Meksikon alkuperäiskansat kuulevat hyvää uutista

JOUKKO mihejä, erään Meksikon alkuperäiskansan jäseniä, oli koolla 10. marraskuuta 2002 San Miguel Quetzaltepecissa, joka on kaupunki kauniissa Oaxacan osavaltiossa Etelä-Meksikossa. He osallistuivat Jehovan todistajien piirikonventtiin. Aamupäiväohjelman kohokohta oli raamatullinen näytelmä.

Kun näytelmän ensimmäiset sanat kajahtivat äänentoistolaitteista, yleisö oli ällistyksissään. He puhkesivat suosionosoituksiin, monet heistä silmät kyynelissä. Näytelmä esitettiin miheksi! Sen päätyttyä monet esittivät sydämelliset kiitoksensa tästä odottamattomasta siunauksesta. ”Ymmärsin näytelmän ensimmäistä kertaa. Se kosketti sydäntäni”, kertoi eräs. ”Nyt voin kuolla onnellisena, koska Jehova on antanut minun kuulla näytelmän omalla kielelläni”, sanoi toinen.

Se mitä tuona aamupäivänä tapahtui, on osa voimaperäistä hanketta, johon Meksikon Jehovan todistajat ovat hiljattain ryhtyneet, jotta Valtakunnan hyvää uutista voitaisiin saarnata alkuperäiskansoille (Matteus 24:14; 28:19, 20).

Jehova kuunteli rukouksia

Meksikossa on niin paljon alkuperäisasukkaita – yli kuusi miljoonaa – että he voisivat muodostaa oman monikulttuurisen kansansa, joka puhuisi 62:ta kieltä. Viittätoista noista kielistä puhuu yli 100000 ihmistä kutakin. Yli miljoona alkuperäisasukasta ei puhu Meksikon virallista kieltä espanjaa, ja niistäkin, jotka puhuvat, monet oppivat Raamatun totuuden helpommin omalla kielellään (Apostolien teot 2:6; 22:2). Jotkut ovat tutkineet Raamattua ja käyneet uskollisesti seurakunnan kokouksissa vuosikausia, vaikkeivät ole ymmärtäneet kaikkea. Totuuden sanoman kuuleminen heidän omalla kielellään on siksi ollut heidän rukoustensa aiheena jo kauan.

Vastatakseen tähän haasteeseen Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimisto alkoi vuonna 1999 tehdä järjestelyjä kokousten pitämiseksi alkuperäiskielillä. Perustettiin myös käännösryhmiä. Vuonna 2000 piirikonventin näytelmä esitettiin mayaksi, ja myöhemmin näytelmiä on käännetty monille muillekin kielille.

Seuraava askel oli käydä käsiksi Raamatun tutkimista varten suunniteltujen Jehovan todistajien julkaisujen kääntämiseen. Aluksi kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! käännettiin huaveksi, masateekiksi, mayaksi, totonaakiksi, tseltaliksi ja tsotsiliksi. Vähitellen julkaisuja on saatu lisää. Esimerkiksi Valtakunnan Palveluksemme alkoi ilmestyä säännöllisesti mayaksi. Joistakin julkaisuista on valmistettu myös äänikasetteja. Jotta alkuperäisasukkaita voitaisiin opettaa lukemaan ja kirjoittamaan omalla kielellään, kirjasta ”Opettele lukemaan ja kirjoittamaan” muokataan parhaillaan vastaamaan  sikäläisiä tarpeita. Raamatullista kirjallisuutta valmistetaan tätä nykyä 15 alkuperäiskielellä, ja lisää julkaisuja on tulossa.

”He tekevät kaikkensa”

Kääntäminen ei ole ollut helppoa. Ensinnäkin Meksikon alkuperäiskielillä on julkaistu hyvin vähän maallista kirjallisuutta. Sanakirjojen löytäminen on ollut monesti vaikeaa. Joistakin kielistä on myös olemassa monia eri murteita. Esimerkiksi sapoteekin murteita on ainakin viisi. Ne ovat muotoutuneet niin erilaisiksi, että eri alueiden sapoteekit eivät ymmärrä toisiaan.

Lisäksi kääntäjien täytyy itse luoda kieleen sääntöjä, ellei niitä ole valmiiksi olemassa. Tämä vaatii paljon tutkimustyötä ja neuvottelua. Ei ihme, että monista tuntui aluksi samalta kuin Élidasta, joka kuuluu huavenkieliseen käännösryhmään. Hän muistelee: ”Kun minut kutsuttiin Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimistoon, pinnalle nousi kaksi tunnetta: ilo ja pelko.”

Kääntäjien täytyy myös opetella käyttämään tietokonetta, laatimaan aikatauluja ja hyödyntämään erilaisia käännösmenetelmiä. Tämä kaikki on ollut heille melkoinen haaste. Millaisia tuntemuksia heillä on? Mayankieliseen työryhmään kuuluva Gloria kertoo: ”Emme voi sanoin kuvata, miten iloisia olemme siitä, että voimme olla mukana kääntämässä raamatullisia julkaisuja mayaksi, omalle äidinkielellemme.” Eräs käännöstoimiston valvojista totesi kääntäjistä: ”He haluavat niin kovasti saada raamatullisia julkaisuja omalla kielellään, että he tekevät kaikkensa vastatakseen tähän haasteeseen.” Onko se ollut vaivan arvoista?

