Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

’Olkoon teillä hellä kiintymys toisiinne’

’Olkoon teillä hellä kiintymys toisiinne’

’Olkoon teillä hellä kiintymys toisiinne’

”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (ROOMALAISILLE 12:10)

1, 2. Millainen suhde eräällä lähetystyöntekijällä ja apostoli Paavalilla oli veljiinsä?

LÄPI niiden 43 vuoden, jotka Don toimi lähetystyöntekijänä Kaukoidässä, hänet tunnettiin niitä kohtaan osoittamastaan lämmöstä, joita hän palveli. Kun hän makasi kuolinvuoteellaan, jotkut hänen entiset oppilaansa matkustivat tuhansia kilometrejä hänen luokseen sanomaan: ”Kamsahamnida, kamsahamnida!” eli ’Kiitos, kiitos!’ koreaksi. Donin hellä kiintymys oli koskettanut heidän sydäntään.

2 Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali osoitti syvää kiintymystä niitä kohtaan, joita hän palveli. Paavali ei säästellyt itseään. Vaikka hänellä oli luja vakaumus, hän oli samalla hellävarainen ja huolehtivainen, ”kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan”. Hän kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle: ”Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8.) Kun Paavali myöhemmin kertoi efesolaisveljilleen, että he eivät enää näkisi häntä, ”he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi” (Apostolien teot 20:25, 37). Paavalin ja hänen veljiensä suhde ei selvästikään johtunut vain yhteisestä uskosta; se meni paljon pitemmälle. He tunsivat hellää kiintymystä toisiinsa.

Hellä kiintymys ja rakkaus

3. Millä tavoin kiintymystä ja rakkautta tarkoittavat Raamatun sanat liittyvät toisiinsa?

3 Raamatussa hellä kiintymys, myötäeläminen ja sääli liittyvät kaikki läheisesti jaloimpaan kristilliseen ominaisuuteen, rakkauteen (1. Tessalonikalaisille 2:8; 2. Pietarin kirje 1:7). Kauniin timantin viisteiden tavoin kaikki nämä jumaliset ominaisuudet tasapainottavat ja täydentävät toisiaan. Ne vetävät kristittyjä lähemmäksi paitsi toisiaan myös taivaallista Isäänsä. Siksi apostoli Paavali kehotti uskonveljiään: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta. – – Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Roomalaisille 12:9, 10.)

4. Mitä tarkoitetaan ”hellällä kiintymyksellä”?

4 Kreikkalainen sana, jota Paavali käytti ”hellästä kiintymyksestä”, koostuu kahdesta osasta, joista toinen tarkoittaa ystävyyttä ja toinen luonnollista kiintymystä. Tämä merkitsee erään raamatunoppineen mukaan sitä, että kristityt ”tunnistetaan kiintymyksestä, joka on ominaista perheelle, jonka jäsenet rakastavat toisiaan, ovat läheisiä toisilleen ja tukevat toisiaan”. Onko sinulla tällainen suhde kristittyihin veljiisi ja sisariisi? Kristillisessä seurakunnassa pitäisi vallita lämmin ilmapiiri, perhetunnelma (Galatalaisille 6:10). J. B. Phillipsin käännös esittääkin Roomalaiskirjeen 12:10:n: ”Olkoon meillä todella lämmin kiintymys toisiimme niin kuin veljesten välillä.” (The New Testament in Modern English.) The Jerusalem Bible sanoo: ”Rakastakaa toisianne niin paljon kuin veljien tulee.” Kristittyjen väliseen rakkauteen sisältyy siis enemmän kuin vain järki ja velvollisuus. Meidän pitäisi ’rakastaa toisiamme hellittämättömän hartaasti sydämestä veljellisellä kiintymyksellä, jossa ei ole ulkokultaisuutta’ (1. Pietarin kirje 1:22).

Jumala on opettanut meitä rakastamaan toisiamme

5, 6. a) Miten Jehova on opettanut palvelijoilleen kristillistä kiintymystä kansainvälisten konventtien välityksellä? b) Miten veljien välinen side vahvistuu pitemmän ajan kuluessa?

