Kirkastakaa Jumalaa ”yhdestä suusta”

”Jotta te – – yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (ROOMALAISILLE 15:6)

1. Mitä Paavali opetti uskonveljilleen suhtautumisesta erilaisiin näkemyksiin?

KAIKKI kristityt eivät tee samanlaisia valintoja eivätkä pidä samoista asioista. Silti heidän kaikkien täytyy vaeltaa olka olkaa vasten elämän tietä. Onko se mahdollista? On, jos pienistä mielipide-eroista ei tehdä suuria kiistakysymyksiä – kärpäsistä härkäsiä. Tämän apostoli Paavali opetti uskonveljilleen ensimmäisellä vuosisadalla. Miten hän selitti tätä tärkeää asiaa? Entä miten me voimme soveltaa hänen henkeytettyjä neuvojaan nykyään?

Kristillisen yksimielisyyden tärkeys

2. Miten Paavali korosti yksimielisyyden tarpeellisuutta?

² Paavali tiesi, että kristillinen yksimielisyys on elintärkeää, ja hän antoi erinomaisia neuvoja, jotka auttavat kristittyjä kestämään toisiaan rakkaudessa (Efesolaisille 4:1–3; Kolossalaisille 3:12–14). Hän oli yli 20 vuoden kuluessa perustanut monia seurakuntia ja vieraillut monissa muissa, joten hän tiesi, että yksimielisyyden säilyttäminen voisi olla vaikeaa (1. Korinttilaisille 1:11–13; Galatalaisille 2:11–14). Siksi hän kirjoitti Roomassa asuville uskonveljilleen: ”Suokoon nyt Jumala, joka antaa kestävyyttä ja lohdutusta, että – – te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (Roomalaisille 15:5, 6.) Nykyään meidän täytyy samoin kirkastaa Jehova Jumalaa ”yhdestä suusta” hänen palvelijoittensa yhteen koottuna ryhmänä. Mitä tämä merkitsee?

3, 4. a) Millaisia toisistaan poikkeavia taustoja oli Rooman kristityillä? b) Miten roomalaiskristityt saattoivat ylistää Jehovaa ”yhdestä suusta”?

³ Monet roomalaiskristityt olivat Paavalin henkilökohtaisia ystäviä (Roomalaisille 16:3–16). Vaikka heidän taustansa olivat erilaisia, Paavali piti kaikkia veljiään ”Jumalan rakkaina”. Hän kirjoitti: ”Kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teistä kaikista, koska teidän uskostanne puhutaan koko maailmassa.” Selvästikin roomalaiset olivat monin tavoin esimerkillisiä. (Roomalaisille 1:7, 8; 15:14.) Tosin joillakuilla seurakunnan jäsenillä oli joistakin asioista erilaisia mielipiteitä. Koska kristityt ovat nykyäänkin taustaltaan ja kulttuuriltaan erilaisia, niiden henkeytettyjen neuvojen tutkiminen, joita Paavali antoi mielipide-eroihin suhtautumisesta, voi auttaa heitä puhumaan ”yhdestä suusta”.

⁴ Rooman uskovien joukossa oli sekä juutalaisia että pakanoita (Roomalaisille 4:1; 11:13). Jotkut juutalaiskristityt eivät nähtävästi osanneet lopettaa eräiden Mooseksen lain alaisuudessa noudattamiensa tapojen harjoittamista, vaikka heidän olisi pitänyt tajuta, että nuo tavat eivät olleet pelastumisen kannalta välttämättömiä. Toisaalta monet ymmärsivät, että Kristuksen uhri oli vapauttanut heidät rajoituksista, joita he olivat noudattaneet ennen kristityiksi tulemistaan. Niinpä he muuttivat joitakin tapojaan. (Galatalaisille 4:8–11.) Silti, kuten Paavali korosti, kaikki olivat ”Jumalan rakkaita”. Kaikki saattoivat ylistää Jumalaa ”yhdestä suusta”, jos he säilyttivät oikean asenteen toisiaan kohtaan. Myös meillä voi nykyään olla joistakin asioista erilaisia  mielipiteitä, ja siksi meidän on hyvä tarkastella huolellisesti, miten Paavali selittää tätä tärkeää periaatetta (Roomalaisille 15:4).