”Kiitos, Jehova!”

On ollut ilmeistä, että Jehova on siunannut alkuperäiskansojen hyväksi tehtävää työtä. Läsnäolijoiden määrä kokouksissa ja konventeissa on moninkertaistunut. Esimerkiksi vuonna 2001 Kristuksen kuoleman muistojuhlaan kokoontui 223 mihenkielistä todistajaa mutta yhteensä läsnäolijoita oli 1674 – seitsemän ja puoli kertaa enemmän kuin todistajia!

Ne jotka omaksuvat totuuden, voivat ymmärtää sen nyt paremmin heti alusta alkaen. Mirna muistaa, miten hänelle kävi ennen kuin kokouksia alettiin pitää mayaksi. ”Menin kasteelle, kun olin tutkinut Raamattua kolme kuukautta”, hän kertoo. ”Tiesin, että minun pitäisi käydä kasteella, mutta täytyy sanoa, etten oikeastaan ymmärtänyt Raamatun totuuksia niin hyvin kuin olisi pitänyt. Luulen, että se johtui siitä, että äidinkieleni on maya enkä ymmärtänyt espanjaa kovin hyvin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin todella oivalsin totuuden.” Nykyään Mirna ja hänen miehensä ovat onnellisia siitä, että he saavat kuulua mayankieliseen käännösryhmään.

Seurakunnissa kaikki ovat suunnattoman iloisia saadessaan omakielisiä julkaisuja. Kun tsotsiliksi vasta käännetyn Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! -kirjasen julkaisemisesta ilmoitettiin, eräs nainen, joka oli juuri alkanut käydä seurakunnan kokouksissa, puristi sitä rintaansa vasten ja huudahti: ”Kiitos,  Jehova!” Raportit kertovat, että monet, jotka tutkivat Raamattua, ovat edistyneet nopeammin kasteelle, toimettomia julistajia saadaan elvytettyä toimintaan ja monet kristityt veljet tuntevat nyt voivansa ottaa vastuuta seurakunnassa. Jotkut ovenavaajat ovat halukkaampia ottamaan raamatullista kirjallisuutta omalla kielellään ja tutkimaan sitä.

Muuan todistajasisar meni kerran johtamaan raamatuntutkistelua, mutta nainen, jonka kanssa hän tutki, ei ollutkaan kotona. Kun tämän mies tuli ovelle, sisar tarjoutui lukemaan hänelle otteen eräästä kirjasesta. ”En halua mitään”, mies vastasi. Sisar sanoi hänelle totonaakiksi, että kirjanen oli heidän kielellään. Sen kuullessaan mies otti esiin penkin ja istui. Kun sisar luki hänelle, hän sanoi kerta toisensa jälkeen: ”Se on totta. Kyllä, se on totta.” Nyt hän käy kokouksissa.

Jukatanin osavaltiossa erään sisaren mies vastusti totuutta ja joskus löi häntä, kun hän tuli kotiin kokouksesta. Kun kokouksia alettiin pitää mayaksi, sisar päätti pyytää miestään mukaan. Tämä tuli ja piti niistä kovasti. Nyt hän käy kokouksissa säännöllisesti, tutkii Raamattua eikä luonnollisestikaan enää hakkaa vaimoaan.

Eräs totonaakkimies sanoi kahdelle todistajalle, ettei hän koskaan rukoile, koska katolinen pappi oli sanonut hänelle, että Jumala kuuntelee vain espanjankielisiä rukouksia. Hänen täytyi itse asiassa maksaa papille, jotta tämä rukoilisi totonaakkien puolesta. Todistajat selittivät miehelle, että Jumala kuuntelee  kaikenkielisiä rukouksia, ja antoivat hänelle totonaakinkielisen kirjasen, jonka hän otti ilahtuneena vastaan (2. Aikakirja 6:32, 33; Psalmit 65:2).

”Kualtsin tajtoua”

Innoissaan tällaisista tuloksista monet Valtakunnan julistajat yrittävät opetella jotakin alkuperäiskieltä tai parantaa niitä taitoja, joita heillä jo on. Näin tekee muun muassa eräs kierrosvalvoja, joka palvelee viittä nahuatlinkielistä seurakuntaa Pueblan osavaltion pohjoisosassa. Hän kertoo: ”Lapset, jotka ennen nukahtivat kokouksissa, ovat oikein valppaita ja kuuntelevat tarkasti, kun puhun nahuatliksi. Kerran kokouksen lopussa eräs nelivuotias poika tuli luokseni ja sanoi: ’Kualtsin tajtoua.’ (Puhut kivasti.) Se sai minut tuntemaan, että kyllä kannatti ponnistella.”

