Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 4. Mooseksen kirjasta

EGYPTISTÄ lähdön jälkeen israelilaiset järjestettiin kansakunnaksi. He olisivat voineet pian päästä Luvattuun maahan, mutta toisin kävi: he joutuivat vaeltamaan noin 40 vuotta ”suuressa ja pelottavassa erämaassa” (5. Mooseksen kirja 8:15). Raamatun 4. Mooseksen kirjan historiallinen kertomus osoittaa, mitä oikein tapahtui. Sen tulisi juurruttaa mieleemme, kuinka tärkeää on totella Jehova Jumalaa ja kunnioittaa hänen edustajiaan.

Mooses kirjoitti 4. Mooseksen kirjan erämaassa ja Moabin tasangoilla. Se käsittää 38 vuoden ja 9 kuukauden ajanjakson vuosina 1512–1473 eaa. (4. Mooseksen kirja 1:1; 5. Mooseksen kirja 1:3.) Kirjan latinalainen nimi Numeri ’lukumääriä’ viittaa kahteen israelilaisten väestönlaskentaan, jotka suoritettiin noin 38 vuoden välein (luvut 1–4, 26). Kertomus on jaettu kolmeen jaksoon: ensimmäinen osa kertoo, mitä tapahtui Siinainvuoren luona, toinen osa käsittelee Israelin erämaavaelluksen aikaisia tapahtumia, ja viimeinen osa kuvailee Moabin tasangoilla syntyneitä tilanteita. Tätä kertomusta lukiessasi voisit miettiä, mitä nuo tapahtumat opettavat sinulle ja voivatko tämän Raamatun kirjan periaatteet hyödyttää sinua nykyään.

SIINAINVUOREN LUONA

(4. Mooseksen kirja 1:1–10:10)

Israelilaisten keskuudessa pannaan toimeen kaksi väestönlaskentaa, joista ensimmäisen aikana he ovat vielä Siinainvuoren juurella. 20-vuotiaita ja sitä vanhempia miehiä – leeviläisiä lukuun ottamatta – on yhteensä 603 550. Väestö lasketaan ilmeisesti sotilaallisia tarkoituksia varten. Koko leirin väkiluku, naiset, lapset ja leeviläiset mukaan luettuina, on kukaties yli kolme miljoonaa.

Väestönlaskennan jälkeen israelilaisille annetaan ohjeita marssijärjestyksestä, yksityiskohtaisia tietoja leeviläisten tehtävistä ja tabernaakkelipalveluksesta, karanteenimääräyksiä sekä lakeja, jotka liittyvät mustasukkaisuustapauksiin ja nasiirilupauksiin. Luku 7 kertoo uhrilahjoista, joita heimojen johtomiehet esittävät alttarin vihkiäisissä, ja luku 9 käsittelee pesahin viettoa. Kansankokous saa ohjeita myös leirin pystyttämisestä ja purkamisesta.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

2:1, 2: Mitä olivat ”tunnusmerkit”, joiden ympärille kolmenheimonosastojen piti leiriytyä erämaassa? Raamattu ei kuvaile näitä tunnusmerkkejä. Niitä ei kuitenkaan pidetty pyhinä symboleina eikä niihin liitetty uskonnollista merkitystä. Tunnusmerkkien käyttötarkoitus oli puhtaasti käytännöllinen: ne auttoivat jokaista löytämään oman paikkansa leirissä.

5:27: Mitä tarkoitetaan sillä, että aviorikokseen syyllistyneen vaimon ’kuve näivettyy’? Sanalla ”kuve” tarkoitetaan tässä lisääntymiselimiä (1. Mooseksen kirja 46:26). ’Kupeen näivettyminen’ viittaa näiden elinten surkastumiseen, niin ettei nainen voisi enää tulla raskaaksi.

