Miten jumalinen viisaus voi suojella lapsiasi

KEHOMME käy päivittäin sotaa. Sen on taisteltava monenlaisia mikrobeja, loisia ja viruksia vastaan. Onneksi useimmat meistä ovat saaneet syntymälahjakseen immuunijärjestelmän, joka suojelee meitä ja säästää meidät monilta tartuntataudeilta.

Kristittyjen on samoin taisteltava epäraamatullisia ajatuksia ja arvoja vastaan sekä sellaisia paineita vastaan, jotka voivat tuhota heidän hengellisen terveytensä (2. Korinttilaisille 11:3). Vastustaaksemme näitä päivittäisiä mieleemme ja sydämeemme kohdistuvia hyökkäyksiä meidän on kehitettävä hengellistä puolustusjärjestelmäämme.

Hengellinen puolustusjärjestelmä, jonka avulla voi vastustaa maailman henkeä, on erityisen tärkeä lapsillemme, koska sitä he eivät saa perintönä (Efesolaisille 2:2). Lasten varttuessa vanhempien on välttämätöntä auttaa heitä kehittämään itselleen oma puolustusjärjestelmä. Raamattu selittää, mihin tällainen puolustusjärjestelmä perustuu: ”Jehova itse antaa viisautta, – – uskollistensa tien hän varjelee.” (Sananlaskut 2:6, 8.) Jumalinen viisaus voi suojella nuoria, jotka muutoin saattaisivat joutua harhaan huonon seuran, toveripiirin luoman paineen tai epäterveen ajanvietteen takia. Miten vanhemmat voivat noudattaa Jehovan ohjausta ja juurruttaa lapsiinsa jumalista viisautta?

Rakentava seura

On ymmärrettävää, että nuoret kaipaavat ikäistensä seuraa, mutta ajan viettäminen pelkästään toisten kokemattomien parissa ei kasvata jumalista viisautta. Raamatun sananlasku varoittaakin: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen.” (Sananlaskut 22:15.) Miten sitten jotkut vanhemmat ovat auttaneet lapsiaan ilmaisemaan jumalista viisautta, kun on kyse seurasta?

Muuan Don-niminen * isä sanoi: ”Poikamme viettivät paljon aikaa ikäistensä seurassa, mutta enimmän osan tuosta ajasta he olivat meillä kotona, meidän läsnä ollessamme.  Ovemme olivat aina avoinna, ja talomme oli jatkuvasti täynnä nuoria. Annoimme heille syötävää ja yritimme saada heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Siedimme mielihyvin melua ja hälinää, koska tiesimme, että lapsillamme oli turvallinen ympäristö, jossa he viihtyivät.”

Brianilla ja Marylla on kolme esimerkillistä lasta, mutta he myöntävät auliisti, että lasten valmentaminen ei ole aina ollut helppoa. He kertovat: ”Seurakunnassamme oli vain muutamia tyttäremme Janen ikäisiä, alle 20-vuotiaita nuoria. Hänellä oli silti muuan ystävä, Susan, hyvin seurallinen ja iloinen tyttö. Susanin vanhemmat olivat kuitenkin vapaamielisempiä kuin me. Hän sai olla myöhempään ulkona kuin Jane, käyttää lyhyempiä hameita, kuunnella kyseenalaista musiikkia ja katsella sopimattomia elokuvia. Janen oli pitkän aikaa vaikea ymmärtää meidän näkökantaamme. Hänen silmissään Susanin vanhemmat olivat ymmärtäväisiä ja me liian tiukkoja. Vasta kun Susan joutui vaikeuksiin, Jane tajusi, että luja asenteemme oli suojellut häntä. Olemme erittäin iloisia, ettemme tinkineet siitä, minkä uskoimme olevan tyttäremme parhaaksi.”

Janen tavoin monet nuoret ovat oppineet, että on viisasta etsiä opastusta vanhemmilta seuran valinnassa. Sananlaskujen 15:31 sanoo: ”Korva, joka kuuntelee elämän ojennusta, majailee aivan viisaiden keskellä.” Jumalinen viisaus saa nuoret hakeutumaan rakentavaan seuraan.

