Tunnetko antamisen tuomaa onnellisuutta?

MUUAN uskollinen sisar oli ahertanut kristillisessä palveluksessa lähes 50 vuotta. Vaikka hän nyt oli vanha ja heiveröinen, hän oli lujasti päättänyt käydä vastikään rakennetussa valtakunnansalissa. Erään avuliaan kristityn veljen käsipuolessa hän astui saliin ja käveli hitaasti mutta varmasti suoraan lahjalaatikon luo. Hän pani sinne vaatimattoman rahasumman, jonka hän oli säästänyt tähän tarkoitukseen. Vaikkei hän pystynyt osallistumaan salin rakentamiseen, hän halusi olla avuksi.

Tämä kristitty nainen tuo ehkä mieleesi erään toisen uskollisen naisen: ”köyhän lesken”, jonka Jeesus näki pudottavan kaksi pientä lanttia temppelin rahalippaaseen. Emme tiedä, millaisissa oloissa hän eli, mutta yksinäinen nainen saattoi tuohon aikaan joutua taloudellisesti ahtaalle. Varmasti Jeesus tunsi myötätuntoa häntä kohtaan, sillä hän ymmärsi hyvin naisen ahdingon. Mainitessaan hänet esimerkkinä opetuslapsilleen Jeesus sanoi, että lesken pieni lahjoitus edusti ”kaikkea, mitä hänellä oli, [hänen] koko elämistään”. (Markus 12:41–44.)

Miksi joku vähävarainen nainen, kuten tämä köyhä leski, tekisi tällaisen uhrauksen? Tämä leski teki sen, koska hän oli selvästikin täysin omistautunut Jehova Jumalalle, jonka palvonta keskittyi Jerusalemin temppeliin. Vaikka naisen toimintamahdollisuudet olivat rajalliset, hän halusi edistää pyhää palvelusta. Varmasti hän on tuntenut aitoa iloa antaessaan kaiken, mitä hän voi.

Antaminen Jehovan työn hyväksi

Tarvike- ja rahalahjoitusten tekeminen on kaikkina aikoina ollut olennainen osa puhdasta palvontaa, ja se on aina tuottanut suurta iloa (1. Aikakirja 29:9). Muinaisessa Israelissa lahjoitusten avulla paitsi kaunistettiin temppeliä myös pidettiin käynnissä siellä päivittäin suoritettavaa Jehovan palvontaa kaikkine sen eri piirteineen. Laki määräsi israelilaisia antamaan kymmenykset sadostaan temppelipalvelusta suorittavien leeviläisten ylläpidoksi. Leeviläisten piti puolestaan antaa saamistaan tuotteista kymmenykset Jehovalle. (4. Mooseksen kirja 18:21–29.)

Kristittyjen vapauttaminen lakiliiton vaatimuksista ei muuttanut sitä periaatetta, että Jumalan palvelijat tukevat tosi palvontaa aineellisin lahjoituksin (Galatalaisille 5:1). Lisäksi ensimmäisen vuosisadan kristityt  avustivat ilomielin puutteenalaisia veljiään (Apostolien teot 2:45, 46). Apostoli Paavali muistutti kristittyjä siitä, että aivan niin kuin Jumala antoi anteliaasti heille kaikkea hyvää, heidänkin pitäisi olla anteliaita toisia kohtaan. Hän kirjoitti: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme; että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, ja kokoavat siten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään.” (1. Timoteukselle 6:17–19; 2. Korinttilaisille 9:11.) Oman kokemuksensa perusteella Paavali saattoi vahvistaa Jeesuksen sanat: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Kristillinen antaminen nykyään

