Omaksu Kristuksen näkemys suuruudesta

”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne.” (MATTEUS 20:26)

1. Millainen on maailman näkemys suuruudesta?

LÄHELLÄ Egyptin muinaista Theban kaupunkia (nykyistä Luxoria ja Karnakia), noin 500 kilometriä Kairosta etelään, on 18 metrin korkuinen farao Amenhotep III:n patsas. Tuota suunnatonta monumenttia katsellessa tuntee pakostakin itsensä pieneksi. Sen tarkoituksena oli epäilemättä herättää syvää kunnioitusta hallitsijaa kohtaan, ja se kuvastaa maailman näkemystä suuruudesta: ihmiset yrittävät itse näyttää mahdollisimman suurilta ja tärkeiltä ja saada toiset tuntemaan itsensä merkityksettömiksi.

2. Millaisen esimerkin Jeesus antoi seuraajilleen, ja mitä meidän on tarpeen kysyä itseltämme?

² Verrataanpa tätä näkemystä suuruudesta siihen, mitä Jeesus Kristus opetti. Vaikka hän oli seuraajiensa ”Herra ja Opettaja”, hän korosti heille, että suuruus tulee toisten palvelemisesta. Maallisen elämänsä viimeisenä päivänä Jeesus pesi opetuslastensa jalat havainnollistaakseen heille sitä, mihin hän opetuksellaan tähtäsi. Se oli todella nöyrä palvelus. (Johannes 13:4, 5, 14.) Palvella vai olla palveltavana – kumpi miellyttää sinua enemmän? Herättääkö Kristuksen esimerkki sinussa  halun olla hänen tavallaan nöyrä? Verrataanpa siis Kristuksen näkemystä suuruudesta siihen näkemykseen, joka on yleinen maailmassa.

Karta maailman näkemystä suuruudesta

3. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että kunnianhimoisten ihmisten käy lopulta huonosti?

³ Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, että maailman näkemys suuruudesta johtaa perikatoon. Ajatellaanpa vaikutusvaltaista Hamania, jolla oli huomattava asema Persian kuninkaan hovissa Esterin ja Mordokain päivinä. Kunnianhimo ajoi Hamanin nöyryytykseen ja kuolemaan (Ester 3:5; 6:10–12; 7:9, 10). Mitä on sanottava pöyhkeästä Nebukadnessarista, jota lyötiin hulluudella, kun hän oli valtansa huipulla? Hänen vääristynyt käsityksensä suuruudesta käy ilmi hänen sanoistaan: ”Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen väkevyyteni voimalla rakentanut kuninkaallista huonetta varten ja majesteettiuteni kunniaksi?” (Daniel 4:30.) Myös ylpeä Herodes Agrippa I otti ansaitsematonta kunniaa itselleen sen sijaan, että olisi antanut kunnian Jumalalle. ”Madot söivät hänet, ja hän kuoli.” (Apostolien teot 12:21–23.) Se, että nämä miehet eivät ymmärtäneet Jehovan näkemystä suuruudesta, johti heidän nöyryyttävään kukistumiseensa.

4. Kuka on maailman ylpeän hengen takana?

⁴ Ei ole väärin haluta elää tavalla, joka tuo osaksemme kunnioitusta ja arvonantoa. Tämän halun avulla Saatana lietsoo kuitenkin ihmisissä ylpeää henkeä, joka heijastaa hänen omaa kunnianhimoaan (Matteus 4:8, 9). Älä koskaan unohda, että hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumala” ja että hän edistää päättäväisesti ajatteluaan täällä maan päällä (2. Korinttilaisille 4:4; Efesolaisille 2:2; Ilmestys 12:9). Koska kristityt tietävät, mistä tällainen ajattelu on lähtöisin, he karttavat maailman näkemystä suuruudesta.