Alkuperäiskieliset ”pellot” ovat totisesti ”vaaleita elonkorjuuta varten”, ja kaikki jotka työskentelevät niiden hyväksi, ovat saaneet paljon rohkaisua (Johannes 4:35). Roberto, joka oli organisoimassa käännösryhmiä, tiivistää tunteensa seuraavin sanoin: ”On ollut unohtumaton kokemus nähdä ilonkyynelten vierivän veljiemme ja sisartemme poskilla, kun he kuuntelevat totuutta omalla kielellään ja ymmärtävät sen. Minulle nousee pala kurkkuun, kun ajattelenkin sitä.” Epäilemättä näiden vilpittömien ihmisten auttaminen asennoitumaan Valtakunnan puolelle ilahduttaa myös Jehovan sydäntä (Sananlaskut 27:11).

[Tekstiruutu s. 10, 11]

Tapaamme joitakin kääntäjiä

● ”Vanhempani opettivat minulle totuutta niin pienestä kuin muistan. Valitettavasti isä jätti kristillisen seurakunnan, kun olin 11-vuotias. Kaksi vuotta myöhemmin äiti hylkäsi meidät. Koska olin viidestä lapsesta vanhin, minun täytyi ottaa äidin vastuut harteilleni, vaikka kävin vielä koulua.

Hengelliset veljet ja sisaret tukivat meitä, mutta elämä oli rankkaa. Joskus mietin: ’Miksi tällaista tapahtuu minulle? Olen niin nuori!’ Selviydyin ainoastaan Jehovan avulla. Lukion päätyttyä ryhdyin kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi, ja se auttoi minua kovasti. Kun nahuatlinkielinen käännösryhmä perustettiin, minut kutsuttiin siihen.

Isä on tullut takaisin seurakunnan yhteyteen, ja nuoremmat veljeni ja sisareni palvelevat Jehovaa. Jehovalle uskollisena pysyminen on todella kannattanut. Hän on siunannut perhettäni hyvin paljon.” (Alicia.)

● ”Eräs luokallani ollut todistajatyttö piti esitelmän elämän alkuperästä. Olin poissa siltä tunnilta ja olin huolissani tulevasta kokeesta, joten pyysin häntä kertomaan aiheesta minulle. Olin aina ihmetellyt, miksi ihmiset kuolevat. Kun hän tarjosi minulle Luomisen tulos -kirjaa * ja raamatuntutkistelua, otin tarjouksen vastaan. Luojan tarkoitus ja rakkaus koskettivat minua syvästi.

Kun olin päättänyt koulunkäynnin, minulla oli mahdollisuus ryhtyä kaksikieliseksi espanjan ja tsotsilin opettajaksi. Se olisi kuitenkin vaatinut minua muuttamaan kauas pois, ottamaan tunteja viikonloppuisin ja olemaan poissa seurakunnan kokouksista. Työskentelin sen sijaan muurarina. Isäni, joka ei ole todistaja, ei pitänyt ratkaisustani lainkaan. Myöhemmin kun palvelin tienraivaajana, muodostettiin ryhmä kääntämään raamatullista kirjallisuutta tsotsiliksi. Sydämeni vaati minua liittymään siihen.

Huomaan, kuinka omakieliset julkaisut saavat veljemme ja sisaremme tuntemaan itsensä arvostetuiksi ja arvokkaiksi. Se tuottaa minulle hyvin paljon tyydytystä. Pidän tätä tehtävää suurena etuoikeutena.” (Humberto.)

● ”Äiti jätti meidät, kun olin kuusivuotias, ja isä alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa, kun olin murrosiässä. Kerran eräs sisar tarjosi minulle raamatuntutkistelua, jossa käsiteltäisiin neuvoja nuorille. Äidittömänä murrosikäisenä minusta tuntui, että tämä oli juuri sitä, mitä kaipasin. Kävin kasteella 15-vuotiaana.

Eräät ilkeät ihmiset tappoivat isäni vuonna 1999, koska he halusivat hänen maansa. Olin aivan poissa tolaltani. Vajosin syvään masennukseen, ja minusta tuntui, etten jaksaisi enää elää. Pyysin kuitenkin jatkuvasti Jehovalta voimaa rukouksessa. Seurakunnassamme vieraillut matkavalvoja ja hänen vaimonsa rohkaisivat minua hyvin paljon. Pian minusta tuli vakituinen tienraivaaja.

Panin kerran merkille, että jotkut olivat kävelleet kuusi tuntia vain kuullakseen 20 minuutin puheen totonaakiksi, vaikka loppukokous olikin espanjaksi, jota he eivät ymmärtäneet. Olin siksi aivan innoissani, kun minut kutsuttiin mukaan kääntämään raamatullisia julkaisuja totonaakiksi.

Kerroin aina isälle, että haaveenani oli palvella Jehovan todistajien haaratoimistossa. Hän sanoi, ettei sinne pääseminen olisi helppoa minun ikäiselleni naimattomalle tytölle. Miten onnellinen hän tuleekaan olemaan, kun hän saa ylösnousemuksen jälkeen tietää, että minä pääsin sinne kääntämään raamatullista kirjallisuutta omalle kielellemme!” (Edith.)

[Alaviite]

[Kuva s. 9]

Tsotsilinkielisen käännösryhmän jäsenet keskustelevat sanasta, joka on vaikea kääntää