5 Vaikka tässä maailmassa ”useimpien rakkaus kylmenee”, Jehova opettaa nykyisiä palvelijoitaan ”rakastamaan toisiaan” (Matteus 24:12; 1. Tessalonikalaisille 4:9). Jehovan todistajien kansainvälisissä konventeissa on erinomainen tilaisuus tällaiseen valmennukseen. Näissä konventeissa paikalliset todistajat tapaavat veljiä kaukaisista maista, ja monet ovat avanneet kotinsa ulkomaisille osanottajille. Erääseen äskeiseen konventtiin tuli vieraita maista, joissa ihmiset ovat yleensä pidättyväisiä tunteittensa ilmaisemisessa. ”Saapuessaan nämä konventtivieraat olivat ensin hyvin hermostuneita ja ujoja”, kertoo majoituksessa auttanut kristitty. ”Mutta kun vain kuusi päivää myöhemmin oli aika hyvästellä, he ja heidän isäntäväkensä halasivat toisiaan ja itkivät. He olivat saaneet osakseen niin ainutlaatuista kristillistä rakkautta, että he eivät unohda sitä koskaan.” Vieraanvaraisuuden osoittaminen veljiämme kohtaan heidän taustastaan riippumatta voi saada esiin parhaat puolet niin vieraasta kuin isännästäkin (Roomalaisille 12:13).

6 Tällaiset konventtikokemukset ovat lämmittäviä, mutta vieläkin läheisempi suhde kehittyy, kun kristityt palvelevat Jehovaa yhdessä pitemmän aikaa. Kun tunnemme veljemme hyvin, voimme arvostaa entistä enemmän heidän rakastettavia ominaisuuksiaan: heidän totuudellisuuttaan, luotettavuuttaan, uskollisuuttaan, huomaavaisuuttaan, anteliaisuuttaan, hienotunteisuuttaan, sääliväisyyttään ja epäitsekkyyttään (Psalmit 15:3–5; Sananlaskut 19:22). Itä-Afrikassa lähetystyöntekijänä palvellut Mark sanoi: ”Työskentely olka olkaa vasten veljiemme kanssa luo murtumattoman siteen.”

7. Mitä meidän on tehtävä, jotta seurakunnassa vallitsisi kristillinen kiintymys?

7 Jotta sellainen side saataisiin syntymään ja säilymään seurakunnassa, sen jäsenten täytyy yrittää päästä lähelle toisiaan. Käymällä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa vahvistamme kiintymystä veljiimme ja sisariimme. Olemalla läsnä ja vastailemalla kokouksissa ja seurustelemalla toisten kanssa ennen niitä ja niiden jälkeen rohkaisemme ja kannustamme toisiamme ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Heprealaisille 10:24, 25). Eräs yhdysvaltalainen vanhin kertoo: ”On lämmittävää muistella, että kun olin lapsi, perheemme oli aina viimeisten joukossa lähtemässä valtakunnansalista, sillä kävimme mukavia ja sisällökkäitä keskusteluja mahdollisimman pitkään.”

Onko sinun tarpeen ’avartua’?

8. a) Mitä Paavali tarkoitti kehottaessaan korinttilaisia ’avartumaan’? b) Miten voimme edistää kiintymystä seurakunnan sisäpuolella?

8 Voidaksemme osoittaa täysin määrin tällaista kiintymystä meidän täytyy ehkä ’avartua’ sydämessämme. Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: ”Sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meissä.” Paavali kehotti heitä vastaavasti ’avartumaan’. (2. Korinttilaisille 6:11–13.) Voitko sinä ’avartua’ kiintymyksessäsi? Sinun ei tarvitse odottaa, että toiset ottavat aloitteen sinua kohtaan. Heti sen jälkeen kun Paavali oli Roomalaiskirjeessään puhunut hellän kiintymyksen tarpeellisuudesta, hän neuvoi: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.) Voit osoittaa kunniaa toisia kohtaan tervehtimällä heitä oma-aloitteisesti kokouksissa. Saatat myös ehdottaa heille, että lähdette kenttäpalvelukseen tai valmistaudutte kokoukseen yhdessä. Tämä saa hellän kiintymyksen kasvamaan.