5. Takaavatko saavutukset, maine ja rikkaus pysyvän tyytyväisyyden? Selitä.

⁵ Saatana edistää muun muassa sellaista ajatusta, että nimen saaminen maailmassa, kunnianosoitukset ja paksu setelinippu johtavat automaattisesti onnelliseen elämään. Pitääkö se paikkansa? Takaavatko saavutukset, maine ja rikkaus sen, että elämä on tyydyttävää? Raamattu varoittaa, ettemme antaisi tällaisen ajattelun pettää meitä. Viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Minä olen nähnyt, että kaikki kova työ ja kaikki taitavuus työssä merkitsee toisen kilpailua toista vastaan; tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 4:4.) Monet, jotka ovat yrittäneet kaikin keinoin päästä eteenpäin maailmassa, voivat vahvistaa tuon Raamatun henkeytetyn neuvon totuudellisuuden. Yksi heistä on mies, joka oli mukana suunnittelemassa, rakentamassa ja kokeilemassa avaruusalusta, joka vei ihmisen kuuhun. Hän muisteli: ”Olin työskennellyt ahkerasti ja tullut hyvin eteväksi työssäni. Se oli kuitenkin ollut arvotonta, sillä se ei voinut taata minulle pysyvää onnellisuutta eikä mielenrauhaa.” * Maailmallinen käsitys suuruudesta liike-elämässä, urheilussa tai viihde-maailmassa ei takaa pysyvää tyytyväisyyttä.

 Suuruus siitä, että palvelee toisia rakkaudesta

6. Mikä osoittaa, että Jaakobilla ja Johanneksella oli väärä näkemys suuruudesta?

⁶ Eräs Jeesuksen elämässä sattunut tapaus paljastaa, mitä todelliseen suuruuteen sisältyy. Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat menossa Jerusalemiin viettämään vuoden 33 pesahia. Matkalla Jaakob ja Johannes, jotka olivat mahdollisesti Jeesuksen serkkuja, ilmaisivat, että heillä oli väärä näkemys suuruudesta. He pyysivät äitinsä välityksellä Jeesukselta: ’Anna sanasi, että saamme istua valtakunnassasi oikealla ja vasemmalla puolellasi.’ (Matteus 20:21.) Juutalaisten keskuudessa oikealla tai vasemmalla puolella istumista pidettiin suurena kunniana (1. Kuninkaiden kirja 2:19). Jaakob ja Johannes yrittivät kunnianhimoisesti kahmia itselleen huomattavimmat paikat. He halusivat saada vaikutusvaltaa. Jeesus tiesi, mitä heidän mielessään liikkui, ja käytti tilaisuutta hyväkseen oikaistakseen heidän virheellistä näkemystään suuruudesta.

7. Minkä Jeesus kuvaili johtavan todelliseen kristilliseen suuruuteen?

⁷ Jeesus tiesi, että tässä ylpeässä maailmassa pidetään suurena sellaista ihmistä, jolla on toisia alaisuudessaan ja joka saa yhdellä sormien napsautuksella toteutettua jokaisen oikkunsa. Jeesuksen seuraajien keskuudessa suuruus näkyy kuitenkin siitä, että palvelee nöyrästi toisia. Jeesus sanoi: ”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:26, 27.)

8. Mitä palvelijana oleminen merkitsee, ja mitä voisimme kysyä itseltämme?

⁸ Tässä ”palvelijaksi” käännetty kreikkalainen sana viittaa ihmiseen, joka ponnistelee uutterasti ja sitkeästi toisten hyväksi. Jeesus tähdensi opetuslapsilleen sitä tärkeää läksyä, että ihmistä ei tee suureksi toisten määräileminen vaan heidän palvelemisensa rakkaudesta. Miten sinä olisit reagoinut, jos olisit ollut Jaakobin tai Johanneksen asemassa? Olisitko tajunnut, että tosi suuruus tulee siitä, että palvelee rakkaudesta toisia? (1. Korinttilaisille 13:3.)

9. Millaisen esimerkin Jeesus antoi suhtautumisesta toisiin?

⁹ Jeesus osoitti opetuslapsilleen, että se, miten maailma mittaa suuruutta, poikkeaa mallista, jonka mukaan hän opetti sitä mittaamaan.  Hän ei koskaan omaksunut ylemmyydentuntoista asennetta niitä kohtaan, joita hän palveli, eikä saanut heitä tuntemaan itseään huonommiksi. Kaikenlaiset ihmiset – miehet, naiset ja lapset, rikkaat, köyhät ja huomattavat samoin kuin syntisiksi tiedetyt ihmiset – tunsivat olonsa mukavaksi hänen seurassaan (Markus 10:13–16; Luukas 7:37–50). Ihmiset suhtautuvat usein kärsimättömästi niihin, joilla on joitakin heikkouksia. Jeesus oli erilainen. Vaikka hänen opetuslapsensa olivat toisinaan ajattelemattomia ja riitaisia, hän opetti heitä kärsivällisesti ja osoitti heille, että hän oli todella nöyrä ja lempeämielinen (Sakarja 9:9; Matteus 11:29; Luukas 22:24–27).