’Ottakaa toinen toisenne tervetulleina vastaan’

5, 6. Miksi Rooman seurakunnassa oli mielipide-eroja?

⁵ Paavali puhui Roomalaiskirjeessä asiasta, josta oli erilaisia mielipiteitä. Hän kirjoitti: ”Yhdellä on uskoa syödä kaikkea, mutta se, joka on heikko, syö vihanneksia.” Miksi tilanne oli tällainen? Mooseksen lain alaisuudessa ei saanut syödä sianlihaa. (Roomalaisille 14:2; 3. Mooseksen kirja 11:7.) Tuo Laki ei kuitenkaan ollut enää voimassa sen jälkeen, kun Jeesus kuoli (Efesolaisille 2:15). Sitten, kolme ja puoli vuotta Jeesuksen kuolemasta, enkeli sanoi apostoli Pietarille, että Jumalan näkökannalta katsottuna ei mitään ruokaa tullut pitää saastaisena (Apostolien teot 11:7–12). Nämä seikat huomioon ottaen jotkut juutalaiskristityt ovat ehkä ajatelleet voivansa syödä sianlihaa – tai jotakin muuta Lain alaisuudessa kiellettyä ruokaa.

⁶ Todennäköisesti jo pelkkä ajatus noiden aiemmin epäpuhtaiden ruokien syömisestä olisi kuitenkin tuntunut muista juutalaiskristityistä vastenmieliseltä. Nämä herkkätunteiset ihmiset olisivat saattaneet vaistomaisesti loukkaantua nähdessään, että heidän juutalaiset veljensä Kristuksessa söivät sellaista ruokaa. Lisäksi joistakin pakanakristityistä, joiden uskonnolliseen taustaan tuskin sisältyi ruokavaliota koskevia kieltoja, saattoi tuntua oudolta, että joku ryhtyisi kiistelemään ruoasta. Ei tietenkään ollut väärin, että joku pidättyi joistakin ruoka-aineista, kunhan hän ei väittänyt sitä pelastumisen ehdoksi. Silti erilaiset näkemykset olisivat voineet helposti synnyttää seurakunnassa kiistaa. Rooman kristittyjen piti huolellisesti varoa, etteivät tällaiset mielipide-erot estäneet heitä kirkastamasta Jumalaa ”yhdestä suusta”.

7. Mitä erilaisia näkemyksiä oli vallalla tietyn päivän viettämisestä joka viikko?

⁷ Paavali esittää toisen esimerkin: ”Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella, toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin.” (Roomalaisille 14:5a.) Mooseksen lain alaisuudessa ei saanut tehdä työtä sapattina. Matkustaminenkin oli tuona päivänä tarkkojen  rajoitusten alaista. (2. Mooseksen kirja 20:8–10; Matteus 24:20; Apostolien teot 1:12.) Kun Laki kumottiin, näistä kielloista tuli kuitenkin vanhentuneita. Silti jotkut juutalaiskristityt saattoivat epäröidä tehdä työtä tai lähteä pitkälle matkalle päivänä, jota he olivat aiemmin pitäneet pyhänä. Vielä kristityiksi tultuaankin he ovat saattaneet omistaa seitsemännen päivän yksinomaan hengellisiin tarkoituksiin, vaikka sapatti ei Jumalan näkökannalta enää ollutkaan voimassa. Toimivatko he väärin? Eivät, kunhan he eivät väittäneet, että Jumala vaati viettämään sapattia. Paavali otti siis huomioon kristittyjen veljiensä omantunnon, kun hän kirjoitti: ”Olkoon kukin omassa mielessään täysin varma.” (Roomalaisille 14:5b.)

