Lukijoiden kysymyksiä

Miksi israelilaismiesten sallittiin mennä naimisiin vangittujen vierasmaalaisten naisten kanssa, vaikka Mooseksen laki kielsi lankoutumasta vierasmaalaisten kanssa? (5. Mooseksen kirja 7:1–3; 21:10, 11.)

Tämä lupa johtui erikoisolosuhteista. Jehova oli käskenyt israelilaisten hävittää seitsemän kanaanilaiskansan kaupungit ja tappaa kaikki niiden asukkaat (5. Mooseksen kirja 20:15–18). Ainoat muunmaalaiset aikuiset, jotka saatettiin jättää eloon, olivat neitsyet, jotka otettiin vangiksi (4. Mooseksen kirja 31:17, 18; 5. Mooseksen kirja 20:14). Israelilaismies saattoi mennä naimisiin tällaisen naisen kanssa mutta vain siinä tapauksessa, että tämä ryhtyi tiettyihin toimiin.

Raamattu kertoo, mitä naista vaadittiin tekemään: ”Hänen on nyt ajeltava päänsä ja hoidettava kyntensä ja riisuttava päältään vankeutensa päällysvaippa ja asuttava talossasi ja itkettävä isäänsä ja äitiään koko kuukausi, ja sen jälkeen voit yhtyä häneen, ja sinun on otettava hänet omaksesi morsiamenasi, ja hänen on tultava vaimoksesi.” (5. Mooseksen kirja 21:12, 13.)

Vangitun neitsyen, jonka kanssa israelilaismies halusi mennä naimisiin, oli ajeltava päänsä. Hiusten leikkaaminen oli merkki murheesta tai ahdistuksesta (Jesaja 3:24). Kun esimerkiksi patriarkka Jobin kaikki lapset kuolivat ja hän menetti koko omaisuutensa, hän leikkasi päänsä hiukset surun merkiksi (Job 1:20). Vierasmaalaisen naisen käskettiin myös hoitaa kyntensä, mahdollisesti ”leikata kyntensä”, jolloin hänen kätensä eivät näyttäisi kauniilta, vaikka kynnet olisi värjättykin (5. Mooseksen kirja 21:12, vuoden 1992 kirkkoraamattu). Mikä oli ”vankeuden päällysvaippa”, joka vangitun naisen oli riisuttava yltään? Kun jotakin pakanakaupunkia oltiin valloittamassa, sikäläisten naisten oli tapana pukeutua parhaimpiinsa, jotta he saisivat suosion valloittajien silmissä. Näistä vaatteista vangiksi otetun, surevan naisen täytyi luopua.

Vangitun naisen, josta tulisi israelilaismiehen vaimo, oli surtava kuolleita omaisiaan kuukauden ajan. Kaupungit, jotka kukistettiin, oli määrä tuhota niin perusteellisesti, että kaikki naisen entiset sukulaisuus- ja muut suhteet katkesivat. Koska israelilaissotilaat olivat hävittäneet hänen jumaliensa kuvat, hänen palvonnankohteensa olivat poissa. Vangitun naisen surukuukausi oli myös puhdistautumisjakso, jonka kuluessa hän hankkiutui eroon kaikesta, mikä liittyi hänen entiseen palvontaansa.

Yleensä vierasmaalaisten naisten tilanne oli kuitenkin erilainen. Heihin soveltui seuraava periaate: ”Etkä saa lankoutua heidän kanssaan. Et saa antaa tytärtäsi hänen pojalleen etkä ottaa hänen tytärtään pojallesi.” (5. Mooseksen kirja 7:3.) Mistä tämä määräys johtui? 5. Mooseksen kirjan 7:4:ssä sanotaan: ”Sillä hän kääntää poikasi seuraamasta minua, ja silloin he varmasti palvelevat muita jumalia.” Tuon kiellon tarkoitus oli siis suojella israelilaisia uskonnolliselta saastutukselta. Tätä vaaraa ei kuitenkaan ollut sellaisen vierasmaalaisen naisen tapauksessa, josta kerrotaan 5. Mooseksen kirjan 21:10–13:ssa. Kaikki hänen sukulaisensa olivat kuolleet, ja hänen jumaliaan esittävät kuvat oli tuhottu. Hän ei ollut yhteydessä väärän uskonnon harjoittajiin. Tässä tapauksessa israelilainen sai mennä naimisiin vierasmaalaisen kanssa.