10. Miten Jeesuksen koko elämä oli toisten epäitsekästä palvelemista?

¹⁰ Epäitsekkyydellään tämä Jumalan tärkein Poika osoitti, mitä suuruus todellisuudessa merkitsee. Jeesus ei tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan toisia, ja hän paransi ”monenlaisia tauteja” ja vapautti ihmisiä demonien vallasta. Vaikka hän saattoi väsyä ja tarvitsi aikaa lepäämiseen, hän pani aina toisten tarpeet omiensa edelle ja näki vaivaa lohduttaakseen heitä. (Markus 1:32–34; 6:30–34; Johannes 11:11, 17, 33.) Rakkaus sai hänet matkustamaan satoja kilometrejä pölyisillä teillä, jotta hän voisi auttaa ihmisiä hengellisesti saarnaamalla Valtakunnan hyvää uutista (Markus 1:38, 39). Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus suhtautui toisten palvelemiseen vakavasti.

Jäljittele Kristuksen nöyryyttä

11. Mitä ominaisuuksia odotetaan veljiltä, jotka nimitetään palvelemaan seurakunnassa valvojina?

¹¹ Oikeaa asennetta, jota kristittyjen valvojien pitäisi kehittää, korostettiin 1800-luvun lopulla, kun valittiin miehiä palvelemaan Jumalan kansan tarpeita järjestön matkustavina edustajina. ”Siionin Vartiotornin” (1.9.1894) mukaan tehtävään piti etsiä miehiä, jotka olisivat ”sävyisiä, jotta he eivät pöyhistyisi – –, mieleltään nöyriä, niin että he eivät yritä saarnata itseään vaan Kristusta – eivät yritä tehdä tunnetuksi omaa tietämystään vaan hänen Sanaansa kaikessa yksinkertaisuudessaan ja voimassaan”. On selvää, että tosi kristittyjen ei pitäisi koskaan tavoitella vastuutehtäviä siinä tarkoituksessa, että he voisivat tyydyttää henkilökohtaista kunnianhimoaan tai saada huomattavan aseman ja valtaa toisiin nähden. Nöyrä valvoja pitää mielessään, että hänelle on annettu ”hyvää työtä”, ei korkeaa asemaa, joka toisi kunniaa hänelle itselleen (1. Timoteukselle 3:1, 2). Kaikkien vanhinten ja avustavien palvelijoiden pitäisi parhaan kykynsä mukaan palvella nöyrästi toisia ja ottaa johto pyhässä palveluksessa, niin että toiset voivat jäljitellä heidän hyvää esimerkkiään (1. Korinttilaisille 9:19; Galatalaisille 5:13; 2. Timoteukselle 4:5).

12. Mitä niiden, jotka tavoittelevat palvelustehtäviä seurakunnassa, olisi hyvä kysyä itseltään?

¹² Kenen tahansa veljen, joka tavoittelee vastuutehtäviä,  voi olla tarpeen kysyä itseltään: Etsinkö tilaisuuksia palvella toisia, vai haluanko, että minua palvellaan? Olenko aulis huolehtimaan hyödyllisistä tehtävistä, jotka eivät ole kovin näkyviä? Joku nuori veli saattaisi kernaasti pitää esimerkiksi puheita seurakunnan kokouksissa, mutta empiä tarjota apua iäkkäille. Hän saattaisi mielellään olla seurakunnan vastuullisten veljien parissa mutta suhtautua vastahakoisesti saarnaamistyöhön. Tällaisen nuoren olisi hyvä kysyä itseltään: Keskitynkö etupäässä sellaisiin Jumalan palveluksen piirteisiin, jotka tuovat tunnustusta ja ylistystä? Pyrinkö loistamaan toisten edessä? Henkilökohtaisen kunnian tavoittelija ei varmasti jäljittele Kristuksen esimerkkiä (Johannes 5:41).

