Tavoitteena hyvä hallinto

”Maailmassa lisääntyvä keskinäinen riippuvuus on aiheuttanut useita maailmanlaajuisia ongelmia, joita yksittäiset valtiot eivät enää pysty omin neuvoin ratkaisemaan. Voimme selviytyä ihmiskunnan edessä olevista kasvavista vaaroista ja vaikeuksista vain maailmanlaajuisen yhteistyön turvin.” (Ghulam Umar, pakistanilainen poliittinen analyytikko)

NYKYMAAILMA on täynnä paradokseja. Aineellisesta yltäkylläisyydestä huolimatta monet saavat juuri ja juuri hankittua elantonsa. Nykyinen tietokonesukupolvi saattaa olla kaikkien aikojen koulutetuin ja valistunein, mutta yhä useampien on vaikeaa löytää pysyvää työpaikkaa. Vaikka ihmisillä näyttää olevan enemmän vapautta kuin koskaan aiemmin, miljoonat elävät pelon, turvattomuuden ja epävarmuuden ilmapiirissä. Tarjolla voi olla runsaasti houkuttelevia mahdollisuuksia, mutta korruptio ja rikollisuus niin yhteiskunnan ylemmissä kuin alemmissakin portaissa on saattanut monet ihmiset epätoivoiseen tilanteeseen.

Ihmiskunnan ongelmat ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, ettei yksikään kansa tai edes kansojen ryhmittymä pysty mitenkään ratkaisemaan niitä. Siksi monet havainnoijat ovat tulleet siihen tulokseen, että maailmanlaajuinen rauha ja turvallisuus voidaan saavuttaa vain, jos kaikki kansakunnat yhdistyvät yhden ainoan hallituksen alaisuuteen. Esimerkiksi Albert Einstein puhui pitkään tällaisen ajatuksen puolesta. Hän vakuutti vuonna 1946: ”Uskon lujasti, että enemmistö maailman kansoista eläisi mieluummin rauhassa ja turvallisuudessa – –. Ihmiskunnan rauhankaipuu voidaan tyydyttää vain muodostamalla maailmanhallitus.”

Yli 50 vuotta myöhemmin tämä perustarve on yhä täyttämättä. Pariisilaisessa Le Monde -lehdessä julkaistussa selostuksessa, jossa lueteltiin 2000-luvun haasteita, sanottiin: ”On luotava oikeudellinen, hallinnollinen ja perustuslaillinen pohja kansainväliselle hallitukselle, joka pystyy kansanmurhan uhatessa puuttumaan asioihin heti kaikkialla maailmassa. On hyväksyttävä se ajatus, että vastedes Maa on yksi valtio.” Kuka tai mikä kykenee varmistamaan ihmiskunnalle rauhallisen tulevaisuuden?

Onko ratkaisu Yhdistyneet kansakunnat?

Monet perustavat toivonsa maailmanrauhasta Yhdistyneisiin kansakuntiin. Onko YK:sta maailmanhallitukseksi, joka voisi saada aikaan todellisen rauhan ja turvallisuuden? Poliittisesta retoriikasta, joka kuulostaa innoittavalta ja lupaavalta, ei varmastikaan  ole ollut pulaa. Esimerkiksi YK:n yleiskokous esitti vuonna 2000 antamassaan ”Vuosituhatjulistuksessa” seuraavan juhlallisen vakuutuksen: ”Emme säästä ponnistuksiamme vapauttaaksemme kansakuntamme sodan vitsaukselta, olivatpa sodat valtioiden välisiä tai sisäisiä. Sodat ovat aiheuttaneet yli viisi miljoonaa kuolonuhria viimeisen vuosikymmenen kuluessa.” Tällaiset julistukset ovat tuoneet YK:lle kiitosta ja ihailua monilta tahoilta sekä vuonna 2001 Nobelin rauhanpalkinnon. Kunnioittaessaan tällä tavoin YK:ta Norjan Nobel-komitea totesi, että ”maailmanrauha ja globaali yhteistyö voidaan toteuttaa ainoastaan Yhdistyneiden kansakuntien välityksellä”.

Mutta onko vuonna 1945 perustettu YK osoittautunut kykeneväksi saamaan aikaan aidon ja kestävän maailmanrauhan? Ei, koska sen jäsenvaltioiden oman edun tavoittelu ja kansalliset pyrkimykset ovat kaataneet monia sen yrityksistä. Suuren yleisön saama kuva on, kuten erään sanomalehden toimittaja kirjoitti, että YK on ”jonkinlainen kansainvälisen mielipiteen ilmapuntari” ja että ”sen esityslista on täynnä kysymyksiä, joista on kiistelty jo vuosia edistymättä tuskin lainkaan kohti ratkaisua”. Tulevatko maailman kansakunnat joskus todella olemaan yhdistyneitä?

Raamattu paljastaa, että tällainen yhdistyminen tulee tapahtumaan pian. Miten se tapahtuu? Ja mikä hallitus saa sen aikaan? Vastaukset löytyvät seuraavasta kirjoituksesta.

[Kuva s. 3]

Einstein korosti maailmanhallituksen tarvetta

[Lähdemerkintä]

Einstein: U.S. National Archives