8. Mitä roomalaiskristityt eivät saaneet tehdä, vaikka he saattoivatkin ottaa huomioon toisten omantunnon?

⁸ Paavali kannusti lämpimästi veljiään olemaan kärsivällisiä niitä kohtaan, jotka kamppailivat omantunnon asioiden vuoksi, mutta hän tuomitsi jyrkästi ne, jotka yrittivät pakottaa uskonveljensä alistumaan Mooseksen lakiin väittäen sitä pelastumisen ehdoksi. Esimerkiksi noin vuonna 61 Paavali kirjoitti juutalaiskristityille Heprealaiskirjeen, ja tässä voimakkaassa kirjeessä hän selitti hyvin selvästi, että Mooseksen lakiin alistumisella ei ollut arvoa, koska kristityillä oli parempi toivo, joka perustui Jeesuksen lunastusuhriin. (Galatalaisille 5:1–12; Titukselle 1:10, 11; Heprealaisille 10:1–17.)

9, 10. Mistä kristittyjen on pidätyttävä? Selitä.

⁹ Kuten olemme nähneet, Paavali todistelee, ettei erilaisten valintojen tekemisen tarvitse uhata yksimielisyyttä, kunhan kyseessä ei ole selvä kristillisten periaatteiden rikkominen. Siksi Paavali kysyy kristityiltä, joiden omatunto on heikompi: ”Miksi sinä tuomitset veljeäsi?” Ja hän kysyy vahvemmilta (kenties sellaisilta, joiden omatunto salli heidän syödä joitakin Laissa kiellettyjä ruokia tai tehdä maallista työtä sapattina): ”Miksi sinä myös halveksut veljeäsi?” (Roomalaisille 14:10.) Paavalin mukaan kristittyjen, joilla on heikompi omatunto, täytyy pidättyä tuomitsemasta veljiään, joiden näkemys on avarampi. Vastaavasti vahvojen kristittyjen ei tule halveksua niitä, joiden omatunto on joillakin alueilla yhä heikko. Kaikkien pitäisi ottaa huomioon muiden oikeat vaikuttimet eikä ”ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella” (Roomalaisille 12:3, 18).

¹⁰ Paavali selitti tasapainoista näkemystä: ”Joka syö, älköön halveksuko sitä, joka ei syö, ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet tervetulleena vastaan.” Hän jatkaa: ”Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan, Jumalan kunnia silmämääränä.” Koska sekä vahvat että heikot  ovat otollisia Jumalalle ja Kristukselle, meidänkin tulee suhtautua toisiin avarasydämisesti ja ottaa heidät ”tervetulleina vastaan”. (Roomalaisille 14:3; 15:7.) Kukapa voisi aiheellisesti kiistää tämän?

Veljellinen rakkaus synnyttää yksimielisyyttä

11. Mikä ainutlaatuinen tilanne vallitsi Paavalin päivinä?

¹¹ Kirjeessään roomalaisille Paavali käsitteli ainutlaatuista tilannetta. Jehova oli äskettäin kumonnut yhden liiton ja vahvistanut uuden. Tähän joidenkuiden oli vaikea sopeutua. Nykyinen tilanne ei ole täsmälleen samanlainen, mutta vastaavia kiistakysymyksiä voi toisinaan herätä.

12, 13. Esimerkiksi missä tilanteissa kristityt voivat nykyään ottaa huomioon veljiensä omantunnon?

¹² Esimerkiksi joku kristitty nainen on voinut aiemmin tunnustaa uskontoa, jossa korostetaan puvun ja muun ulkoasun yksinkertaisuutta. Kun hän omaksuu totuuden, hänen on ehkä vaikea tottua siihen, ettei ole kiellettyä käyttää värikkäitä vaatteita – mikäli ne ovat häveliäät ja sopivat tilanteeseen – tai ehostaa kasvojaan hyvää makua osoittaen. Koska hän ei riko mitään Raamatun periaatetta, kenenkään ei olisi sopivaa yrittää taivuttaa häntä toimimaan vastoin omaatuntoaan. Naisen puolestaan tulee ymmärtää, ettei hänen pitäisi arvostella niitä kristittyjä naisia, jotka voivat hyvällä omallatunnolla käyttää sellaisia vaatteita tai meikkiä.

