Ei pelkkää ajankulua

LAPSET pitävät kovasti leikkimisestä. Mutta kuten kirjassa The Developing Child selitetään, ”se ei ole yhdentekevää tai hyödytöntä toimintaa”. ”Sen varaan näyttää rakentuvan suuri osa kognitiivisesta kehityksestä.” Leikkimällä lapset oppivat käyttämään aistejaan, ymmärtämään ympäristöään ja olemaan tekemisissä toisten kanssa.

Neljä-viisivuotiaina lapset alkavat näytellä aikuisia leikeissään. Erään kerran Jeesus mainitsi leikkivät lapset. Toiset halusivat leikkiä häitä, toiset hautajaisia, ja koska kaikki eivät halunneet tulla leikkiin mukaan, heille tuli riitaa niin kuin lapsille usein käy. (Matteus 11:16, 17.) Leikit voivat juurruttaa merkityksellisiä rooleja kehittyvän lapsen mieleen.

Kuvissa olevat tytöt leikkivät raamatuntutkistelun johtamista. Ei ole kyse oikeasta tutkistelusta, mutta heillä on selvästikin mielessään Raamatun sanoman kertominen toisille. On tärkeää sisäistää tämä asia, sillä Jeesus käski kaikkia seuraajiaan tekemään opetuslapsia ja opettamaan heitä noudattamaan kaikkia hänen ohjeitaan (Matteus 28:19, 20).

Vanhemmat, joiden lapset leikkivät mielellään raamatuntutkistelujen johtamista, puheiden pitämistä tai talosta-taloon-saarnaamista, voivat täydestä syystä olla ylpeitä. Lapset luonnostaan jäljittelevät ympärillään olevien aikuisten toimintaa. Heidän raamatulliset leikkinsä osoittavat, että heitä ’kasvatetaan ja ohjataan Herran tahdon mukaan’ (Efesolaisille 6:4, Uusi testamentti nykysuomeksi).

Jehova haluaa lasten osallistuvan tosi palvontaan. Hän käski Moosesta kokoamaan myös ”pienokaiset”, kun Lakia luettiin (5. Mooseksen kirja 31:12). Jos lapset tuntevat, että heilläkin on oma osansa, se todennäköisesti näkyy heidän leikeistään. Lapsi, joka leikkii olevansa Jumalan palvelija, ottaa ensi askeleita sitä kohti, että jonain päivänä hänestä tulee sellainen.