9. Mitä jotkut ovat tehneet ystävystyäkseen paremmin toisiin kristittyihin? (Sisällytä paikallisia esimerkkejä.)

9 Perheet ja yksilöt voivat ’avartua’ käymällä toisten seurakuntaan kuuluvien luona. He voivat kenties syödä yhdessä yksinkertaisen aterian tai viettää vapaa-aikaa jollakin tervehenkisellä tavalla (Luukas 10:42; 14:12–14). Hakop järjestää silloin tällöin pienille ryhmille eväsretkiä. ”Mukana on kaikenikäisiä, myös yksinhuoltajia”, hän kertoo. ”Kaikille jää miellyttäviä muistoja, ja he tuntevat olevansa lähempänä toisiaan.” Kristittyinä meidän tulisi pyrkiä olemaan toisillemme paitsi uskonveljiä myös tosi ystäviä (3. Johanneksen kirje 14).

10. Mitä voimme tehdä, kun joissakin ihmissuhteissamme on ongelmia?

10 Epätäydellisyys voi kuitenkin toisinaan asettaa esteitä ystävyyden ja kiintymyksen kehittämisen tielle. Mitä voimme tehdä? Ensiksi voimme rukoilla, että meillä olisi hyvät suhteet veljiimme. Jumala tahtoo, että hänen palvelijansa tulisivat hyvin toimeen toistensa kanssa, ja hän vastaa tällaisiin vilpittömiin rukouksiin (1. Johanneksen kirje 4:20, 21; 5:14, 15). Meidän pitäisi myös toimia rukoustemme mukaisesti. Ric, joka on matkustavana sananpalvelijana Itä-Afrikassa, muistaa erään kulmikkaasti käyttäytyneen veljen, jonka kanssa oli vaikea tulla toimeen. ”En vältellyt veljeä, vaan päätin tutustua häneen paremmin”, Ric selittää. ”Kävi ilmi, että veljen isä oli ollut ankara kurinpitäjä. Kun sitten ymmärsin tätä taustaa vasten, miten kovasti veli oli taistellut ja miten pitkälle hän oli päässyt, ihailin häntä. Meistä tuli hyvät ystävykset.” (1. Pietarin kirje 4:8.)

Avaa sydämesi

11. a) Mikä on tarpeen, jotta kiintymys kasvaisi seurakunnassa? b) Miksi voi olla hengellisesti vahingollista pysytellä tunneperäisesti etäällä toisista?

11 Nykyään monet elävät läpi elämänsä kehittämättä koskaan läheistä ystävyyttä kenenkään kanssa. Miten valitettavaa se onkaan! Näin ei tarvitse olla – eikä tulisikaan olla – kristillisessä seurakunnassa. Aito veljellinen rakkaus ei merkitse vain kohteliasta keskustelua ja muodollisten tapojen noudattamista, ei liioin ylenpalttisia tunteenpurkauksia. Meidän pitäisi sen sijaan haluta avata sydämemme, kuten Paavali avasi korinttilaisille, ja osoittaa uskonveljillemme, että todella välitämme heidän hyvinvoinnistaan. Vaikka kaikki eivät olekaan luonteeltaan seurallisia tai puheliaita, liiallinen sulkeutuneisuus voi olla vahingollista. ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan”, varoitetaan Raamatussa. ”Hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.)

12. Miksi läheiset suhteet seurakunnassa edellyttävät hyvää viestintää?

12 Tosi ystävyys edellyttää rehellistä viestintää (Johannes 15:15). Me kaikki tarvitsemme ystäviä, joille voimme uskoa sisimmät ajatuksemme ja tunteemme. Sitä paitsi mitä paremmin tunnemme toisemme, sitä helpompi meidän on auttaa toisiamme. Kun tällä tavalla huolehdimme toistemme parhaasta, edistämme hellää kiintymystä ja meissä toteutuvat Jeesuksen sanat: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35; Filippiläisille 2:1–4.)

