Miten ratkaista mikä on oikein ja mikä väärin?

KENELLÄ on oikeus asettaa oikeaa ja väärää koskevat normit? Tämä kysymys herätettiin aivan ihmishistorian alussa. Raamattu kertoo 1. Mooseksen kirjassa, että Jumala nimitti erään Eedenin puutarhassa kasvavan puun ”hyvän ja pahan tiedon puuksi” (1. Mooseksen kirja 2:9). Hän kielsi ensimmäisiä ihmisiä, Aadamia ja Eevaa, syömästä sen hedelmiä. Jumalan vihollinen Saatana kuitenkin väitti, että jos he söisivät tuosta puusta, heidän silmänsä avautuisivat ja he tulisivat ”varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että – – [he tietäisivät] hyvän ja pahan”. (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:1, 5; Ilmestys 12:9.)

Aadamin ja Eevan oli tehtävä valinta: pitäisikö heidän hyväksyä Jumalan hyvää ja pahaa koskevat normit vai noudattaa  omia normejaan? (1. Mooseksen kirja 3:6.) He päättivät olla tottelematta Jumalaa ja syödä hyvän ja pahan tiedon puusta. Mitä tämä yksinkertainen teko osoitti? Kun he kieltäytyivät kunnioittamasta Jumalan heille asettamia rajoja, he antoivat ymmärtää, että heidän ja heidän jälkeläistensä olisi parempi luoda omat oikeaa ja väärää koskevat norminsa. Miten ihmiset ovat onnistuneet yrityksissään käyttää tällaista jumalallista valtaa?

Eriäviä mielipiteitä

Luotuaan katsauksen historian suurten ajattelijoiden opetuksiin tietosanakirja Encyclopædia Britannica toteaa, että kreikkalaisen filosofin Sokrateen ajoista lähtien aina 1900-luvulle asti on käyty ”jatkuvia väittelyitä siitä, mitä hyvyys oikeastaan on ja mikä on oikean ja väärän mittapuu”.

Esimerkiksi sofistit olivat huomattava kreikkalaisten opettajien ryhmä 400-luvulla eaa. He opettivat, että oikean ja väärän määrää yleinen mielipide. Eräs heistä sanoi: ”Mikä kustakin yhteiskunnasta näyttää jalolta ja oikeudenmukaiselta, sille se myös on sitä, niin kauan kuin se itse on tätä mieltä.” (Theaitetos.) Tämän mittapuun mukaan edellisessä kirjoituksessa mainitun Jodien pitäisi pitää rahat, koska enemmistö ihmisistä hänen yhteiskunnassaan tekisi luultavasti niin.

Kuuluisa 1700-luvun filosofi Immanuel Kant esitti toisenlaisen näkemyksen. Lehti Issues in Ethics kertoo: ”Immanuel Kant ja muut [saman suunnan edustajat] – – korostivat yksilön oikeutta tehdä omat valintansa.” Kantin filosofian mukaan niin kauan kuin Jodie ei loukkaisi toisten oikeuksia, olisi aivan hänen oma asiansa, mitä hän tekisi. Hänen ei tulisi antaa enemmistön mielipiteen ratkaista omia normejaan.

Miten Jodie sitten ratkaisi pulman? Hän valitsi kolmannen vaihtoehdon. Hän noudatti Jeesuksen Kristuksen opettamia moraalinormeja, joita ovat ylistäneet niin kristityt kuin ei-kristitytkin. Jeesus opetti: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Asiakkaansa yllätykseksi Jodie ojensi hänelle nuo 82000 dollaria. Kun Jodielta kysyttiin, miksi hän ei pitänyt rahoja, hän selitti olevansa Jehovan todistaja ja sanoi: ”Rahat eivät kuuluneet minulle.” Hän suhtautui vakavasti Jeesuksen sanoihin, jotka on merkitty muistiin Matteuksen 19:18:een: ”Et saa varastaa.”

Onko yleinen mielipide luotettava opas?

Jotkut saattaisivat sanoa, että Jodien oli typerää olla niin rehellinen. Yleinen mielipide on kuitenkin epäluotettava opas. Kuvittelehan esimerkiksi, että olisit elänyt joskus menneisyydessä. Joissakin yhteiskunnissa enemmistö ihmisistä piti lasten uhraamista sopivana, mutta oliko se silti oikein? (2. Kuninkaiden kirja 16:3.) Toisissa yhteiskunnissa taas kannibalismia pidettiin hyväksyttävänä. Eikö ihmislihan syöminen siis todellisuudessa ollut väärin? Jonkin tavan yleisyys ei tee sitä oikeaksi. Raamattu varoitti  tästä ansasta kauan sitten: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2. Mooseksen kirja 23:2.)

Jeesus Kristus esitti myös toisen syyn siihen, miksi varoa luottamasta yleiseen mielipiteeseen oikeasta ja väärästä. Hän paljasti, että tämän ”maailman hallitsija” on Saatana (Johannes 14:30; Luukas 4:6). Saatana käyttää asemaansa ”koko asutun maan” eksyttämiseen (Ilmestys 12:9). Jos ratkaiset, mikä on oikein ja mikä väärin, vain sen perusteella, mikä on yleistä, saatat omaksua Saatanan näkemyksen moraalista, ja se olisi mitä ilmeisimmin tuhoisaa.

Voitko luottaa omaan arvostelukykyysi?