Paine mukautua

Seuraan liittyy läheisesti sosiaalinen paine. Tällainen paine mukautua ympäristöön koettelee lastemme kestokykyä päivästä toiseen. Nuoret hakevat yleensä ikäistensä hyväksyntää, joten toveripiirin luoma paine voi puristaa heidät muottiin, jota maailmassa ihaillaan (Sananlaskut 29:25).

Raamattu muistuttaa, että ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu” (1. Johanneksen kirje 2:17). Vanhempien ei siksi pidä antaa maailmallisten näkemysten vaikuttaa liikaa lapsiinsa. Miten he voivat auttaa lapsiaan ajattelemaan kristitylle sopivalla tavalla?

”Tyttäremme halusi aina käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut nuoret”, sanoi Richard. ”Niinpä joka kerta kun hän pyysi saada jonkin vaatteen, keskustelimme hänen kanssaan kärsivällisesti sen hyvistä ja huonoista puolista. Jopa silloin, kun jokin vaate oli meistä aivan sopiva, noudatimme neuvoa, jonka olimme kuulleet muutamia vuosia sitten: viisas ei ole ensimmäisenä omaksumassa uutta eikä viimeisenä hylkäämässä vanhaa.”

Pauline-niminen äiti pyrki toimimaan ympäristön painetta vastaan toisella tavalla. Hän muistelee: ”Olin kiinnostunut samoista asioista kuin lapset ja kävin säännöllisesti heidän huoneessaan juttelemassa heidän kanssaan. Nuo pitkät keskustelut soivat minulle tilaisuuden muovata heidän ajatteluaan ja auttaa heitä katselemaan asioita eri näkökulmista.”

 Ympäristön paine ei missään vaiheessa lakkaa, joten vanhempien on todennäköisesti kamppailtava jatkuvasti, jotta he voisivat ’kukistaa maailmalliset järkeilyt’ ja auttaa lapsiaan ’vangitsemaan ajatuksensa tehdäkseen ne tottelevaiseksi Kristukselle’ (2. Korinttilaisille 10:5). Olemalla ”hellittämättömiä rukouksessa” sekä vanhemmat että lapset voivat kuitenkin saada voimaa, niin että he voivat saavuttaa tämän tärkeän päämäärän (Roomalaisille 12:12; Psalmit 65:2).

Ajanvietteen suuri vetovoima

Kolmas seikka, joka voi tuottaa huolta vanhemmille, on ajanviete. Pienet lapset luonnollisestikin pitävät leikkimisestä. Myös monet isommat lapset tuntevat voimakasta mieltymystä hauskanpitoon (2. Timoteukselle 2:22). Jos tämä halu kuitenkin tyydytetään epäviisaalla tavalla, lasten hengellinen puolustusjärjestelmä voi vahingoittua. Vaara ilmenee etupäässä kahdella tapaa.

Ensiksikin suuri osa ajanvietettä kuvastaa maailman rappeutuneita moraalinormeja (Efesolaisille 4:17–19). Se saadaan silti poikkeuksetta vaikuttamaan jännittävältä ja kiehtovalta. Tämä aiheuttaa todellisen vaaran nuorille, jotka eivät ehkä huomaa salakuoppia.

Toiseksi ongelmia voi aiheuttaa ajanvietteeseen kuluva aika. Joillekuille hauskanpidosta tulee elämän tärkein asia, joka vie ylettömästi aikaa ja voimia. Sananlaskujen kirja varoittaa, että ”liika hunajan syönti ei ole hyväksi” (Sananlaskut 25:27). Samoin liiallinen ajanviete vähentää hengellistä ruokahalua ja johtaa henkiseen laiskuuteen (Sananlaskut 21:17; 24:30–34). Jos nuori yrittää ottaa kaiken irti tästä maailmasta, hän ei saa ”lujaa otetta todelliseen elämään”, ikuiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa (1. Timoteukselle 6:12, 19). Miten vanhemmat ovat vastanneet tähän haasteeseen?