13. a) Miten valvojan esimerkillinen nöyryys voi vaikuttaa toisiin? b) Miksi voidaan sanoa, että nöyrämielisyys ei ole kristitylle valinnanvarainen asia?

¹³ Se, että yritämme innokkaasti jäljitellä Kristuksen nöyryyttä, saa meidät palvelemaan toisia. Hyvä esimerkki tästä on vyöhykevalvoja, joka tarkasti erään Jehovan todistajien haaratoimiston toimintaa. Vaikka tällä valvojalla oli hyvin tiivis aikataulu ja paljon vastuuta, hän pysähtyi auttamaan erästä nitomakoneen kimpussa puurtavaa nuorta veljeä, joka yritti epätoivoisesti löytää oikeat säädöt. ”Se oli aivan uskomatonta!” kertoi tuo veli. ”Hän sanoi, että hän oli nuoruudessaan Betelissä käyttänyt samanlaista konetta, ja muisteli, miten vaikeaa oli saada säätöjä kohdalleen. Hän työskenteli kanssani melkoisen tovin, vaikka hänellä oli paljon muuta tärkeää tehtävää. Se teki minuun syvän vaikutuksen.” Tuo veli, joka toimii nyt valvojana eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa, muistaa yhä tämän nöyryyttä ilmaisevan teon. Meidän ei tule koskaan ajatella, että olemme liian korkeassa asemassa suorittamaan vaatimattomia tehtäviä tai liian tärkeitä huolehtimaan vähäarvoisista asioista. Meidän pitäisi sen sijaan vyöttäytyä ”nöyrämielisyyteen”. Asia ei ole valinnanvarainen. Se kuuluu siihen ”uuteen persoonallisuuteen”, joka kristityn täytyy pukea ylleen. (Filippiläisille 2:3; Kolossalaisille 3:10, 12; Roomalaisille 12:16.)

Miten omaksua Kristuksen näkemys suuruudesta?

14. Miten itsemme vertaaminen Jumalaan ja lähimmäisiimme auttaa meitä kehittämään oikeaa näkemystä suuruudesta?

¹⁴ Miten voimme omaksua oikean näkemyksen suuruudesta? Yksi keino on mietiskellä itseämme suhteessa Jehova Jumalaan. Hänen majesteettiutensa, voimansa ja viisautensa korottavat hänet paljon mitättömien ihmisten elämänpiirin yläpuolelle (Jesaja 40:22). Myös se, että vertaamme itseämme lähimmäisiimme, auttaa meitä kehittämään nöyrämielisyyttä. Saatamme olla kristittyjä veljiämme etevämpiä joissakin suhteissa, mutta he voivat viedä meistä voiton elämänalueilla, joilla on paljon enemmän merkitystä, tai heillä saattaa olla ominaisuuksia, joita meillä ei ole. Todellisuudessa Jumalan silmissä kallisarvoisia ovat monet sellaiset ihmiset, jotka eivät sävyisyytensä ja nöyryytensä vuoksi edes erotu joukosta (Sananlaskut 3:34; Jaakobin kirje 4:6).

15. Miten Jumalan palvelijoiden nuhteettomuus osoittaa, ettei kenelläkään ole perusteita tuntea itseään muita paremmaksi?

¹⁵ Tätä valaisevat hyvin niiden Jehovan todistajien kokemukset, jotka ovat kohdanneet koettelemuksia uskonsa vuoksi. Kerran toisensa jälkeen juuri ne, joita maailma pitäisi tavallisina ihmisinä, ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa Jumalan edessä ankarissakin  koetuksissa. Tällaisten esimerkkien miettiminen voi pitää meidät nöyrinä ja opettaa meitä olemaan ’ajattelematta itsestämme enempää kuin on tarpeellista ajatella’ (Roomalaisille 12:3). *