Opetuksia meille

6:1–7: Nasiirien tuli pysytellä erossa viiniköynnöksen tuotteista ja kaikista väkijuomista, mikä vaati itsensä kieltämistä. Heidän piti antaa hiustensa kasvaa pitkiksi, mikä oli merkkinä siitä, että he olivat alamaisia Jehovalle – samaan tapaan kuin naisten tuli alistua miehensä tai isänsä alaisuuteen. Nasiirien oli määrä pysyä puhtaina siten, etteivät he koskeneet kuolleiden ruumiisiin, eivät edes lähisukulaisten ollessa kyseessä. Nykyiset kokoaikaiset palvelijat ilmaisevat samanlaista  uhrautuvuuden henkeä: he kieltävät itsensä ja ovat alamaisia Jehovalle ja hänen järjestelyilleen. Joskus heidät voidaan määrätä palvelemaan johonkin kaukaiseen maahan, minkä vuoksi heidän voi olla vaikeaa ellei peräti mahdotonta palata kotiin jonkun lähisukulaisensa hautajaisiin.

8:25, 26: Ikääntyneiden miesten käskettiin vetäytyä pakollisesta palveluksesta. Näin varmistettiin se, että leeviläisten palvelustehtäviä hoitivat aina pätevät miehet, ja osoitettiin lisäksi huomaavaisuutta niitä kohtaan, joille oli jo karttunut vuosia. He saattoivat kuitenkin tarjoutua auttamaan toisia leeviläisiä. Vaikka kukaan ei voi nykyään vetäytyä Valtakunnan julistustyöstä, tämän lain periaate sisältää tärkeän opetuksen. Jos iäkäs kristitty ei kykene täyttämään joitakin velvollisuuksia, hän voi siirtyä sellaiseen palvelusmuotoon, johon hänen voimansa riittävät.

VAELLUS ERÄMAASSA

(4. Mooseksen kirja 10:11–21:35)

Kun tabernaakkelin yllä oleva pilvi viimein kohoaa, alkaa israelilaisten vaellus, joka vie heidät 38 vuoden ja yhden tai kahden kuukauden kuluttua Moabin aavikkotasangoille. Voit halutessasi seurata heidän matkareittiään kartasta, joka on Jehovan todistajien julkaiseman ”Hyvä maa” -kirjasen sivulla 9.

Ollessaan matkalla Kadesiin Paranin erämaahan israelilaiset valittavat ainakin kolmesti. Ensimmäinen tyytymättömyyden ilmaus vaiennetaan, kun Jehovan lähettämä tuli kuluttaa joitakuita kansasta. Sitten israelilaiset vaativat lihaa, ja Jehova antaa heille viiriäisiä. Mirjam ja Aaron valittavat Moosesta vastaan, minkä vuoksi Mirjam sairastuu joksikin aikaa spitaaliin.

Kun kansa on leiriytyneenä Kadesissa, Mooses lähettää 12 miestä vakoilemaan Luvattua maata. He palaavat 40 päivän kuluttua. Kansa uskoo kymmenen vakoojan kielteistä raporttia ja haluaa kivittää Mooseksen ja Aaronin sekä uskolliset vakoojat Joosuan ja Kalebin. Jehova aikoo lyödä israelilaisia rutolla, mutta Mooses puhuu heidän puolestaan, minkä jälkeen Jumala ilmoittaa, että heidän on vaellettava erämaassa 40 vuotta – kunnes väestönlaskennassa mukana olleet ovat kuolleet.

Jehova antaa lisää säännöksiä. Korah ja jotkut muut kapinoivat Moosesta ja Aaronia vastaan, mutta osan kapinoitsijoista tuhoaa tuli ja osan nielaisee maa. Seuraavana päivänä koko kansankokous nurisee Moosesta ja Aaronia vastaan. Jehovalta tulleessa äkillisessä vitsauksessa kuolee 14700 henkeä. Jumala saa Aaronin sauvan versomaan ja tekee näin tunnetuksi, kenet hän on valinnut ylimmäiseksi papiksi. Sitten Jehova antaa vielä lakeja, jotka koskevat leeviläisten velvollisuuksia ja kansan puhdistamista. Punaisen lehmän tuhkan käyttö kuvaa puhdistamista Jeesuksen uhrin välityksellä (Heprealaisille 9:13, 14).