Kolmen tytön äiti Mari Carmen sanoi: ”Halusimme, että tyttärillämme olisi tervehenkistä ajanvietettä ja että heillä olisi mukavaa. Ulkoilimme siksi säännöllisesti perheenä, ja tytöt viettivät aikaa myös seurakunnassa olevien ystäviensä kanssa. Pidimme virkistäytymisen kuitenkin sille kuuluvalla paikalla. Se oli kuin jälkiruoka, joka nautitaan aterian päätteeksi; se on herkullista, mutta se ei ole varsinainen ateria. Tytöt oppivat tekemään työtä kotona, koulussa ja seurakunnassa.”

Don ja Ruth eivät hekään jättäneet ajanvietettä sattuman varaan. ”Lauantaisin meillä oli yleensä ’perhepäivä’”, he selittivät. ”Aamupäivällä olimme kenttäpalveluksessa, iltapäivällä kävimme uimassa ja illalla teimme hyvää ruokaa.”

Näiden vanhempien kertomukset osoittavat, miten tärkeää on ilmaista tasapainoa tervehenkisen ajanvietteen järjestämisessä ja sen pitämisessä sille kuuluvalla paikalla kristityn elämässä (Saarnaaja 3:4; Filippiläisille 4:5).

Luota Jehovaan

Hengellisen puolustusjärjestelmän kehittäminen vie luonnollisesti useita vuosia. Ei ole olemassa mitään ihmelääkettä, joka antaa jumalista viisautta ja saa lapset luottamaan taivaalliseen Isäänsä. Siksi vanhempien on kasvatettava lapsiaan jatkuvasti ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Tämä jatkuva ”mielenohjaus” merkitsee sitä, että lasta autetaan näkemään asiat Jumalan tavalla. Miten vanhemmat voivat onnistua tässä?

Ratkaisevan tärkeää on Raamatun tutkiminen säännöllisesti perheenä. Tutkiminen ’paljastaa lapsen silmät näkemään Jumalan lain ihmeellisyyksiä’ (Psalmit 119:18). Diego  suhtautui perhetutkisteluun hyvin vakavasti ja auttoi siten lapsiaan lähestymään Jehovaa. ”Valmistauduin tutkisteluun perusteellisesti”, hän sanoi. ”Tutkin raamatullisia julkaisuja, minkä ansiosta saatoin tehdä Raamatun henkilöistä todellisia. Kehotin lapsia samaistumaan uskollisiin. Näin lapset saivat elävän muistutuksen siitä, mikä miellyttää Jehovaa.”

Lapset oppivat myös tavallisissa arkielämän tilanteissa. Mooses kehotti vanhempia puhumaan Jehovan muistutuksista ’kotona istuessaan ja tietä kulkiessaan ja maata mennessään ja ylös noustessaan’ (5. Mooseksen kirja 6:7). Eräs isä selitti: ”Poikani tarvitsee aikaa avautuakseen ja kertoakseen tunteistaan. Kun menemme kävelylle tai teemme yhdessä töitä, hän alkaa vähitellen paljastaa sisintään. Silloin käymme hienoja keskusteluja, jotka hyödyttävät meitä molempia.”

Myös vanhempien esittämät rukoukset tekevät syvän vaikutuksen lapsiin. Kun lapset kuulevat vanhempiensa lähestyvän Jumalaa nöyrästi ja anovan häneltä apua ja anteeksiantoa, he ’uskovat, että hän on’ (Heprealaisille 11:6). Monet lastenkasvatuksessa menestyneet vanhemmat tähdentävät sitä, miten tärkeitä ovat perheen yhteiset rukoukset, joissa käsitellään esimerkiksi koulunkäyntiä ja muita asioita, jotka tuottavat lapselle huolta. Muuan isä sanoi, että hänen vaimonsa rukoilee aina lasten kanssa ennen näiden kouluun lähtöä. (Psalmit 62:8; 112:7.)

