Urhea ”kulkija evankeliumin asialla”

KERROTAAN, että George Borrow osasi 18-vuotiaana 12:ta kieltä. Kaksi vuotta myöhemmin hän pystyi kääntämään ”sujuvasti ja viehättävästi” 20:tä kieltä.

Vuonna 1833 Britannian ja ulkomaan raamattuseura kutsui tämän poikkeuksellisen lahjakkaan miehen haastatteluun Lontooseen. 30-vuotiaalla Borrow’lla ei ollut rahaa matkaan, mutta koska hän oli päättänyt tarttua tähän tilaisuuteen, hän käveli 180 kilometriä kotoaan Norwichista, vieläpä vain 28 tunnissa.

Raamattuseuran edustajat esittivät hänelle haasteen: hänen piti oppia kuudessa kuukaudessa mantšun kieli, jota puhuttiin joillakin alueilla Kiinassa. Hän pyysi kielioppikirjaa, mutta he eivät voineet antaa hänelle muuta kuin mantšunkielisen Matteuksen evankeliumin ja mantšu–ranska-sanakirjan. 19 viikon kuluttua hän kuitenkin kirjoitti Lontooseen, että hän oli oppinut mantšun ”Jumalan avulla”. Vielä merkittävämmän tästä saavutuksesta teki se, että hän kertoman mukaan korjasi samaan aikaan Luukkaan evankeliumia, joka oli käännetty Meksikon alkuperäiskieliin kuuluvalle nahuatlin kielelle.

Mantšunkielinen Raamattu

Mantšua alettiin kirjoittaa 1600-luvulla, kun siihen lainattiin kirjaimet Mongolian uiguurista, ja samalla siitä tuli Kiinan virkakieli. Vaikka mantšun käyttö ajan mittaan väheni, Britannian ja ulkomaan raamattuseuran jäsenet olivat hyvin kiinnostuneita painamaan ja levittämään mantšunkielisiä Raamattuja. Vuoteen 1822 mennessä he olivat rahoittaneet 550 kappaleen painoksen Matteuksen evankeliumista, jonka oli kääntänyt Stepan V. Lipoftsoff, 20 vuotta Kiinassa asunut Venäjän ulkoasiainministeriön virkamies. Erä painettiin Pietarissa, mutta suurin osa siitä tuhoutui tulvassa, kun vasta muutama kappale oli levitetty.

Pian tämän jälkeen julkaistiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten laitos. Vuonna 1834 kiinnostusta Raamattua kohtaan lisäsi sellaisen vanhan käsikirjoituksen löytyminen, joka sisälsi suurimman osan Heprealaisista kirjoituksista. Kuka voisi huolehtia jo olemassa olevien mantšunkielisten Raamatun kirjoitusten tarkistamisesta ja kääntää puuttuvat osuudet? Britannian ja ulkomaan raamattuseura lähetti George Borrow’n tähän tehtävään.

Venäjälle

Saavuttuaan Pietariin Borrow perehtyi mantšuun syvällisemmin, jotta hän pystyisi tarkistamaan ja korjaamaan Raamatun tekstiä täsmällisemmin. Tehtävä oli silti  suunnaton, ja hän työskenteli jopa 13 tuntia päivässä auttaessaan ”Uuden testamentin” latomisessa. ”Uutta testamenttia” painettiin tuhat kappaletta vuonna 1835 ja sitä kuvailtiin ”kauniiksi itämaiseksi laitokseksi”. Borrow oli aikonut viedä Raamatut Kiinaan ja levittää ne siellä, mutta hänen suunnitelmansa kariutui. Koska Venäjän hallitus pelkäsi, että tällaista hanketta pidettäisiin Kiinassa lähetystyönä ja että se voisi vaarantaa hyvät naapurisuhteet, se kieltäytyi antamasta Borrow’lle lupaa matkustaa Kiinan rajalle, jos hän veisi mukanaan ”yhdenkin mantšunkielisen Raamatun”.

Joitakin ”Uusia testamentteja” levitettiin silti noin kymmenen vuotta myöhemmin, ja vuonna 1859 ilmestyivät Matteuksen ja Markuksen evankeliumien käännökset, joissa oli vierekkäisillä palstoilla mantšun- ja kiinankieliset tekstit. Siihen mennessä useimmat, jotka osasivat lukea mantšua, lukivat kuitenkin mieluummin kiinaa, joten toiveet koko Raamatun saamisesta mantšuksi alkoivat hiipua. Mantšu oli todellisuudessa kuoleva kieli, jonka kiina pian korvaisi. Lopullinen muutos tapahtui vuonna 1912, kun Kiinasta tuli tasavalta.

Pyreneiden niemimaalla

George Borrow palasi Lontooseen innosta hehkuen. Vuonna 1835 hänet lähetettiin vuorostaan Portugaliin ja Espanjaan ”ottamaan selville, miten valmiita ihmiset olivat omaksumaan kristillisyyden totuudet”, kuten hän itse asian myöhemmin ilmaisi. Britannian ja ulkomaan raamattuseura oli tätä ennen ollut hyvin vähän tekemisissä noiden maiden kanssa laajalle levinneen poliittisen ja yhteiskunnallisen kuohunnan vuoksi. Borrow nautti saadessaan keskustella ihmisten kanssa Raamatusta Portugalin kylissä, mutta uskonnollinen välinpitämättömyys sai hänet siirtymään melko pian Espanjan puolelle.

