Millaisen johtajan maailma tarvitsee?

Vuonna 1940 Britannian parlamentti oli kriisissä. Sen väittelyä oli kuuntelemassa 77-vuotias David Lloyd George, joka oli johtanut Britannian voittoon ensimmäisessä maailmansodassa ja joka saattoi pitkän poliittisen uransa ansiosta arvioida vallankäyttäjien toimia tarkkanäköisesti. Alahuoneelle 8. toukokuuta osoittamassaan puheessa hän sanoi: ”Kansa on valmis kaikkiin uhrauksiin niin kauan kuin sillä on johto, niin kauan kuin hallitus osoittaa selvästi, mihin se pyrkii, ja niin kauan kuin kansa luottaa siihen, että sen johtajat tekevät parhaansa.”

NÄMÄ Lloyd Georgen sanat osoittavat selvästi, että ihmiset odottavat johtajiensa olevan päteviä ja yrittävän vilpittömästi parantaa oloja. Erään vaalikampanjan työntekijä sanoikin: ”Kun ihmiset äänestävät presidenttiä, he äänestävät ihmistä, jonka käsiin he uskovat elämänsä, tulevaisuutensa, lapsensa.” Tällaisen vastuun ottaminen kannettavakseen on valtaisa tehtävä. Kuinka niin?

Maailma on täynnä ongelmia, joiden ratkaiseminen näyttää mahdottomalta. Kuka johtaja on esimerkiksi niin viisas ja vaikutusvaltainen, että hän voisi poistaa rikollisuuden ja sodan? Kenen resurssit ja myötätunto venyvät niin pitkälle, että hän voisi järjestää kaikille ihmisille ruokaa, puhdasta vettä ja terveydenhuollon? Kenellä on riittävästi tietoa ja päättäväisyyttä luonnon suojelemiseen ja palauttamiseen ennalleen? Kuka on niin pätevä ja voimakas, että hän voisi taata kaikille ihmisille pitkän ja onnellisen elämän?

Ihmisistä ei ole siihen

On totta, että jotkut johtajat ovat saaneet aikaan paljon hyvää. He voivat kuitenkin palvella tehtävässään korkeintaan muutaman vuosikymmenen – ja kuka on seuraavana vuorossa? Tätä kysymystä pohti yksi historian pätevimmistä johtajista, muinaisen Israelin kuningas Salomo. Hän tuli seuraavanlaiseen tulokseen: ”Minä vihasin kaikkea kovaa työtäni, jonka parissa tein kovasti työtä auringon alla ja jonka jättäisin ihmiselle, joka tulisi minun jälkeeni. Ja kuka tietää, osoittautuuko hän viisaaksi vai tyhmäksi?  Silti hän ottaa hallintaansa kaiken kovan työni, jonka parissa tein kovasti työtä ja jossa osoitin viisautta auringon alla. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 2:18, 19.)

Salomo ei tiennyt, jatkaisiko hänen seuraajansa hänen hyvää työtään vai romuttaisiko tämä sen. Hän piti vanhojen hallitsijoiden jatkuvaa korvaamista uusilla ”turhuutena”. Eräässä toisessa raamatunkäännöksessä sanotaan tästä prosessista, että ”siinä ei ole mitään järkeä”.

Joskus vallanvaihdos varmistetaan väkivalloin. Päteviä johtajia on tapettu työnsä ääreen. Abraham Lincoln, Yhdysvaltain arvostettu edesmennyt presidentti, sanoi kerran kuulijakunnalleen: ”Minut on valittu tärkeään virkaan lyhyeksi aikaa, ja minulla on nyt teidän silmissänne vaikutusvaltaa, joka katoaa pian.” Hän oli virassa tosiaan lyhyen aikaa. Kaikesta siitä huolimatta, mitä hän teki ja halusi vielä tehdä ihmisten hyväksi, hän johti maataan vain neljä vuotta. Hänen toisen virkakautensa alussa hänet murhasi mies, joka halusi vallan vaihtuvan.

Edes parhaat ihmisjohtajat eivät voi turvata omaa tulevaisuuttaan. Pitäisikö meidän sitten luottaa siihen, että he voivat turvata meidän tulevaisuutemme? Raamatussa sanotaan: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu. Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää jakeen neljä jälkimmäisen osan seuraavasti: ”Sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.” (Psalmit 146:3, 4.)

