vuotias J. F. Rutherford, joka oli silloin työn johdossa, tarjoutui ilomielin palvelemaan hotelliin saapuvia konventin osanottajia kantamalla heidän matkalaukkujaan ja ohjaamalla heitä huoneisiinsa. Konventin viimeisenä päivänä hän esitti 7000 henkeä käsittävälle kuulijakunnalle sähköistävät sanat: ”Olet kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran lähettiläs, julistamassa kansalle – – Herramme – – ihanaa valtakuntaa.” Vaikka veli Rutherfordilla oli vakaumuksellista lujuutta ja hän oli tunnettu tavastaan puhua voimakkaasti ja tinkimättä sen puolesta, minkä hän uskoi olevan totuus, hän oli myös hyvin nöyrä Jumalan edessä. Tämä ilmeni usein rukouksista, joita hän esitti Betelin aamupalvonnan yhteydessä.
[Kuva s. 9]
Stefanos, jolla oli hyvä Raamatun tuntemus, jakeli nöyrästi ruokaa
[Kuva s. 10]
Manassen nöyryys miellytti Jehovaa
[Kuva s. 12]
Mikä teki Danielista ”hyvin arvostetun miehen”?