Lukijoiden kysymyksiä

Miten Simson saattoi koskettaa surmaamiensa ihmisten ruumiita ja pysyä silti nasiirina?

Muinaisessa Israelissa ihminen saattoi tehdä vapaaehtoisesti juhlallisen lupauksen ja ryhtyä nasiiriksi tietyn pituiseksi ajaksi. * Yksi tämän lupauksen tehneitä koskevista rajoituksista kuului: ”Minään Jehovalle erottautumisensa päivänä hän ei saa tulla minkään kuolleen sielun luo. Hän ei saa saastua edes isästään tai äidistään, veljestään tai sisarestaan, kun he kuolevat.” Entä jos joku ”yhtäkkiä kuolee hänen läheisyydessään”? Kuolleen ruumiin koskettaminen vahingossa saastuttaisi hänen nasiiriutensa. Siksi sanottiin: ”Aiemmat päivät jäävät lukuun ottamatta.” Hänen pitäisi käydä läpi puhdistautumismenot ja aloittaa nasiiriusaikansa jälleen alusta. (4. Mooseksen kirja 6:6–12.)

Simson oli kuitenkin nasiiri eri merkityksessä. Ennen Simsonin syntymää Jehovan enkeli sanoi hänen äidilleen: ”Katso, sinä tulet raskaaksi ja olet synnyttävä pojan, eikä partaveitsen pidä koskettaa hänen päätään, sillä lapsi tulee olemaan Jumalan nasiiri kohdusta asti, ja hän ottaa johdon Israelin pelastamiseksi filistealaisten käsistä.” (Tuomarit 13:5.) Simson ei tehnyt nasiirilupausta. Jumala oli määrännyt hänet nasiiriksi, ja hän olisi nasiiri koko elämänsä ajan. Rajoitus kuolleen ruumiin koskemisesta ei voinut soveltua hänen tapaukseensa. Jos se olisi soveltunut ja jos hän olisi vahingossa koskenut kuollutta ruumista, miten hän olisi voinut aloittaa uudelleen elinikäisen nasiiriuden, joka alkoi hänen syntyessään? Ilmeisestikin elinikäisille nasiireille asetettiin siis joissakin suhteissa erilaiset vaatimukset kuin vapaaehtoisille nasiireille.

Mietitäänpä, millaisia käskyjä Jehova antoi kolmelle Raamatussa mainitulle elinikäiselle nasiirille: Simsonille, Samuelille ja Johannes Kastajalle. Kuten totesimme aiemmin, Simson ei saanut leikata päänsä hiuksia. Hanna teki juhlallisen lupauksen tulevasta lapsestaan Samuelista, joka ei ollut vielä edes siinnyt: ”Minä annan hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.” (1. Samuelin kirja 1:11.) Johannes Kastajasta Jehovan enkeli sanoi: ”Hän ei saa juoda lainkaan viiniä eikä väkijuomaa.” (Luukas 1:15.) Lisäksi Johanneksella ”oli kamelinkarvavaatteet  ja kupeillaan nahkavyö; hänen ruokanaan taas olivat kulkusirkat ja luonnonhunaja” (Matteus 3:4). Ketään näistä kolmesta ei kielletty menemästä lähelle kuollutta sielua.

Vaikka Simson oli nasiiri, hän kuului niihin tuomareihin, jotka Jehova herätti pelastamaan israelilaiset heidän ryöstäjiensä käsistä (Tuomarit 2:16). Täyttäessään tätä tehtävää hän joutui kosketuksiin kuolleiden ruumiiden kanssa. Kerran Simson löi 30 filistealaista ja riisui heiltä heidän pukineensa. Myöhemmin hän löi vihollisen ja ryhtyi ”kasaamaan sääriä reisien päälle aiheuttaen suuren joukkosurman”. Lisäksi hän otti aasin tuoreen leukaluun ja tappoi sillä tuhat miestä. (Tuomarit 14:19; 15:8, 15.) Jehova hyväksyi tämän kaiken ja tuki Simsonia. Raamattu sanoo Simsonia esimerkilliseksi uskon mieheksi (Heprealaisille 11:32; 12:1).

Osoittavatko sanat, joiden mukaan Simson repi leijonan ”niin kuin urosvohla repäistään kahtia”, että nuorien vuohien repiminen kappaleiksi oli hänen aikoinaan yleistä?

Mikään ei todista, että Israelin tuomarien aikoina olisi ollut tapana repiä nuoria vuohia kappaleiksi. Tuomarien 14:6:ssa sanotaan: ”Jehovan henki alkoi vaikuttaa – – [Simsonissa], niin että hän repäisi sen [harjakkaan nuoren leijonan] kahtia niin kuin urosvohla repäistään kahtia, eikä hänellä ollut kädessään mitään.” Tällä todennäköisesti vain havainnollistetaan asiaa.

Ilmauksella ”hän repäisi sen kahtia” voi olla kaksi merkitystä. Simson joko repäisi leijonan leuat sijoiltaan tai repi leijonan jollakin tavoin kappaleiksi. Jos sillä tarkoitettiin ensin mainittua asiaa, niin saman tekeminen nuorelle vuohelle ei olisi ihmiselle vaikeaa. Tässä tapauksessa rinnastuksella valaistaisiin sitä, että leijonan voittaminen paljain käsin ei ollut Simsonille vaikeampaa kuin jos kyseessä olisi ollut vain urosvohla. Mutta entä jos Simson tappoi leijonan repimällä sen kappaleiksi? Silloin kyseessä olisi täytynyt olla vain kielikuva. Sillä tähdennettäisiin sitä, että Jehovan henki antoi Simsonille kyvyn tehdä sellaista, mikä vaati tavallista suurempaa fyysistä voimaa. Kummassakin tapauksessa Tuomarien 14:6:ssa esitetyllä vertauksella valaistaan sitä, että Jehovan auttaessa Simsonia voimakas leijona ei ollut tälle sen suurempi uhka kuin urosvohla olisi tavalliselle ihmiselle.

[Alaviite]