Lukijoiden kysymyksiä

Miten kristillinen seurakunta suhtautuu ahmattiuteen?

Jumalan sana tuomitsee sekä juoppouden että ahmattiuden ja osoittaa niiden olevan Jumalan palvelijoille sopimatonta käytöstä. Kristillinen seurakunta suhtautuu siksi piintyneeseen ahmattiin samalla tavalla kuin parantumattomaan juoppoon. Ei ahmatti sen paremmin kuin juoppokaan voi olla kristillisen seurakunnan jäsen.

Sananlaskujen 23:20, 21:ssä sanotaan: ”Älä ryhdy olemaan paljon viiniä juovien joukossa äläkä lihaa ahnaasti syövien joukossa. Sillä juomari ja ahmatti köyhtyy, ja uneliaisuus pukee pelkkiin ryysyihin.” 5. Mooseksen kirjan 21:20:ssä puhutaan ”itsepäisestä ja kapinallisesta” pojasta, joka ansaitsi kuolemanrangaistuksen Mooseksen lain alaisuudessa. Tässä jakeessa mainitaan kaksi tuon kapinallisen ja katumattoman pojan ominaispiirrettä: hän oli ”ahmatti ja juoppo”. Muinaisessa Israelissa ahmattiutta pidettiin selvästikin sopimattomana niille, jotka halusivat palvella Jumalaa.

Mitä ahmattius sitten on, ja mitä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanotaan tästä aiheesta? Ahmatin määritellään olevan ”ahmija, ahnehtija, suursyömäri, syöppö”. Ensinnäkin ahmattius on siis yksi ahneuden muoto, ja Jumalan sana osoittaa,  että ”ahneet” eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Korinttilaisille 6:9, 10; Filippiläisille 3:18, 19; 1. Pietarin kirje 4:3). Lisäksi kun apostoli Paavali varoitti kristittyjä ”lihan teoista”, hän mainitsi ”juopottelun, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset” (Galatalaisille 5:19–21). Varmasti ahmattius sisältyy näihin edellä mainittuihin piirteisiin. Kristitty, jonka yleisesti tiedetään olevan ahmatti ja joka itsepäisesti kieltäytyy muuttamasta ahneutta heijastavaa käytöstään, pitää poistaa seurakunnasta niin kuin muihinkin ”lihan tekoihin” syyllistyvät (1. Korinttilaisille 5:11, 13). *

Vaikka Jumalan sana asettaa juopon ja ahmatin samaan ryhmään, edellinen on paljon helpompi tunnistaa kuin jälkimmäinen. Juoppouden merkit ovat tavallisesti melko näkyviä. On kuitenkin paljon vaikeampi sanoa, milloin jostakusta tulee piintynyt ahmatti, koska sitä ei voi päätellä pelkkien ulkoisten seikkojen perusteella. Käsitellessään tällaisia tilanteita seurakunnan vanhinten on sen vuoksi oltava erittäin huolellisia ja arvostelukykyisiä.

Esimerkiksi liikalihavuus voi olla merkki ahmattiudesta, mutta näin ei ole aina. Ylipainoisuus saattaa johtua jostakin sairaudesta. Myös perintötekijät voivat olla osasyynä. Lisäksi tulee muistaa, että lihavuus on fyysinen tila, kun taas ahmattius on asenne, suhtautumistapa. Lihavuus tarkoittaa sitä, että ihmisen ”ruumiissa on runsaasti rasvaa”; ahmattius puolestaan merkitsee sitä, että ihminen syö tai juo ahneesti, liikaa. Ahmattiutta ei näin ollen voi määrittää jonkun koon perusteella vaan sen perusteella, miten hän suhtautuu ruokaan. Ihminen voi olla normaalipainoinen tai jopa laiha ja silti ahmatti. Lisäksi eri paikoissa on erilainen käsitys ihannepainosta tai -vartalosta.

Mitkä ovat ahmattiuden tuntomerkkejä? Ahmatti ei yleensä pysty hillitsemään syömistään, vaan hän voi ahtaa sisäänsä jopa niin paljon ruokaa, että hänelle tulee erittäin huono olo tai hän tulee sairaaksi. Hänen itsehillinnän puutteensa osoittaa, ettei hän todellisuudessa välitä siitä, että hän tuottaa häpeää Jehovalle ja tahraa hänen kansansa maineen (1. Korinttilaisille 10:31). Toisaalta ihmistä, joka joskus syö liikaa, ei tulisi automaattisesti pitää ”ahneena” (Efesolaisille 5:5). Sellainen kristitty saattaa kuitenkin tarvita apua Galatalaiskirjeen 6:1:n hengessä. Paavalihan sanoo: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.”

Miksi Raamatun neuvo karttaa ylensyöntiä on erityisen tärkeä nykyään? Siksi että Jeesus antoi juuri meidän aikaamme koskevan varoituksen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa.” (Luukas 21:34, 35.) Liiallisen syömisen välttäminen on yksi tärkeä tapa karttaa hengellisesti vahingollista elämäntapaa.

Kohtuullisuus on kristillinen hyve (1. Timoteukselle 3:2, 11). Sen vuoksi Jehova varmasti auttaa kaikkia niitä, jotka yrittävät vilpittömästi noudattaa Raamatun neuvoja kohtuullisista syömis- ja juomistottumuksista (Heprealaisille 4:16).

[Alaviite]