Millä tavalla odotat?

HARVA nykymaailmassa pitää odottamisesta. Se koettelee ihmisten kärsivällisyyttä. Raamattu kuitenkin kannustaa Jumalan palvelijoita odottamaan. Profeetta Miika oli erilainen kuin ympärillään olevat ihmiset ja julisti: ”Tahdon ilmaista odottavani pelastukseni Jumalaa.” (Miika 7:7; Valituslaulut 3:26.)

Mutta mitä Jehovan odottaminen tarkoittaa? Miten kristityn pitäisi odottaa Jumalaa? Onko olemassa oikea ja väärä tapa odottaa? 800-luvulla eaa. eläneen profeetta Joonan kokemus opettaa meille jotain tästä.

Vääränlaista odottamista

Jehova Jumala käski Joonan mennä saarnaamaan Assyrian maailmanvallan pääkaupungin Niniven asukkaille. Ninive tunnettiin ”verenvuodatuksen kaupunkina” sen häikäilemättömän raakuuden ja julmuuden vuoksi, mistä historioitsijat ja arkeologit ovat tarjonneet runsaasti todisteita (Nahum 3:1). Aluksi Joona yritti laistaa tästä tehtävästä, mutta Jehova piti huolen siitä, että lopulta hän meni Niniveen (Joona 1:3–3:2).

”Joona rupesi kulkemaan kaupungissa yhden päivän kävelymatkaa, ja hän julisti julistamistaan ja sanoi: ’Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään.’” (Joona 3:4.) Joonan toiminta johti melkoisiin tuloksiin: ”Niniven miehet alkoivat uskoa Jumalaan, ja sitten he julistivat paaston ja pukeutuivat säkkikankaaseen suurimmastaan aina vähäisimpäänsä asti.” (Joona 3:5.) Sen vuoksi Jehova, joka ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen”, säästi kaupungin (2. Pietarin kirje 3:9).

Miten Joona reagoi? Kertomus jatkuu: ”Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui.” (Joona 4:1.) Joona ajatteli mahdollisesti, että hän oli menettänyt kasvonsa, koska hänen julistuksensa, jonka mukaan kaupunki tuhottaisiin tiettyyn päivään mennessä, ei ollutkaan täyttynyt. Hän oli ilmeisesti tuolla hetkellä kiinnostuneempi omasta maineestaan kuin toisille osoitettavasta armosta ja heidän pelastuksestaan.

Joona ei tosin luopunut profeetan tehtävästä, mutta hän jäi odottamaan, ”kunnes näkisi, miten kaupungin kävisi”. Kun hän tajusi, etteivät asiat olleetkaan menneet niin kuin hän oli ajatellut, hän rakensi lehtimajan ja istui sen varjoon murjottamaan ja tarkkailemaan tilannetta. Jehova ei kuitenkaan  hyväksynyt Joonan asennetta, minkä vuoksi hän oikaisi erehtynyttä profeettaansa rakkaudellisesti. (Joona 4:5, 9–11.)

Syy Jehovan kärsivällisyyteen

Vaikka Ninive katui ja se säästettiin, se vajosi myöhemmin uudelleen pahuuteen. Jehova ennusti sen tuhon profeettojen Nahumin ja Sefanjan välityksellä. Hän puhui ”verenvuodatuksen kaupungista” ja julisti tuhoavansa Assyrian ja tekevänsä Niniven autioksi (Nahum 3:1; Sefanja 2:13). Ninive hävitettiin vuonna 632 eaa., eikä se ole noussut enää koskaan sen jälkeen.

Nykyinen maailma on syyllistynyt järjettömään verenvuodatukseen paljon suuremmassa mitassa kuin muinainen Ninive. Tästä ja muista syistä Jehova on päättänyt, että tämä paha asiainjärjestelmä kohtaa loppunsa ennennäkemättömän ”suuressa ahdistuksessa” (Matteus 24:21, 22).

Jehova ei kuitenkaan ole pannut lupaamaansa tuhoa vielä täytäntöön, jotta vilpittömät ihmiset voisivat katua ja pelastua kuten katuvat niniveläiset. Apostoli Pietari selittää Jumalan kärsivällisyyttä seuraavasti: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Pietarin kirje 3:9, 10, 13.)

Oikea tapa odottaa

Pietari jatkaa: ”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäessänne sen läheisenä mielessänne!” (2. Pietarin kirje 3:11, 12.) Huomaa, että odottaessamme Jehovan päivää meidän tulisi noudattaa ”pyhiä käytöstapoja” ja tehdä ”jumalisen antaumuksen tekoja”. Meidän tulee siis olla aktiivisia, ei passiivisia.

Oikea asenne osoittaa meidän luottavan ehdottomasti siihen, että Jehovan päivä tulee juuri silloin, kun hän on päättänyt. Tällainen usko saa aikaan pyhiä ja jumalisia tekoja, joista huomattavalla sijalla on Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen. Jeesus antoi erinomaisen esimerkin saarnaamisesta ja kehotti seuraajiaan: ”Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä, kun hän palaa häistä, jotta he hänen saapuessaan ja kolkuttaessaan voisivat heti avata hänelle. Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta!” (Luukas 12:35–37.)

