Lukijoiden kysymyksiä

Osoittaako Apostolien tekojen 7:59:ään muistiin merkitty Stefanoksen huudahdus, että rukoukset tulisi osoittaa Jeesukselle?

Apostolien tekojen 7:59 kuuluu: ”He jatkoivat Stefanoksen kivittämistä hänen esittäessään vetoomusta ja sanoessaan: ’Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.’” Nämä sanat ovat herättäneet joidenkuiden mielessä kysymyksiä, koska Raamatussa sanotaan, että Jehova on ”rukouksen Kuulija” (Psalmit 65:2). Rukoiliko Stefanos todellakin Jeesusta? Osoittaisiko se, että Jeesus on sama kuin Jehova?

Kuningas Jaakon käännös sanoo, että Stefanos ”huusi avukseen Jumalaa”. Monet tekevät ymmärrettävästikin saman päätelmän kuin raamatunselittäjä Matthew Henry, joka sanoi: ”Stefanos rukoilee tässä Kristusta, ja meidän tulee tehdä samoin.” Tämä näkemys on kuitenkin virheellinen. Kuinka niin?

Selitysteos Barnes’ Notes on the New Testament myöntää rehellisesti: ”Sanaa Jumala ei ole alkutekstissä, eikä sitä olisi pitänyt olla käännöksessä. Sitä ei ole yhdessäkään varhaisessa – – [käsikirjoituksessa] eikä käännöksessä.” Miten sana ”Jumala” sitten päätyi tuohon jakeeseen? Tutkija Abiel Abbot Livermore piti syynä ”kääntäjien ahdasmielisiä ennakkokäsityksiä”. Siksi useimmissa nykykäännöksissä ei ole tätä ylimääräistä viittausta Jumalaan.

Monissa käännöksissä kuitenkin sanotaan, että Stefanos ”rukoili” Jeesusta. Samoin Uuden maailman käännöksen englanninkielisen viitelaitoksen alaviitteessä osoitetaan, että ilmaus ”esittää vetoomus” voi merkitä myös rukouksen esittämistä. Eikö tästä voitaisi päätellä, että Jeesus on Kaikkivaltias Jumala? Ei. Raamatun sanakirja Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words selittää, että tässä yhteydessä alkuperäinen kreikan sana e·pi·ka·leʹō tarkoittaa ”kutsua, huutaa avuksi; – – vedota johonkuhun auktoriteettiin”. Paavali käytti tätä samaa sanaa, kun hän julisti: ”Vetoan keisariin!” (Apostolien teot 25:11.) Uusi testamentti nykysuomeksi sanookin sopivasti, että Stefanos ”huusi” Jeesukselle.

Mikä sai Stefanoksen esittämään tällaisen vetoomuksen? Apostolien tekojen 7:55, 56 kertoo, että ”täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Tavallisesti Stefanos olisi esittänyt pyyntönsä Jehovalle Jeesuksen nimessä, mutta nähdessään kuolleista herätetyn Jeesuksen näyssä hän ilmeisesti tunsi voivansa vedota suoraan häneen sanoen: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Stefanos tiesi, että Jeesukselle oli annettu valta herättää kuolleita (Johannes 5:27–29). Siksi hän pyysi Jeesusta varjelemaan hänen henkeään eli elämänvoimaansa, kunnes Jeesus herättäisi hänet elämään kuolemattomana taivaassa.

Osoittaako Stefanoksen lyhyt huudahdus, että meidän tulisi rukoilla Jeesusta? Ei suinkaan. Ensinnäkin Stefanos erotti selvästi Jeesuksen Jehovasta, sillä Raamattu kertoo, että hän näki Jeesuksen ”seisovan Jumalan oikealla puolella”. Myös olosuhteet olivat poikkeukselliset. Ainoa vastaavanlainen tilanne, jossa tämänkaltainen lausahdus kohdistettiin Jeesukselle, oli se, kun apostoli Johannes puhui suoraan Jeesukselle nähdessään hänet näyssä (Ilmestys 22:16, 20).

Vaikka kristityt esittävät nykyään asianmukaisesti kaikki rukouksensa Jehova Jumalalle, hekin uskovat järkkymättä, että Jeesus on ”ylösnousemus ja elämä” (Johannes 11:25). Usko Jeesuksen kykyyn herättää seuraajansa kuolleista voi auttaa ja vahvistaa meitä koettelemuksissa aivan niin kuin se vahvisti Stefanosta.