”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä”

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä, ja he saattavat pahoitella tapaa, jolla he ovat käsitelleet jotkin tilanteet. Raamattu kehottaa silti ponnistelemaan edelleen ja olemaan ’luopumatta hyvän tekemisestä’ (Galatalaisille 6:9).

Toisinaan vanhemmat eivät kuitenkaan yksinkertaisesti pysty ymmärtämään lapsiaan, ja heistä saattaa tuntua, että he voisivat yhtä hyvin luovuttaa. Silloin olisi helppo ajatella, että nuori sukupolvi on erilainen ja vaikea. Todellisuudessa lapsilla on kuitenkin nykyään samat heikkoudet kuin aiempina sukupolvina, ja heillä on samanlaisia houkutuksia – vaikkakin paine väärintekoon voi nykyään olla voimakkaampi. Sen vuoksi eräs isä, joka oikaisi poikaansa, pehmensi sanojaan lisäämällä ystävällisesti: ”Sinun sydämesi haluaa vain tehdä sitä, mitä minun sydämeni halusi tehdä, kun olin sinun ikäisesi.” Vanhemmat eivät kenties tiedä kovin paljon tietokoneista, mutta he tietävät varsin paljon epätäydellisen lihan taipumuksista. (Matteus 26:41; 2. Korinttilaisille 2:11.)

Jotkut lapset eivät ehkä suhtaudu erityisen myötämielisesti vanhempiensa ohjaukseen, ja  he saattavat jopa kapinoida saamaansa kuria vastaan. Jälleen kerran tarvitaan kestävyyttä. Lapsi saattaa aluksi vastustaa, ja hänellä on omat uhmakautensa, mutta lopulta monet lapset osoittavat vastakaikua (Sananlaskut 22:6; 23:22–25). Nuori Matthew-niminen kristitty, joka palvelee nykyään eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa, kertoi: ”Teini-iässä minusta tuntui, että vanhempieni asettamat rajoitukset olivat epäoikeudenmukaisia. Ajattelin, että jos kerran kaverien vanhemmat antoivat heidän tehdä jotain, mikseivät minun vanhempani antaneet? Ja minua ärsytti suunnattomasti, kun he joskus rankaisivat minua kieltämällä minua menemästä melomaan, sillä pidin siitä tosi paljon. Nyt kuitenkin tajuan, että vanhempieni antama kuri oli sekä tehokasta että välttämätöntä. Olen kiitollinen siitä, että he antoivat minulle ohjausta aina kun se oli tarpeen.”

Ei ole epäilystäkään siitä, että vaikka lapset joutuvat toisinaan olemaan hengellisesti epäterveessä ympäristössä, heistä voi kasvaa erinomaisia kristittyjä. Kuten Raamattu lupaa, jumalinen viisaus voi auttaa heitä rakentamaan hengellisen puolustusjärjestelmän. ”Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee, vapauttaakseen sinut pahalta tieltä, turmeltuneita puhuvasta miehestä.” (Sananlaskut 2:10–12.)

Lapsen kantaminen kohdussa yhdeksän kuukauden ajan ei ole helppoa. Ja sitä seuraavat kaksikymmentä vuotta voivat onnellisuuden ohella tuoda tuskaa. Mutta koska kristityt vanhemmat rakastavat lapsiaan, he pyrkivät parhaansa mukaan suojelemaan heitä jumalisen viisauden avulla. He tuntevat lapsiaan kohtaan samoin kuin iäkäs apostoli Johannes tunsi hengellisiä lapsiaan kohtaan. Hän kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 4.)

[Alaviite]

[Kuva s. 24]

”Ovemme olivat aina avoinna, ja talomme oli jatkuvasti täynnä nuoria”

[Kuva s. 25]

Ole kiinnostunut samoista asioista kuin lapsesi

[Kuvat s. 26]

”Valmistauduin tutkisteluun perusteellisesti”