Israelin pojat palaavat Kadesiin, ja Mirjam kuolee siellä. Kansankokous valittaa jälleen Moosesta ja Aaronia vastaan. Tällä kertaa syynä on vedenpuute. Mooses ja Aaron antavat  ihmeen avulla vettä, mutta koska he eivät pyhitä Jehovan nimeä, he menettävät mahdollisuutensa päästä Luvattuun maahan. Kansa lähtee liikkeelle Kadesista, ja Aaron kuolee Horinvuorella. Kun israelilaiset kiertävät Edomia, he väsyvät ja puhuvat Jumalaa ja Moosesta vastaan. Jehova lähettää rangaistukseksi myrkkykäärmeitä. Mooses puhuu taas kansan puolesta, ja Jumala käskee häntä tekemään kuparikäärmeen ja asettamaan sen salkoon, jotta ne, joita käärme on purrut, parantuisivat katsomalla siihen. Käärme kuvaa Jeesuksen Kristuksen naulitsemista paaluun meidän ikuiseksi hyödyksemme (Johannes 3:14, 15). Israel kukistaa amorilaiskuninkaat Sihonin ja Ogin ja valtaa heidän maansa.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

12:1: Miksi Mirjam ja Aaron valittivat Moosesta vastaan? Heidän valituksensa pohjimmainen syy oli nähtävästi Mirjamin vallanhalu. Kun Mooseksen vaimo Sippora tuli Mooseksen luo erämaahan, Mirjam saattoi pelätä, ettei häntä enää pidettäisi leirin huomattavimpana naisena (2. Mooseksen kirja 18:1–5).

12:9–11: Miksi vain Mirjamia lyötiin spitaalilla? Varsin todennäköisesti juuri hän lietsoi tyytymättömyyttä ja taivutti Aaronin liittymään häneen. Tunnustamalla väärintekonsa Aaron ilmaisi oikeaa asennetta.

21:14, 15: Mikä on tässä mainittu kirja? Raamatussa viitataan useisiin kirjoihin, joita raamatunkirjoittajat käyttivät lähdemateriaalinaan (Joosua 10:12, 13; 1. Kuninkaiden kirja 11:41; 14:19, 29). ”Jehovan sotien kirja” oli yksi tällainen. Se sisälsi historiallisen kertomuksen Jehovan kansan sodista.

Opetuksia meille

11:27–29: Mooses antaa erinomaisen esimerkin siitä, miten meidän tulisi suhtautua, kun toiset saavat etuja Jehovan palveluksessa. Hän ei tavoitellut mustasukkaisesti kunniaa itselleen vaan oli iloinen, kun Eldad ja Medad alkoivat toimia profeettoina.

12:2, 9, 10; 16:1–3, 12–14, 31–35, 41, 46–50: Jehova odottaa palvojiensa kunnioittavan hänen antamaansa valtaa.

14:24: Avain siihen, että pystyy vastustamaan maailman painostusta väärintekemiseen, on se, että kehittää ”erilaista henkeä” eli asennetta, joka poikkeaa täysin maailman asenteesta.

15:37–41: Israelilaisten vaatteiden erityiset reunukset muistuttivat heitä siitä, että he muodostivat kansan, joka oli asetettu erilleen Jumalan palvontaa ja hänen käskyjensä tottelemista varten. Eikö meidänkin tulisi elää Jumalan normien mukaan ja erottua maailmasta?

MOABIN TASANGOILLA

(4. Mooseksen kirja 22:1–36:13)

Kun Israelin pojat leiriytyvät Moabin aavikkotasangoille, moabilaiset tuntevat puistattavaa kauhua heitä kohtaan. Moabin kuningas Balak palkkaa sen tähden Bileamin kiroamaan  israelilaiset, mutta Jehova pakottaa tämän siunaamaan heidät. Sitten israelilaisia miehiä houkutellaan moabilais- ja midianilaisnaisten välityksellä moraalittomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Tämä johtaa siihen, että Jehova tuhoaa 24000 väärintekijää. Vitsaus päättyy viimein, kun Pinehas osoittaa, ettei hän suvaitse mitään kilpailua Jehovaa vastaan.