¹³ Ajatellaan toista esimerkkiä. Kristitty mies on voinut kasvaa ympäristössä, jossa on paheksuttu alkoholinkäyttöä. Opittuaan totuuden hän saa selville Raamatun kannan, jonka mukaan viini on lahja Jumalalta ja sitä voidaan käyttää kohtuullisesti (Psalmit 104:15). Hän hyväksyy tämän kannan. Silti hän taustansa vuoksi pidättyy mieluummin kokonaan alkoholijuomista. Hän ei kuitenkaan arvostele ihmisiä, jotka käyttävät niitä kohtuullisesti. Näin hän noudattaa Paavalin sanoja: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Roomalaisille 14:19.)

14. Missä tilanteissa kristityt voivat toimia Paavalin roomalaisille antamien neuvojen hengen mukaisesti?

¹⁴ On muitakin tilanteita, joissa täytyy toimia Paavalin roomalaisille antamien neuvojen hengen mukaisesti. Kristillinen seurakunta koostuu monista yksilöistä, ja heillä on erilainen maku. He voivat siksi tehdä erilaisia valintoja esimerkiksi pukeutumista ja muuta ulkoasua koskevissa asioissa. Raamatussa esitetään tietysti selviä periaatteita, joita kaikki vilpittömät kristityt noudattavat. Kenenkään meistä ei tulisi käyttää vaatteita tai hiustyylejä, jotka ovat eriskummallisia tai julkeita tai jotka yhdistävät meidät maailman ei-toivottuihin aineksiin (1. Johanneksen kirje 2:15–17). Kristityt muistavat aina – rentoutuessaankin – että he ovat Kaikkeuden Suvereenia edustavia sananpalvelijoita (Jesaja 43:10; Johannes 17:16; 1. Timoteukselle 2:9, 10). Monissa asioissa heillä on kuitenkin runsaasti erilaisia hyväksyttäviä vaihtoehtoja. *

Vältä kompastuttamasta toisia

15. Milloin kristitty voisi veljiensä hyödyksi tinkiä omista oikeuksistaan?

¹⁵ Rooman kristityille esittämissään neuvoissa Paavali kiinnittää huomiomme vielä yhteen tärkeään periaatteeseen. Toisinaan kristitty, jonka omatunto on hyvin valmennettu, voisi päättää pidättyä jostakin täysin luvallisesta asiasta. Minkä vuoksi? Koska hän ymmärtää, että hän voisi vahingoittaa toisia. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi siis tehdä? Paavali sanoo: ”On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” (Roomalaisille 14:14, 20, 21.) Niinpä ”meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. Miellyttäköön kukin meistä  lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen.” (Roomalaisille 15:1, 2.) Kun menettelymme voisi loukata toisen kristityn omaatuntoa, veljellinen rakkaus saa meidät olemaan huomaavaisia ja pidättymään joistakin asioista. Yksi esimerkki voisi olla alkoholijuomien käyttö. Kristitty saa nauttia viiniä kohtuullisesti. Jos hän kuitenkin samalla voisi kompastuttaa veljensä, hän ei pidä itsepintaisesti kiinni oikeuksistaan.

16. Miten voisimme ottaa huomioon alueellamme asuvat ihmiset?

¹⁶ Tätä periaatetta voitaisiin soveltaa myös toimintaamme kristillisen seurakunnan ulkopuolella. Asuinseudullamme saattaa olla vallalla uskonto, joka opettaa kannattajiaan pitämään yhden päivän viikosta lepopäivänä. Jottemme kompastuttaisi naapureitamme ja nostaisi esteitä saarnaamistyölle, vältämme mahdollisuuksiemme mukaan tekemästä tuona päivänä mitään, mikä loukkaisi naapureita. Tai varakas kristitty saattaa muuttaa hyvin köyhälle alueelle, jossa tarvitaan kipeästi julistajia. Hän voisi päättää ottaa huomioon uudet naapurinsa pukeutumalla yksinkertaisesti tai elämällä muulla tavoin vaatimattomammin kuin mihin hänellä olisi varaa.