Tulisiko jokaisen yksilön sitten päättää itse, mikä on oikein ja mikä väärin? Raamattu sanoo: ”[Älä] nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5.) Miksi se esittää tällaisen varoituksen? Koska kaikki ihmiset ovat perineet erään perusvian, joka heikentää heidän arvostelukykyään. Kun Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalaa vastaan, he omaksuivat itsekkään petturin Saatanan normit ja valitsivat hänet henkiseksi isäkseen. Sitten he siirsivät jälkeläisilleen sukuvian: petollisen sydämen, jolla on kyky havaita, mikä on oikein, mutta taipumus kallistua siihen, mikä on väärin. (1. Mooseksen kirja 6:5; Roomalaisille 5:12; 7:21–24.)

Encyclopædia Britannica toteaa eräässä etiikkaa käsittelevässä artikkelissaan: ”Ei ole kovin yllättävää, että ihmiset tietävät, mikä olisi heidän moraalinen velvollisuutensa, mutta toimivat silti omien etujensa mukaisesti. Se, miten tarjota tällaisille ihmisille syitä toimia oikein, on ollut yksi länsimaisen etiikan suurimmista ongelmista.” Raamattu sanoo paikkansapitävästi: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Luottaisitko johonkuhun, joka on tunnetusti sekä petollinen että toivoton?

On totta, että myös sellaiset ihmiset, jotka eivät usko Jumalaan, voivat toimia moraalisesti ja luoda käytännöllisiä ja kunniallisia eettisiä normeja. Usein niihin sisältyvät ylevät periaatteet kuitenkin yksinkertaisesti heijastavat Raamatun moraalinormeja. Vaikka tällaiset ihmiset saattavat kieltää Jumalan olemassaolon, heidän käsityksensä osoittavat, että heillä on luontainen kyky heijastaa Jumalan persoonallisuutta. Tämä todistaa, että ihminen luotiin alun alkaen ”Jumalan kuvaksi”, kuten Raamattu paljastaa (1. Mooseksen kirja 1:27; Apostolien teot 17:26–28). Apostoli Paavali sanoo: ”Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä.” (Roomalaisille 2:15.)

On tietenkin aivan eri asia tietää, mikä on oikein, kuin olla moraalisesti niin vahva, että toimii oikein. Miten ihminen voi saada tähän tarvittavaa moraalista voimaa? Koska sydämemme ohjaa toimintaamme, rakkauden kasvattaminen Raamatun Kirjoittajaa, Jehova Jumalaa, kohtaan voi antaa meille tällaista voimaa (Psalmit 25:4, 5).

Voimaa hyvän tekemiseen

Ensimmäinen askel, jotta oppisi rakastamaan Jumalaa, on todeta, miten järkeviä ja käytännöllisiä hänen käskynsä ovat. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Raamatussa on esimerkiksi käytännöllisiä neuvoja, jotka auttavat nuoria erottamaan oikean väärästä, kun he miettivät, pitäisikö heidän käyttää alkoholia tai huumeita tai harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Raamattu voi auttaa aviopareja havaitsemaan, miten selvittää erimielisyydet,  ja se voi antaa vanhemmille suuntaviivoja lastenkasvatukseen. * Raamatun moraalinormien noudattaminen hyödyttää yhtä lailla nuoria kuin vanhojakin, olipa heidän yhteiskunnallinen, koulutus- tai kulttuuritaustansa millainen tahansa.

Aivan niin kuin ravitsevan ruoan syöminen antaa voimia tehdä työtä, Jumalan sanan lukeminen antaa voimaa noudattaa hänen normejaan. Jeesus vertasi Jumalan sanoja elintärkeään leipään (Matteus 4:4). Hän sanoi myös: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 4:34.) Se että Jeesus ravitsi itseään Jumalan sanalla, auttoi häntä vastustamaan kiusauksia ja tekemään viisaita ratkaisuja (Luukas 4:1–13).

Aluksi mielen ravitseminen Jumalan sanalla ja hänen normiensa omaksuminen voi tuntua vaikealta. Mutta muistelehan sitä, kun olit lapsi. Et ehkä pitänyt sellaisen ruoan mausta, joka oli sinulle hyväksi. Kasvaaksesi vahvaksi sinun täytyi kuitenkin oppia pitämään terveellisestä ruoasta. Samoin voi kulua jonkin aikaa, ennen kuin Jumalan normit alkavat tuntua sinusta miellyttäviltä. Jos jatkat sitkeästi, opit rakastamaan niitä ja sinusta tulee hengellisesti vahva. (Psalmit 34:8; 2. Timoteukselle 3:15–17.) Opit luottamaan Jehovaan ja haluat tehdä hyvää (Psalmit 37:3).

Emme joudu kenties koskaan samanlaiseen tilanteeseen kuin Jodie. Teemme silti joka päivä sekä pieniä että suuria moraalisia ratkaisuja. Siksi Raamattu kannustaa meitä: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.) Se että opit luottamaan Jehova Jumalaan, hyödyttää sinua jo nyt, ja lisäksi se avaa sinulle mahdollisuuden elää ikuisesti, koska Jehovaa tottelevien polku johtaa elämään (Matteus 7:13, 14).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

Yleiseen mielipiteeseen saattavat vaikuttaa näkymättömät voimat

[Kuvat s. 5]

Ajattelijat ovat kautta aikojen väitelleet oikeasta ja väärästä

SOKRATES

KANT

KUNGFUTSE

[Lähdemerkinnät]

Kant: kirjasta The Historian’s History of the World; Sokrates: kirjasta A General History for Colleges and High Schools; Kungfutse: Sung Kyun Kwan University, Seoul, Korea

[Kuvat s. 7]

Raamattu auttaa meitä erottamaan oikean väärästä ja myös motivoi meitä toimimaan oikein