Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ihmishenki – kallis vai halpa?

Ihmishenki – kallis vai halpa?

Ihmishenki – kallis vai halpa?

”Ihminen on tehty Jumalan kuvaksi, ja siksi ihmiselämän riistäminen on maailman kallisarvoisimman ja pyhimmän asian tuhoamista.” (William Barclay, The Plain Man’s Guide to Ethics)

KALLISARVOISIN asia maailmassa. Onko tämä sinunkin käsityksesi elämästä? Ihmisten käytöksen perusteella on ilmeistä, etteivät kaikki ole samaa mieltä edellä lainatun kirjoittajan kanssa. Väkivaltaiset ihmiset ovat riistäneet kylmäverisesti miljoonien muiden elämän itsekkäiden tarkoitusperien vuoksi piittaamatta lainkaan lähimmäistensä hyvinvoinnista (Saarnaaja 8:9).

Tuskin mitään arvoa

Ensimmäinen maailmansota on klassinen esimerkki. Kerran toisensa jälkeen tuossa kauheassa sodassa ”sotilaita uhrattiin aivan hyödyttömästi”, sanoo historioitsija A. J. P. Taylor. Mainetta ja kunniaa tavoittelevat sotilasjohtajat käyttävät sotilaita hyväkseen ikään kuin näiden elämällä ei olisi ollut mitään arvoa. Ranskassa käydyssä Verdunin taistelussa menehtyi yli puoli miljoonaa sotilasta. ”Mitään [strategisesti arvokasta] saalista ei voitu saada eikä menettää, vain miehiä saattoi kaatua ja kunniaa oli saatavilla”, kirjoittaa Taylor kirjassaan Ensimmäinen maailmansota.

Samanlainen elämän halveksunta on yhä yleistä. Tutkija Kevin Bales toteaa, että viime aikoina ”väestöräjähdys – – [on täyttänyt] maailman työmarkkinat miljoonilla köyhillä ja suojattomilla ihmisillä”. Heillä on edessään elinikäinen taistelu olemassaolosta sortavassa kauppajärjestelmässä, jossa ”elämä on halpaa”. Bales sanoo, että näiden ihmisten hyväksikäyttäjät kohtelevat heitä kuin orjia – ”täysin kertakäyttöisinä rahantekovälineinä”. (Disposable People.)

”Tuulen tavoittelua”

On monia muitakin syitä, miksi miljoonista ihmisistä tuntuu, että elämä on täysin toivotonta ja arvotonta – ettei kukaan todella välitä, elävätkö vai kuolevatko he. Sodan ja epäoikeudenmukaisuuden lisäksi kuivuus, nälänhätä, sairaudet, läheisten kuolema ja lukemattomat muut seikat vitsaavat koko ihmiskuntaa ja saavat ihmiset pohtimaan, onko elämä lainkaan elämisen arvoista (Saarnaaja 1:8, 14).

Kaikki eivät tietenkään joudu elämään äärimmäisessä puutteessa ja ahdingossa. Mutta nekin, jotka välttyvät pahimmalta sorrolta, ovat usein yhtyneet muinaisen Israelin kuninkaan Salomon sanoihin: ”Mitä ihminen lopulta saa kaikesta kovasta työstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän tekee kovasti työtä auringon alla?” Pohdittuaan tätä kysymystä monet ovat tajunneet, että suuri osa siitä, mitä he ovat tehneet, on ollut ”turhuutta ja tuulen tavoittelua”. (Saarnaaja 2:22, 26.)

Muistellessaan elettyä elämää monet ihmettelevät, tässäkö kaikki. Kuinka monet tosiaan tuntevat vanhuudenpäivinään aitoa tyydytystä, kuten patriarkka Abraham? (1. Mooseksen kirja 25:8.) Useimmilla on jatkuva turhuuden tunne. Elämän ei kuitenkaan tarvitse olla turhaa. Jumala pitää jokaisen ihmisen elämää kallisarvoisena ja haluaa, että me kaikki saamme elää todella antoisaa ja tyydytystä tuottavaa elämää. Miten se on mahdollista? Katsotaanpa, mitä seuraavassa kirjoituksessa sanotaan tästä.