17. Miksi on järkevää ottaa toiset huomioon, kun teemme valintoja?

¹⁷ Onko järkevää odottaa ”vahvojen” tekevän tällaisia muutoksia? Asiaa valaisee seuraava kuvaus: Ajaessamme maantiellä näemme edessäpäin lapsia, jotka kävelevät vaarallisen lähellä ajokaistaa. Jatkammeko ajoa suurimmalla sallitulla nopeudella vain siksi, että meillä on siihen laillinen oikeus? Emme, vaan hidastamme vauhtia välttääksemme lapsille mahdollisesti koituvan vaaran. Toisinaan samanlaista valmiutta hidastaa vauhtia eli antaa myöten vaaditaan suhteessamme uskonveljiimme tai muihin ihmisiin. Saatamme tehdä jotain, mihin meillä on täysi oikeus. Emme riko mitään Raamatun periaatteita. Silti jos saattaisimme loukata toisia tai vahingoittaa niitä, joiden omatunto on heikompi, kristillinen rakkaus saa meidät olemaan varovaisia (Roomalaisille 14:13, 15). Yksimielisyyden säilyttäminen ja Valtakunnan etujen edistäminen ovat tärkeämpiä kuin henkilökohtaisista oikeuksistamme kiinni pitäminen.

18, 19. a) Miten noudatamme Jeesuksen esimerkkiä, kun otamme toiset ihmiset huomioon? b) Missä suhteessa me kaikki toimimme täysin yksimielisesti, ja mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

 ¹⁸ Kun toimimme näin, noudatamme parasta mahdollista esimerkkiä. Paavali sanoo: ”Kristuskaan ei miellyttänyt itseään, vaan niin kuin on kirjoitettu: ’Niiden häväistykset, jotka häpäisivät sinua, ovat sattuneet minuun.’” Jeesus oli valmis uhraamaan henkensä puolestamme. Me olemme varmasti valmiita uhraamaan joitakin oikeuksiamme, jos se auttaa niitä, ”jotka eivät ole vahvoja”, kirkastamaan Jumalaa ykseydessä kanssamme. Se että suhtaudumme sovinnollisesti ja jalomielisesti niihin kristittyihin, joiden omatunto on heikompi – tai vapaaehtoisesti pidätymme joistakin valinnoista emmekä itsepintaisesti pidä kiinni oikeuksistamme – osoittaa, että meillä on ”sama asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella”. (Roomalaisille 15:1–5.)

¹⁹ Vaikka näkemyksemme asioista, joissa ei ole kysymys Raamatun periaatteiden rikkomisesta, saattavat hiukan vaihdella, niin palvonta-asioissa toimimme täysin yksimielisesti (1. Korinttilaisille 1:10). Tällainen yksimielisyys on ilmeistä esimerkiksi siinä, miten suhtaudumme tosi palvonnan vastustajiin. Jumalan sana sanoo tällaisia vastustajia vieraiksi ja varoittaa meitä ”vieraiden äänestä” (Johannes 10:5). Mistä tunnemme heidät? Miten meidän pitäisi suhtautua heihin? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Miksi se, että henkilökohtaisista asioista on erilaisia näkemyksiä, ei ole uhka yksimielisyydelle?

• Miksi meidän kristittyjen pitäisi ottaa toisemme rakkaudellisesti huomioon?

• Muun muassa millä tavoin voimme noudattaa yksimielisyyttä koskevia Paavalin neuvoja nykyään, ja mikä kannustaa meitä tekemään niin?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 9]

Yksimielisyyttä koskevat Paavalin neuvot olivat seurakunnalle elintärkeitä

[Kuva s. 10]

Erilaisista taustoistaan huolimatta kristityt ovat yksimielisiä

[Kuva s. 12]

Mitä tämän autoilijan pitäisi tehdä?