16. Miten kaikki seurakunnan jäsenet voivat kehittää suuruutta Jeesuksen mallin mukaisesti?

¹⁶ Kaikkien kristittyjen, niin nuorten kuin vanhojenkin, pitäisi pyrkiä omaksumaan Kristuksen näkemys suuruudesta. Seurakunnassa täytyy hoitaa monenlaisia tehtäviä. Älä koskaan harmistu, jos sinua pyydetään tekemään sellaista, mikä saattaa näyttää vähäarvoiselta (1. Samuelin kirja 25:41; 2. Kuninkaiden kirja 3:11). Vanhemmat, kannustatteko lapsianne huolehtimaan hyväntuulisesti mistä tahansa tehtävästä, joka heille annetaan valtakunnansalilla tai konventtisalilla? Näkevätkö he teidän hoitavan vaatimattomia tehtäviä? Eräs veli, joka palvelee nykyään Jehovan todistajien maailmankeskuksessa, muistaa elävästi vanhempiensa esimerkin. Hän sanoi: ”Heidän suhtautumisensa valtakunnansalin tai konventtipaikan siivoamiseen ilmaisi minulle, että he pitivät sitä tärkeänä. He tarjoutuivat usein tekemään työtä seurakunnan tai veljesseuran hyväksi, näyttivätpä nuo tehtävät miten halpa-arvoisilta hyvänsä. Tämä asenne on auttanut minua ottamaan halukkaasti vastaan minkä tahansa työmääräyksen täällä Betelissä.”

17. Millä tavoin nöyrät naiset voivat olla siunaukseksi seurakunnalle?

¹⁷ Erinomainen esimerkki toisten ihmisten etujen panemisesta omiensa edelle on Ester, josta tuli 400-luvulla eaa. Persian valtakunnan kuningatar. Vaikka hän eli palatsissa, hän vaaransi auliisti oman elämänsä Jumalan kansan puolesta toimien sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. (Ester 1:5, 6; 4:14–16.) Taloudellisista oloistaan riippumatta kristityt naiset voivat nykyään osoittaa Esterin henkeä rohkaisemalla masentuneita, käymällä sairaiden luona, osallistumalla saarnaamistyöhön ja olemalla yhteistoiminnassa vanhinten kanssa. Tällaiset nöyrät sisaret ovat todellinen siunaus seurakunnalle!

Siunauksia Kristuksen esimerkin mukaisesta suuruudesta

18. Mitä hyötyä on kristillisen suuruuden ilmaisemisesta?

¹⁸ Voit hyötyä monin tavoin siitä, että säilytät Kristuksen näkemyksen suuruudesta. Toisten epäitsekäs palveleminen tuottaa iloa sekä heille että sinulle (Apostolien teot 20:35). Kun aherrat halukkaasti ja innokkaasti veljiesi hyväksi, tulet heille rakkaaksi (Apostolien teot 20:37). Mikä vielä tärkeämpää, Jehova pitää ponnistelujasi toisten kristittyjen hyväksi miellyttävänä ylistysuhrina hänelle (Filippiläisille 2:17).

19. Mitä meidän pitäisi päättää sen näkemyksen suhteen, joka Kristuksella oli suuruudesta?

¹⁹ Meidän jokaisen täytyy tutkia omaa sydäntämme ja kysyä: ”Onko puheeni kristillisen suuruuden kehittämisestä vain sanahelinää, vai ponnistelenko uutterasti noudattaakseni sitä käytännössä?” Jehovan suhtautumisesta pöyhkeisiin ihmisiin ei ole epäselvyyttä (Sananlaskut 16:5; 1. Pietarin kirje 5:5). Näkyköön toiminnastamme, että ilmaisemme mielellämme Kristuksen näkemystä suuruudesta niin kristillisessä seurakunnassa kuin perhe-elämässämme ja jokapäiväisissä ihmissuhteissammekin ja että teemme kaiken Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (1. Korinttilaisille 10:31).

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

• Miksi meidän pitäisi karttaa maailmallista näkemystä suuruudesta?

• Miten Jeesus mittasi suuruutta?

• Miten valvojat voivat jäljitellä Kristuksen nöyryyttä?

• Mikä voi auttaa meitä kehittämään kristillistä suuruutta?

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu s. 17]

Kuka ilmaisee kristillistä suuruutta?

Se, joka haluaa olla palveltavana, vai se, joka haluaa palvella?

Se, joka haluaa olla parrasvaloissa, vai se, joka ottaa vastaan vaatimattomia tehtäviä?

Se, joka korottaa itsensä, vai se, joka korottaa muita?

[Kuva s. 14]

Farao Amenhotep III:n jättiläismäinen patsas

[Kuva s. 15]

Tiedätkö, mikä johti Hamanin kukistumiseen?

[Kuvat s. 16]

Etsitkö tilaisuuksia palvella toisia?