Nykyäänkin Jehovan palvelijat käyttävät aineellista omaisuuttaan toistensa auttamiseen ja Jumalan työn tukemiseen. Nekin joilla on vähän varallisuutta, antavat sen mitä voivat. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” tuntee olevansa vastuussa Jehovalle siitä, että kaikkia näitä lahjoitusvaroja käytetään mahdollisimman hyvin (Matteus 24:45). Niiden avulla ylläpidetään haaratoimistoja, käännetään ja valmistetaan Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta, järjestetään suuria kristillisiä kokouksia, koulutetaan ja lähetetään kentälle matkavalvojia ja lähetystyöntekijöitä, autetaan katastrofien uhreja ja saadaan aikaan paljon muuta hyödyllistä. Keskitetäänpä seuraavaksi huomio erääseen tärkeään avustuskohteeseen: palvontapaikkojen rakentamiseen.

Jehovan todistajat kokoontuvat valtakunnansaleihinsa useita kertoja viikossa saamaan hengellistä opetusta ja nauttimaan tervehenkisestä seurasta. Monissa maissa paikalliset todistajat eivät kuitenkaan pysty heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi rahoittamaan valtakunnansalien rakentamista, ellei heitä aluksi avusteta. Vuonna 1999 Jehovan todistajat käynnistivät siksi ohjelman, jonka turvin köyhiin maihin rakennetaan valtakunnansaleja varakkaammista maista saatavin lahjoitusvaroin. Lisäksi tuhannet vapaaehtoiset ovat uhranneet aikaansa ja hyödyntäneet taitojaan, ja usein he  ovat työskennelleet noissa maissa hyvin syrjäisissä paikoissa. Paikalliset todistajat oppivat työmaalla rakennus- ja huoltotöitä, ja tarvittavia välineitä ja materiaaleja voidaan hankkia valtakunnansalien rakentamista varten lahjoitetuin varoin. Nyt näissä uusissa saleissa kokoontuvat todistajat ovat hyvin kiitollisia siitä, että heidän uskonveljensä lahjoittivat aikaansa ja varojaan, ja myös he itse tekevät joka kuukausi lahjoituksia uuden valtakunnansalinsa ylläpito- ja rakennuskustannusten peittämiseksi – ja näin voidaan taas rakentaa lisää saleja.

Valtakunnansaleja rakennettaessa käytetään paikallisia menetelmiä ja materiaaleja. Vaikka salit ovat yksinkertaisia, ne ovat käytännöllisiä, viehättäviä ja viihtyisiä. Kun tämä rakennusohjelma käynnistyi vuonna 1999, sen piiriin kuului noin 40 köyhää maata. Sittemmin se on ulotettu 116 maahan, ja se koskee yli puolta eri puolilla maailmaa toimivista Jehovan todistajien seurakunnista. Viiden viime vuoden aikana tällä tavalla on rakennettu yli 9000 valtakunnansalia, keskimäärin yli viisi uutta salia joka päivä! Silti näihin 116 maahan tarvittaisiin vielä 14500 uutta salia. Tähän tarkoitukseen saadaan toivon mukaan riittävästi varoja Jehovan siunauksen ja eri puolilla maailmaa asuvien todistajien alttiuden ja anteliaisuuden avulla (Psalmit 127:1).

Valtakunnansalit edistävät kasvua

Miten tämä mittava rakennusohjelma on vaikuttanut paikallisiin todistajiin ja Valtakunnan saarnaamiseen? Monissa paikoissa kokousten läsnäolijamäärät kasvavat huimasti heti uuden salin valmistuttua. Seuraavassa Burundista lähetetyssä raportissa kuvaillaan tyypillistä tilannetta: ”Heti kun sali on valmis, se tulee täyteen. Esimerkiksi eräälle seurakunnalle, jonka kokouksissa kävi keskimäärin noin sata henkeä, rakennettiin valtakunnansali. Uuteen saliin mahtuu mukavasti istumaan 150 henkeä. Kun sali saatiin valmiiksi, kokouksissa kävi 250 henkeä.”