13. Miten voimme ilmaista, että tunnemme aitoa kiintymystä veljiämme kohtaan?

13 Jotta kiintymyksemme saisi aikaan eniten hyvää, meidän täytyy osoittaa sitä (Sananlaskut 27:5). Kun kiintymyksemme on aitoa, kasvomme todennäköisesti ilmaisevat sen, ja se voi saada toisten sydämen osoittamaan vastakaikua. ”Silmien valoisuus saa sydämen iloitsemaan”, sanoo Raamatun sananlasku (Sananlaskut 15:30). Myös huomaavaiset teot edistävät hellää kiintymystä. Vaikka kukaan ei voi ostaa aitoa kiintymystä, sydämestä annettu lahja voi merkitä paljon. Kortti, kirje, ”oikeaan aikaan puhuttu sana” – kaikilla näillä voi ilmaista syvää kiintymystä (Sananlaskut 25:11; 27:9). Kun sitten olemme saaneet toisten ystävyyden, meidän täytyy säilyttää se osoittamalla jatkuvasti epäitsekästä kiintymystä. Erityisesti vaikeina aikoina haluamme olla tukemassa ystäviämme. Raamatussa sanotaan: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” (Sananlaskut 17:17.)

14. Mitä voimme tehdä, jos joku ei näytä vastaavan kiintymykseemme?

14 Ei ole realistista odottaa, että olisimme yhtä läheisiä kaikkien seurakunnan jäsenten kanssa. Jotkut tuntuvat meistä luonnostaan läheisemmiltä. Jos siis joku ei näytä lämpenevän sinua kohtaan siinä määrin kuin haluaisit, älä päättele herkästi, että jotain on vialla. Äläkä yritä luoda läheisiä suhteita häneen väkisin. Jos yksinkertaisesti osoitat häntä kohtaan ystävällisyyttä siihen määrään saakka, johon hän antaa mahdollisuuden, autat pitämään ovea auki läheisemmille suhteille tulevaisuudessa.

”Olen hyväksynyt sinut”

15. Miten kiitos tai sen puute vaikuttaa toisiin?

15 Miten iloinen Jeesuksen onkaan täytynyt olla, kun hän kuuli kasteensa yhteydessä taivaasta sanat: ”Olen hyväksynyt sinut.” (Markus 1:11.) Tämä hyväksynnän ilmaus teki varmasti Jeesuksen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että hänen Isänsä oli kiintynyt häneen (Johannes 5:20). Valitettavasti jotkut eivät koskaan kuule tällaista kiitosta niiltä, joita he kunnioittavat ja rakastavat. ”Olen yksi niistä monista nuorista, joiden muu perhe ei hyväksy kristillistä vakaumustamme”, sanoo Ann. ”Kotona kuulemme vain kritiikkiä. Se on hyvin surullista.” Kun heistä tulee osa seurakuntaa, he saavat kuitenkin lämpöä ja tukea huolehtivaiselta hengelliseltä perheeltä, johon kuuluu uskovia isiä ja äitejä ja veljiä ja sisaria (Markus 10:29, 30; Galatalaisille 6:10).

16. Miksi ei ole hyvä suhtautua toisiin kriittisesti?

16 Joissakin kulttuureissa vanhemmat, muut aikuiset ja opettajat ilmaisevat vain harvoin kokosydämistä hyväksyntää nuoremmille, sillä he ajattelevat tällaisen kiitoksen tekevän näistä itsetyytyväisiä tai ylpeitä. Tällainen ajattelu voi levitä myös kristittyihin perheisiin ja seurakuntaan. Vanhemmat ihmiset voivat sanoa jonkin puheen tai muun suorituksen jälkeen: ”Menihän se, mutta pystyt kyllä parempaankin.” Tai he voivat jollain muulla tavoin ilmaista olevansa jopa tyytymättömiä. Moni uskoo voivansa näin motivoida nuoria tekemään parhaansa. Vaikutus on kuitenkin usein päinvastainen, sillä nuoret saattavat vetäytyä kuoreensa tai tuntea olevansa kyvyttömiä täyttämään heille asetettuja vaatimuksia.

17. Miksi meidän pitäisi etsiä tilaisuuksia kiittää toisia?

17 Kiitosta ei tule kuitenkaan antaa vain johdantona neuvoille. Vilpitön kiitos edistää hellää kiintymystä perheessä ja seurakunnassa ja kannustaa nuorempia pyytämään kokeneilta veljiltä ja sisarilta neuvoja. Älkäämme siis antako kulttuurin määrätä, miten kohtelemme toisia, vaan pukekaamme yllemme ”uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”. Kiitä toisia kuten Jehova kiittää. (Efesolaisille 4:24.)