Ensimmäisellä vuosisadalla orjat ”vyöttivät kupeensa” kokoamalla pitkän vaatteensa liepeet vyön alle helpottaakseen raskasta fyysistä toimintaa. Kristityn tulee siis olla tarmokas ja innokas hyvissä teoissa. Hänen täytyy vastustaa taipumusta  vetelehtiä hengellisesti joutilaana, niin että hän käyttäisi voimansa kenties huvitteluun tai aineellisen tavoitteluun. Kristityllä pitäisi sen sijaan olla ”runsaasti tehtävää Herran työssä” hänen odottaessaan Jehovan suurta ja pelottavaa päivää. (Roomalaisille 12:11; 1. Korinttilaisille 15:58.)

Aktiivisia odottaessamme

Jehovan todistajat ovat pysyneet toimeliaina odottaessaan Jehovan päivää. Esimerkiksi palvelusvuonna 2003 he käyttivät Jehovan sanan saarnaamiseen joka päivä keskimäärin 3383000 tuntia. Yhden ihmisen pitäisi ahertaa tauotta 386 vuotta yltääkseen samaan!

Meidän jokaisen tulisi kuitenkin eritellä omaa asennettamme. Jeesus esitti vertauksen, josta käy ilmi, millaista työteliäisyyttä uskollisilta voidelluilta kristityiltä odotetaan. Hän puhui kolmesta orjasta: ”Yhdelle – – [isäntä] antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja vielä yhdelle yhden, kullekin tämän oman kyvyn mukaan, ja lähti ulkomaille. Se, joka sai viisi talenttia, lähti heti matkaan ja harjoitti niillä liiketoimintaa ja voitti viisi lisää. Samalla tavoin se, joka sai kaksi, voitti kaksi lisää. Mutta se, joka sai vain yhden, meni pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki isäntänsä hopearahan. Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan.” (Matteus 25:15–19.)

Kaikki kolme orjaa odottivat isännän paluuta. Kun isäntä saapui, hän sanoi niille kahdelle, jotka olivat olleet toimeliaita odottaessaan: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja!” Mutta se, joka oli odottanut toimettomana, sai erilaisen kohtelun. Isäntä sanoi: ”Heittäkää tuo kelvoton orja ulos pimeyteen.” (Matteus 25:20–30.)

Vaikka tämä vertaus soveltuukin voideltuihin kristittyihin, me kaikki voimme oppia siitä jotain toivostamme riippumatta. Isäntä, Jeesus Kristus, odottaa meidän jokaisen työskentelevän ahkerasti hänen palveluksessaan samalla kun odotamme hänen saapuvan Jehovan suurena päivänä. Hän arvostaa jokaisen työtä kunkin olosuhteiden ja ”oman kyvyn mukaan”. Kun odottaminen lopulta päättyy, millainen ilo onkaan kuulla Isännän sanovan: ”Hyvin tehty!”

 Herramme kärsivällisyys merkitsee pelastusta

Entä jos tämä asiainjärjestelmä on kestänyt kauemmin kuin joskus odotimme tai toivoimme? Siihen on ollut syynsä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Pitäkää – – Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena.” (2. Pietarin kirje 3:15.) Se että tunnemme tarkoin Jehovan tarkoituksen ja tunnustamme nöyrästi oman merkityksettömyytemme sen rinnalla, auttaa meitä olemaan kärsivällisiä niin kauan kuin Jehova näkee hyväksi olla kärsivällinen tämän vanhan järjestelmän suhteen.

Raamatunkirjoittaja Jaakob kannusti kristittyjä olemaan kärsivällisiä erään vertauksen avulla. Hän kirjoitti: ”Katso! Maanviljelijä odottelee maan kallisarvoista hedelmää osoittaen kärsivällisyyttä sen suhteen, kunnes hän saa varhaissateen ja myöhäissateen. Osoittakaa tekin kärsivällisyyttä; tehkää sydämenne lujiksi, sillä Herran läsnäolo on tullut lähelle.” (Jaakobin kirje 5:7, 8.)

Jehova Jumala ei halua meidän uupuvan eikä luovuttavan sillä välin kun odotamme. Hän on antanut meille työn, ja hän on mielissään, jos käytämme odotusajan tuon työn tekemiseen uutterasti. Hän haluaa meidän olevan niiden joukossa, joita apostoli Paavali kuvailee kirjeessään heprealaisille: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (Heprealaisille 6:11, 12.)

Älkäämme siis uupuko. Antakoot sitä vastoin henkilökohtainen suhteemme Jehova Jumalaan, uskomme Jeesuksen lunastusuhriin ja onnellinen toivomme uudesta asiainjärjestelmästä meille voimaa. Olkaamme Jeesuksen vertauksen hyvien ja uskollisten orjien kaltaisia ja osoittautukaamme kiitoksen ja palkan arvoisiksi ylistämällä Jumalaamme ahkerasti psalmistan tavoin, joka sanoi: ”Minä odotan alati, ja olen lisäävä kaikkea ylistystäsi.” (Psalmit 71:14.)

[Kuva s. 21]

Joona odotti pettyneenä, miten Niniven kävisi

[Kuvat s. 22, 23]

Ilmaiskaamme jumalista antaumusta odottaessamme Jehovan päivää