Mistä tällainen kasvu johtuu? Ensinnäkin sellaisiin Valtakunnan julistajien ryhmiin, joilla ei ole virallista kokouspaikkaa vaan joiden täytyy kokoontua puun alla tai pellolla, suhtaudutaan joskus epäluuloisesti. Eräässä maassa etniset väkivaltaisuudet on yhdistetty tällaisiin pieniin uskonnollisiin ryhmiin, ja laki vaatii pitämään kaikki uskonnolliset  kokoukset sisätiloissa, palvontaan omistetussa rakennuksessa.

Omat salit auttavat Jehovan todistajia myös osoittamaan yhteisölle, etteivät he ole jonkun yksityisen papin opetuslapsia. Jehovan todistajien Zimbabwen-haaratoimisto kirjoittaa: ”Tämän alueen veljet kokoontuivat aikaisemmin yksityiskodeissa, ja paikalliset asukkaat yhdistivät seurakunnan sen talon omistajaan, missä se kokoontui. He saattoivat sanoa veljien kuuluvan herra sen ja sen kirkkoon. Kaikki tämä on nyt muuttumassa, kun ihmiset näkevät kilvet, jotka ilmaisevat selvästi jokaisen salin olevan ’Jehovan todistajien valtakunnansali’.”

Iloiset antajat

”Jumala rakastaa iloista antajaa”, kirjoitti apostoli Paavali (2. Korinttilaisille 9:7). Suuret lahjoitukset ovat tietysti hyvin hyödyllisiä, mutta valtaosa Jehovan todistajien työhön lahjoitetuista varoista tulee valtakunnansalien lahjalaatikoista. Ovatpa lahjoitukset suuria tai pieniä, ne kaikki ovat arvokkaita eikä niitä väheksytä. Muista, että Jeesus asettui sellaiseen paikkaan, mistä hän saattoi nähdä köyhän lesken pudottavan kaksi pientä lanttia. Myös enkelit ja Jehova näkivät tuon lesken. Emme tiedä edes hänen nimeään, mutta Jehova kirjoitutti hänen epäitsekkään tekonsa pysyvästi muistiin Raamattuun.

Valtakunnansalien rakentamisen lisäksi lahjoituksillamme tuetaan elintärkeän Valtakunnan työn kaikkia muita piirteitä. Kun olemme yhteistoiminnallisia tässä asiassa, voimme iloita ja esittää ’runsaasti monia kiitoksen ilmauksia Jumalalle’  (2. Korinttilaisille 9:12). Kristityt veljemme kertovat Beninistä: ”Jehovalle kohoaa joka päivä lukuisia kiitosrukouksia kansainvälisen veljesseuran taloudellisesta avusta.” Me kaikki, jotka osallistumme Valtakunnan työn tukemiseen taloudellisesti, tunnemme samalla kristillisen antamisen tuomaa onnellisuutta.

[Tekstiruutu s. 22]

Näin jotkut haluavat antaa

LAHJOITUKSET MAAILMANLAAJUISEEN TYÖHÖN

Monet varaavat säännöllisesti jonkin summan pantavaksi lahjalaatikkoon, jossa on teksti ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön (Matteus 24:14)”.

Suomessa toimivat seurakunnat lähettävät nämä varat kuukausittain Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistoon. Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita, voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä tulisi mainita selvästi, että ne ovat lahjoituksia.

EHDOLLISET LAHJOITUKSET

Jos joku suunnittelee lähettävänsä rahaa Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle ehdollisena lahjoituksena, pyydämme häntä ennen rahan lähettämistä ottamaan yhteyttä haaratoimistoon.

VAKUUTUKSET

Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista tällaisista järjestelyistä tulisi ilmoittaa haaratoimistoon.

TESTAMENTIT

Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.

Jos haluat lisätietoja tai neuvoja näistä asioista, kirjoita osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa, tai soita numeroon (09) 825885.

[Kuvat s. 20, 21]

Jehovan todistajien vanhoja ja uusia kokouspaikkoja

Sambia

Keski-Afrikan tasavalta