Espanjassa haasteet olivat erilaiset, varsinkin romanien parissa, joihin Borrow solmi nopeasti läheiset siteet, koska hän osasi heidän kieltään gitanoa. Hän alkoi kääntää ”Uutta testamenttia” tälle romanikielelle pian saapumisensa jälkeen. Hän pyysi projektiin joksikin aikaa avukseen kaksi romaninaista. Hän luki heille katkelmia espanjalaisesta Raamatusta ja pyysi heitä sitten kääntämään ne hänelle. Näin hän oppi käyttämään oikein romanikielen idiomeja. Tämän työn tuloksena julkaistiin keväällä 1838 Luukkaan evankeliumi, mikä sai erään piispan lausahtamaan: ”Hän käännyttää romanikielen avulla koko Espanjan.”

Borrow oli valtuutettu etsimään ”henkilöä, joka pystyisi kääntämään Raamattua baskiksi”. Tehtävä annettiin tri Oteizalle, lääkärille joka oli ”perehtynyt hyvin tuohon murteeseen, jota minäkin hieman osaan”, Borrow kirjoitti. Vuonna 1838 Luukkaan evankeliumista tuli ensimmäinen Raamatun kirja, joka ilmestyi Espanjan baskiksi.

Borrow’lla oli palava halu valistaa tavallista kansaa, minkä vuoksi hän teki pitkiä ja usein vaarallisia matkoja levittääkseen  Raamatun kirjoja maaseudun köyhille. Hän toivoi vapauttavansa heidät uskonnollisesta tietämättömyydestä ja taikauskosta. Paljastaakseen heidän ostamiensa aneiden hyödyttömyyden hän kysyi esimerkiksi: ”Onko mahdollista, että Jumala, joka on hyvä, hyväksyisi synnin myymisen?” Raamattuseura kuitenkin pelkäsi, että tällainen mullistava työ johtaisi sen toiminnan kieltämiseen, joten se käski Borrow’n keskittyä yksinomaan Raamattujen levittämiseen.

Borrow sai suullisen luvan painattaa El Nuevo Testamenton, espanjankielisen ”Uuden testamentin”, ilman sen roomalaiskatolisia opillisia huomautuksia. Näin kävi siitä huolimatta, että Espanjan pääministeri oli aluksi vastustanut tällaista käännöstä ja kuvaillut sitä vaaralliseksi ja ”sopimattomaksi kirjaksi”. Seuraavaksi Borrow perusti Madridiin varaston voidakseen myydä tätä espanjalaista ”Uutta testamenttia”, mikä saattoi hänet törmäyskurssille sekä uskonnollisten johtajien että viranomaisten kanssa. Hänet vangittiin 12 päiväksi. Kun hän protestoi, häntä pyydettiin poistumaan vähin äänin. Koska hän tiesi varsin hyvin, että hänet oli vangittu laittomasti, hän kertoi, mitä apostoli Paavali oli tehnyt vastaavassa tilanteessa, ja päätti pysyä kaltereiden takana, kunnes hänet vapautettaisiin virallisesti ja hänen maineensa puhdistettaisiin (Apostolien teot 16:37).

Kun tämä innokas lähetti viimein lähti Espanjasta vuonna 1840, Raamattuseura saattoi raportoida: ”Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana Espanjassa on levitetty erilaisia raamattulaitoksia lähes 14000 kappaletta.” Borrow, jolla oli ollut tässä suuri osa, kuvaili Espanjassa viettämiään vuosia elämänsä onnellisimmiksi.

George Borrow on kirjoittanut matkoistaan ja seikkailuistaan oman värikkään kertomuksensa, joka julkaistiin vuonna 1842 nimellä The Bible in Spain. Kirjasta tuli heti menestysteos, ja sitä painetaan edelleen. Hän nimittää siinä itseään ”kulkijaksi evankeliumin asialla” ja kirjoittaa: ”Aioin käydä salaisissa ja syrjäisissä paikoissa rosoisten kukkuloiden ja vuorten keskellä ja puhua ihmisille tapani mukaan Kristuksesta.”

Levittäessään ja kääntäessään Raamattua tällaisella innolla George Borrow laski perustan niitä varten, jotka tekisivät myöhemmin tuota samaa työtä. Tämä oli totisesti poikkeuksellinen etuoikeus!

[Kartta s. 29]

(Ks. painettu julkaisu)

George Borrow’n pyrkimys kääntää ja levittää Raamattua vei hänet Englannista (1) Venäjälle (2), Portugaliin (3) ja Espanjaan (4)

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 28]

Vuonna 1835 painetun mantšunkielisen Johanneksen evankeliumin alkusanat, luetaan ylhäältä alas vasemmalta lähtien

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Bible of Every Land, 1860

[Kuvan lähdemerkintä s. 27]

Clement K. Shorterin vuonna 1919 julkaistusta kirjasta The Life of George Borrow