Voi olla vaikeaa hyväksyä neuvoa olla luottamatta ihmisjohtajiin. Raamatussa ei kuitenkaan sanota, ettei ihmiskunta saisi koskaan hyvää, vakaata johtoa. ”Katso! Kuningas tulee hallitsemaan vanhurskauden hyväksi”, sanoo Jesajan 32:1. Jehova Jumala, ihmisen Luoja, on valinnut ”kuninkaan”, Johtajan, joka ottaa pian koko maan hallintaansa. Raamatun ennustukset paljastavat, kuka hän on.

 Todella pätevä Johtaja

Kaksituhatta vuotta sitten enkeli sanoi nuorelle Maria-nimiselle juutalaisnaiselle: ”Kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus. Tämä tulee olemaan suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:31–33.) Raamatun ennustama Kuningas on siis Jeesus Nasaretilainen.

Uskonnollisissa taideteoksissa Jeesus esitetään usein lapsena, aliravittuna miespolona tai askeettina, joka alistuu passiivisesti kaikkeen, mitä hänelle tapahtuneekin. Tällaiset mielikuvat eivät herätä luottamusta Jeesukseen Hallitsijana. Todellisuudessa Raamatun Jeesuksesta kasvoi voimakas aikuinen mies, joka oli aloitekykyinen ja täynnä tarmoa. Hänellä oli myös muita ominaisuuksia, jotka tekivät hänestä pätevän Johtajan. (Luukas 2:52.) Seuraavassa mainitaan joitakin hänen hienon persoonallisuutensa piirteitä.

Jeesus pysyi täydellisen nuhteettomana. Hän oli niin rehti, että hän saattoi julkisesti haastaa vihollisensa esittämään pitävän syytöksen häntä vastaan. He eivät kyenneet siihen. (Johannes 8:46.) Hänen opetuksensa, joissa ei ollut ulkokultaisuutta, vetosivat moniin vilpittömiin ihmisiin niin että he ryhtyivät hänen seuraajikseen (Johannes 7:46; 8:28–30; 12:19).

Jeesus oli täysin vihkiytynyt Jumalalle. Hän oli päättänyt suorittaa Jumalalta saamansa tehtävän ja oli siinä niin määrätietoinen, ettei yksikään vastustaja – ei ihminen eikä demoni – voinut estää häntä. Väkivaltaiset hyökkäykset eivät pelottaneet häntä (Luukas 4:28–30). Väsymys ja nälkä eivät lannistaneet häntä (Johannes 4:5–16, 31–34). Hän ei luopunut tavoitteestaan edes silloin kun hänen ystävänsä hylkäsivät hänet (Matteus 26:55, 56; Johannes 18:3–9).

Jeesus tunsi syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Hän järjesti ruokaa nälkäisille (Johannes 6:10, 11). Hän lohdutti masentuneita (Luukas 7:11–15). Hän paransi sokeita, kuuroja ja sairaita (Matteus 12:22; Luukas 8:43–48; Johannes 9:1–6). Hän rohkaisi työteliäitä apostolejaan (Johannes, luvut 13–17). Hän osoittautui ”hyväksi paimeneksi”, joka välitti lampaistaan (Johannes 10:11–14).

Jeesus oli halukas tekemään työtä. Hän pesi apostoliensa jalat antaakseen heille tärkeän opetuksen (Johannes 13:4–15). Hänen omat jalkansa likaantuivat Israelin pölyisillä teillä, kun hän saarnasi hyvää uutista (Luukas 8:1). Silloinkin kun hän oli aikonut levätä ”syrjäisessä paikassa”, hän ryhtyi opettamaan ihmisiä, jotka etsivät hänet käsiinsä kuullakseen lisää (Markus 6:30–34). Näin hän antoi esimerkin ahkeruudesta kaikille kristityille (1. Johanneksen kirje 2:6).

Jeesus saattoi työnsä päätökseen ja poistui maalliselta näyttämöltä. Palkinnoksi hänen uskollisuudestaan Jehova Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja kuolemattomuuden taivaissa. Raamatussa sanotaan ylösnousseesta Jeesuksesta: ”Kun Kristus on nyt herätetty kuolleista, hän ei enää kuole; kuolema ei enää ole hänen herransa.” (Roomalaisille 6:9.) Voit olla varma, että Jeesus Kristus on paras mahdollinen Johtaja ihmiskunnalle. Kun hän ottaa maan täysin hallintaansa, johtoa ei enää ole tarpeen vaihtaa. Häntä ei koskaan syrjäytetä, eikä hänen työtään tee tyhjäksi kukaan taitamaton seuraaja. Mutta mitä hän tulee oikeastaan tekemään ihmiskunnan hyväksi?