Toinen väestönlaskenta paljastaa, että ensimmäisessä laskennassa mukana olleista ei ole enää elossa keitään muita kuin Joosua ja Kaleb. Joosua valtuutetaan Mooseksen seuraajaksi. Israelilaisille annetaan ohjeita uhreista ja juhlallisten lupausten tekemisestä. Israelin kansa kostaa midianilaisille. Ruuben, Gad ja puolet Manassen heimosta asettuvat Jordanin itäpuolelle. Israel saa ohjeita Jordanin ylittämisestä ja maan ottamisesta haltuunsa. Luvatun maan tarkat rajat määritetään. Perintöosat tulee ratkaista arvalla. Leeviläisille annetaan 48 kaupunkia, joista kuusi asetetaan turvakaupungeiksi.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

22:20–22: Miksi Jehovan suuttumus syttyi Bileamia kohtaan? Jehova oli kieltänyt profeetta Bileamia kiroamasta israelilaisia (4. Mooseksen kirja 22:12). Profeetta lähti kuitenkin Balakin miesten mukaan vakaana aikomuksenaan kirota Israel. Bileam halusi miellyttää Moabin kuningasta ja saada häneltä palkan (2. Pietarin kirje 2:15, 16; Juudaan kirje 11). Silloinkin kun Bileam pakotettiin kiroamisen sijasta siunaamaan Israel, hän kalasteli kuninkaan suosiota ehdottamalla, että israelilaismiehiä yritettäisiin vietellä Baalia palvovien naisten avulla (4. Mooseksen kirja 31:15, 16). Profeetta Bileamin häikäilemätön ahneus oli siis syynä Jumalan suuttumukseen häntä kohtaan.

30:6–8: Voiko kristitty mies purkaa vaimonsa juhlalliset lupaukset? Kun on kyse juhlallisten lupausten tekemisestä, Jehova kohtelee nykyään palvojiaan yksilöinä. Esimerkiksi Jehovalle vihkiytyminen on henkilökohtainen lupaus. (Galatalaisille 6:5.) Aviomiehellä ei ole valtaa purkaa tai mitätöidä tällaista lupausta. Vaimon tulisi kuitenkin välttää sellaisen lupauksen tekemistä, joka on ristiriidassa Jumalan sanan tai niiden velvollisuuksien kanssa, joita hänellä on miestään kohtaan.

Opetuksia meille

25:11: Pinehas antaa hyvän esimerkin palavasta innosta Jehovan palvonnan puolesta. Koska haluamme pitää seurakunnan puhtaana, eikö meidänkin tulisi ilmoittaa kaikesta törkeästä moraalittomuudesta kristityille vanhimmille?

35:9–29: Se että tahattoman tappajan piti paeta kotoaan joksikin aikaa turvakaupunkiin, opettaa meille, että elämä on pyhää ja että sitä täytyy kunnioittaa.

35:33: Viattoman veren saastuttama maa voidaan sovittaa vain viatonta verta vuodattaneiden omalla verellä. Siksi on sopivaa, että Jehova hävittää jumalattomat ennen kuin maasta tehdään paratiisi (Sananlaskut 2:21, 22; Daniel 2:44).

Jumalan sana on voimaa uhkuva

Neljäs Mooseksen kirja tähdentää voimakkaasti sitä, että meidän tulee kunnioittaa Jehovaa ja niitä, jotka ovat vastuuasemissa hänen kansansa keskuudessa. Miten tärkeä opetus rauhan ja ykseyden säilyttämisestä seurakunnassa nykyään!

Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotut tapahtumat osoittavat, miten helposti ne, jotka laiminlyövät hengellisyyttään, voivat langeta väärintekemiseen, esimerkiksi nurisemiseen, moraalittomuuteen tai epäjumalanpalvelukseen. Joitakin tämän Raamatun kirjan esimerkkejä ja opetuksia voidaan käyttää pohjana sellaisissa palveluskokouksen ohjelmissa, joita järjestetään paikallisten tarpeiden mukaan Jehovan todistajien seurakunnissa. Voimme havaita omassa elämässämme, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).

[Kuva s. 24, 25]

Jehova ohjasi israelilaisten leirin pystyttämistä ja purkamista tabernaakkelin yllä olevan ihmeellisen pilven välityksellä

[Kuvat s. 26]

Jehova ansaitsee tottelevaisuutemme, ja hän odottaa meidän kunnioittavan edustajiaan