18. a) Miten teidän nuorten tulee suhtautua vanhempien ihmisten neuvoihin? b) Miksi vanhemmat ihmiset miettivät tarkasti, miten he tarjoavat neuvoja?

18 Älkää, nuoret, toisaalta päätelkö, että jos vanhemmat ihmiset tarjoavat teille oikaisua tai neuvoja, he eivät pidä teistä (Saarnaaja 7:9). Päinvastoin! Heidän vaikuttimenaan on todennäköisesti huoli ja syvä kiintymys. Miksi he muutoin näkisivät vaivaa ja puhuisivat teille asiasta? Koska vanhemmat ihmiset – varsinkin seurakunnan vanhimmat – tietävät, miten sanat voivat vaikuttaa, he käyttävät usein ennen neuvojen antamista paljon aikaa miettimiseen ja rukoilemiseen, koska he haluavat saada aikaan vain hyvää (1. Pietarin kirje 5:5).

”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään”

19. Miksi ne, jotka ovat kokeneet pettymyksiä, voivat odottaa tukea Jehovalta?

19 Kielteiset kokemukset ovat voineet saada jotkut ajattelemaan, että hellän kiintymyksen osoittaminen johtaisi vain uuteen pettymykseen. Heiltä vaaditaan rohkeutta ja lujaa uskoa avata jälleen sydämensä toisille. Heidän ei tulisi kuitenkaan koskaan unohtaa, että Jehova ”ei ole kaukana meistä kenestäkään”. Hän kehottaa meitä lähestymään häntä. (Apostolien teot 17:27; Jaakobin kirje 4:8.) Hän myös ymmärtää loukatuksi tulemisen pelkomme ja lupaa pysyä rinnallamme ja auttaa meitä. Psalmista Daavid vakuuttaa: ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:18.)

20, 21. a) Mistä tiedämme, että voimme saada läheisen suhteen Jehovaan? b) Mitä läheisen suhteen saamiseksi Jehovaan vaaditaan?

20 Läheinen ystävyys Jehovan kanssa on tärkein suhde, jota voimme kehittää. Mutta onko sellainen side todella mahdollinen? On. Raamatussa paljastetaan, miten lähellä taivaallista Isäämme vanhurskaat miehet ja naiset ovat tunteneet olevansa. Heidän lämpimiä ajatuksiaan on säilytetty vahvistamaan luottamustamme siihen, että mekin voimme lähestyä Jehovaa. (Psalmit 23, 34, 139; Johannes 16:27; Roomalaisille 15:4.)

21 Jehovan vaatimukset läheiseen suhteeseen pääsemiseksi hänen kanssaan ovat jokaisen täytettävissä. ”Oi Jehova, kuka saa olla vieraana teltassasi?” kysyi Daavid. ”Se, joka vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään.” (Psalmit 15:1, 2; 25:14.) Kun näemme, että Jumalan palveleminen tuottaa hyvää hedelmää ja tuo meille hänen opastuksensa ja suojeluksensa, opimme tietämään, että hän ”on hyvin hellä kiintymyksessään” (Jaakobin kirje 5:11).

22. Millaisesta suhteesta Jehova haluaa palvelijoittensa nauttivan?

22 Meille on suuri siunaus, että Jehova haluaa luoda epätäydellisiin ihmisiin sellaisen henkilökohtaisen suhteen. Eikö meidän pitäisi siis ilmaista hellää kiintymystä toisiimme? Jehovan avulla me jokainen voimme edistää kristilliselle veljesseuralle ominaista hellää kiintymystä ja nauttia siitä. Jumalan valtakunnan alaisuudessa kaikki ihmiset tuntevat tätä kiintymystä ikuisesti.

Osaatko selittää?

• Millaisen ilmapiirin pitäisi vallita kristillisessä seurakunnassa?

• Miten me kaikki voimme edistää hellää kiintymystä seurakunnassa?

• Millä tavalla vilpitön kiitos edistää kristillistä kiintymystä?

• Miten Jehovan hellä kiintymys tukee ja vahvistaa meitä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Kristittyjen keskuudessa vallitseva rakkaus ei johdu vain velvollisuudentunnosta

[Kuvat s. 16, 17]

Voitko ’avartua’ kiintymyksessäsi?

[Kuva s. 18]

Oletko kriittinen vai rohkaiseva?