Mitä uusi Johtaja saa aikaan

Psalmi 72 kertoo profeetallisesti joitakin yksityiskohtia siitä, miten tämä täydellinen, kuolematon Kuningas tulee hallitsemaan. Jakeissa 7 ja 8 sanotaan: ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. Ja hänellä on alamaisia merestä mereen ja Virrasta maan  ääriin saakka.” Hänen suotuisan hallintonsa alaisuudessa maan asukkaat saavat nauttia pysyvästä turvallisuudesta. Hän tuhoaa kaikki taisteluvälineet ja poistaa ihmisten sydämestä jopa halun taistella. Ihmiset, jotka nykyään hyökkäävät toisten kimppuun kuin ahnaat leijonat tai ovat lähimmäisiään kohtaan kuin äreitä karhuja, muuttuvat tyystin (Jesaja 11:1–9). Rauha on oleva runsas.

Psalmissa 72 jatketaan jakeissa 12–14: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” Alhaiset, köyhät ja ahdistetut tulevat olemaan osa onnellista ihmisperhettä, joka yhdistyy Kuningas Jeesuksen Kristuksen johdon alaisuudessa. Tuskan ja epätoivon sijasta heidän elämänsä täyttää ilo (Jesaja 35:10).

Jakeessa 16 luvataan: ”Maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa, vuorten huipulla on runsaus.” Nykyään miljoonat näkevät jatkuvasti nälkää. Politiikka ja ahneus estävät usein ruoan oikeudenmukaisen jakamisen, minkä vuoksi lukemattomia ihmisiä, varsinkin lapsia, kuolee nälkään. Jeesuksen Kristuksen hallitessa tämä ongelma kuitenkin poistuu. Maata siunataan hyvillä sadoilla ja herkullisella ruoalla. Kaikki ihmiset saavat syödä kyllikseen.

Haluaisitko sinä nauttia näistä hyvän johdon tuomista siunauksista? Jos haluaisit, kannustamme sinua hankkimaan tietoa tästä Johtajasta, joka ottaa maan pian hallintaansa. Jehovan todistajat auttavat sinua siinä mielellään. Et tule pettymään, sillä Jehova Jumala itse sanoo Pojastaan: ”Minä, niin, minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” (Psalmit 2:6.)

[Tekstiruutu s. 5]

ÄKILLISIÄ VALLANVAIHDOKSIA

Vallanpitäjä voi yleensä luottaa kansalaisten kunnioitukseen ja tukeen, jos hän takaa heille kohtuullisen rauhalliset ja turvalliset olot. Jos ihmiset kuitenkin jostain syystä menettävät luottamuksensa häneen, vallan kahvassa voi pian olla joku muu. Seuraavassa kerrotaan joistakin syistä, joiden vuoksi vaikutusvaltaisia hallitsijoita on suistunut äkisti vallasta.

Huonot elinolot. 1700-luvun lopulla monilla ranskalaisilla oli paljon veroja mutta vähän ruokaa. Tällaiset olot olivat osasyy Ranskan vallankumoukseen, jonka seurauksena kuningas Ludvig XVI joutui vuonna 1793 giljotiiniin.

Sota. Ensimmäinen maailmansota merkitsi joidenkin historian vaikutusvaltaisimpien keisareiden valtakauden loppua. Esimerkiksi Venäjällä sodan aiheuttama Pietarin elintarvikepula johti vuonna 1917 helmikuun vallankumoukseen. Tämä kansannousu syöksi tsaari Nikolai II:n vallasta ja vakiinnutti kommunistisen järjestelmän. Marraskuussa 1918 Saksa halusi rauhaa, mutta liittoutuneet eivät suostuneet lopettamaan taisteluita ennen kuin Saksassa tapahtuisi vallanvaihdos. Keisari Vilhelm II:n oli siksi lähdettävä maanpakoon Alankomaihin.

Uuden hallintojärjestelmän kaipuu. Rautaesirippu poistettiin vuonna 1989. Hallintojärjestelmät, jotka näyttivät kovilta kuin kivi, murenivat, kun kansalaiset hylkäsivät kommunismin ja perustivat toisenlaisia järjestelmiä.

[Kuvat s. 7]

Jeesus ruokki nälkäisiä, paransi sairaita ja antoi erinomaisen esimerkin kaikille kristityille

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Lloyd George: Kurt Hutton/Picture Post/Getty Images